Loma Suomessa reilun kolmen viikon Karjalan kierroksen jälkeen teki hyvää, sillä edellisestä Suomen visiitistä oli jo useampi kuukausi. Sain heti ensimmäiseen loman jälkeiseen työviikkoon järjestettyä kolmen päivän viikonlopun ja lähdin liikkeelle aikaisin lauantaiaamuna, sillä perjantaina meni töissä melkein puolille öin. Kesää, viikonloppuja ja ylipäätänsä elämää Venäjällä ei minun osaltani ollut enää paljoa jäljellä, niin piti…
”Kun Käkisalmen markkinoilta ennen sotia väärän vitosen isä toi kotia. Sanoi, että raha meille onnen suo, rikkautta, rakkautta pirttiin tuo…” lauloi Veikko Lavi itse kirjoittamassaan Väärä vitonen laulussa. Suomen aikaan Käkisalmen markkinat olivat käsite ja kuuluisa tapahtuma Kannaksella, jonne saavuttiin pitkistäkin matkoista, koko perheen voimin. Markkinat tarjosivat maaseudun väestölle tilaisuuden myydä tuotteitaan kaupunkilaisille ja vastaavasti…
Kurkijoelle ajelin illalla ja ihmettelin miten kesällä voi olla niin pimeää mutta koko taivas oli tummissa pilvissä. Tie oli huonossa kunnossa ja kaiken muun lisäksi vielä ajoin vahingossa väärälle tielle. Tien laidassa oli aina välillä kylttejä, joissa kerrottiin tien olevan ajokiellossa ja, että jokainen ajaa siellä omalla vastuullaan tien huonosta kunnosta johtuen. Jos näin kerrotaan…
Viipuriin suuntasin usein, toisinaan vain päiväksi, sillä sinne pääsee Pietarista nopeasti, vaikka junalla. Joka käynnillä kiersin ensin nopeasti meidän kolme keskustassa sijaitsevaa hautausmaata, kaksi sankarihautausmaata ja kenttähautausmaan, sytytin kynttilän ja keräsin roskat pois ja kaksi kertaa vuodessa puuhastelin vähän enemmän. Eniten kerättävää ja tapahtumia oli Maaseurakunnan sankarihautausmaalla, joka on suojainen kaunis paikka, niin jotkut viettävät…
Hymy huulilla kaasuttelin Jaakkimasta kohti Lumivaaraa muistellen kuinka loppusyksystä taitoin tätä samaa matkaa myös Ladalla ja miten hauska reissu Lumivaaran syksyn haravointireissu oli! Syksyllä sain järjestettyä Lahdenpohjasta kuskiksi ihastuttavan reilun kuuskymppisen venäläismiehen Ladallaan. Mies otti Ladastaan kaiken irti hiekkatiellä ja pari kertaa olimme auton kanssa ilmassa ja mahasta otti useammankin kerran. Kuski kysyi jossain vaiheessa,…
Edellinen päivä oli mennyt enemmän ja vähemmän lepäillessä, starttasin Nivan aamulla ajoissa ja otin suunnaksi Lahdenpohjan. Aurinko paistoi taas ja vähän mieltäni painoi se, että Korpiselkä jäi väliin mutta oli pakko lähteä kohti etelää ja Pietaria mutta matkalla oli tarkoitus vielä laittaa muutamat sankarihautausmaat kuntoon. Lahdenpohjassa laitoin Nivan parkkiin ja käveleskelin kylän raitilla. Istuin Kalevala-puiston…
Ruskealan sankarihautausmaalla on muistomerkki, jossa on teksti: ”1939-1944 Sankarivainajien muistolle. Yli rajojen kulkee uskon ja toivon tie”.
Aamu oli taas aurinkoinen, kuten kaikki aamut olivat olleet viimeisten kolmen viikon aikana, jotka olin kesälomaa luovutetussa Karjalassa viettänyt. Säätiedotus kuitenkin lupasi sadetta seuraaville päiville iltapäivästä alkaen, joten painoin kaasua vähän tavallista reippaammin, jotta olisin valmis ennen sadetta. Ajelin kohti Värtsilää iloisella mielellä. Stereot puuhasivat ja hiukset hulmusivat, kun ajelin ikkunat auki. Saattoi pieni hymy…
Taas oli kaunis kuuma aurinkoinen päivä, kun ajelin Soanlahdelle. Tie oli hyväkuntoista hiekkatietä, joten matkanteko eteni vauhdikkaasti. Olin lukenut että, Suomen aikaan Soanlahti oli harvaan asuttu pitäjä. Suurin osa pitäjästä oli metsää ja joutomaata. En siksi edes isoa taajamaa etsinyt, kun nykyisin kaikki paikat ovat näivettyneet, myös ne jotka Suomen aikaan olivat vireitä ja elinvoimaisia.
Suistamon kirkko oli ehjä, kun se talvisodan jälkeen jouduttiin jättämään Neuvostoliitolle. Sodan jälkeen venäläiset tekivät kirkosta teatterin ja poistivat alttarin. Jatkosodan alussa vuonna 1941 Suomi valtasi alueen takaisin. Vetäytyessä venäläiset sotilaat sytyttivät kirkon tuleen, mutta suomalaiset sotilaat ehtivät sammuttaa palon ennen kuin suuria vahinkoja ehti syntyä.