Pyhäjärvi Vpl 

Pyhäjärvi Vpl:n on haudattu 19 vapaussodan sankarivainajaa, sekä yli 130 viime sotien sankarivainajaa.

Kunnan nimen yhteydessä ollut tunnus Vpl tarkoittaa Viipurin lääniä, sillä Suomessa oli tuolloin kaksi muutakin Pyhäjärvi-nimistä kuntaa: Pyhäjärvi Ol eli nykyinen Pyhäjärvi Oulun läänissä, sekä nykyään Karkkilaan kuuluva Pyhäjärvi Ul Uudenmaan läänissä.

Talvisodan sankarivainajat

Kun talvisodan sankarivainajien hautaaminen vuoden 1939 lopulla tuli eteen, paikaksi valittiin uusimman hautausmaan keskivaiheilla oleva alue tien vierestä paarihuonetta eli ruumishuonetta vastapäätä. Tätä hautausmaan osaa alettiin kutsua uudeksi sankarihautausmaaksi, sillä vapaussodan sankarivainajat on haudattu eri paikkaan, kirkon lähelle kellotapulin viereen.

Kolme ensimmäistä uudelle sankarihautausmaalle haudattua sankarivainajaa olivat kotoisin Metsäpirtistä. Nämä sotilaat kuolivat sotasairaalassa Pyhäjärvellä kuudes ja seitsemäs päivä joulukuuta 1939, eikä heitä voitu haudata kotipaikkakunnalle Metsäpirttiin, sillä se oli tuossa vaiheessa jo venäläisten käsissä. Talvisodan aikana uudelle sankarihautausmaalle haudattiin toistakymmentä sankarivainajaa.

Jatkosodan sankarivainajat

Kirkon raunioilla pidettiin 6.7.1942 siirtolaisuudesta palamisen kiitosjumalanpalvelus, jonka jälkeen toimitettiin 40 sankarivainajan hautaan siunaaminen. Suurin osa näistä vainajista oli talvisodan loppuvaiheessa tai jatkosodan alkuvaiheessa haudattu tilapäishautoihin muualle Suomeen mutta Karjalan takaisinvaltauksen jälkeen heidät siirrettiin kotiseudulle. Viimeiset hautajaiset toimitettiin toukokuun lopulla vuonna 1944 ja tämän jälkeen sankarihautausmaalle siunattiin vielä yksi kentälle jäänyt sankarivainaja. 

Vpl. Pyhäjärven sankarihautausmaiden hoidosta vastasivat Martta- ja Lottayhdistykset. Viimeisen kerran ennen evakkoon lähtöä edellä mainittujen yhdistysten jäsenet kokoontuivat kunnostamaan sankarihautausmaita 16.6.1944. Jokaiselle haudalle ristin eteen istutettiin pelargoniat ja hautalohkojen väleihin istutettiin orvokkeja. Vain neljä päivää myöhemmin alueen siviiliväestö joutui lähtemään paikkakunnalta lopullisesti.

Talvisodan aikana suomalaisten sankarihaudoilla asetettiin tuohelliset koivuristit ja jatkosodan aikana ristit olivat valkoiseksi maalattuja puuristejä.

Saksalaisten haudat

Sankarihautausmaahan on haudattu myös 27 saksalaista sotilasta, jotka kuolivat Sortanlahden laivastotukikohdan pommituksissa elo- ja lokakuussa 1942. 

Saksalaiset käyttivät haudoillaan tuohellisia koivuristejä mutta heidän ristinsä malli oli vähän erilainen kuin suomalaisten.

Nykypäivä

Kun suomalaiset pääsivät jälleen Pyhäjärvelle 1990-luvulla, sankarihautausmaan ristit olivat poissa ja alueella kasvoi mäntymetsää. Sankarihautausmaan alue haluttiin saada rauhoitetuksi, ja paikallisviranomaisten suostumuksella alue mitattiin ja merkittiin syyskuussa 1992. 

Vuonna 1994 sankarihautausmaan ympärille rakennettiin valkoinen puuaita, jossa on tien puolella portti. Alueen takaosaan pystytettiin Pyhäjärvellä syntyneen teknikko Matti Ahvosen suunnittelema muistomerkki ”Muistoa kunnioittaen”. Muistomerkin valmisti Kaarlahden kiviveistämö. Muistomerkki on asennettu pienen kivistä rakennetun kummun päälle. Punagraniittisessa yksinkertaisen kauniissa kivessä on edessä korkokuvana suuri risti, jonka keskellä on vuosiluvut 1939-1944. Muistomerkin jalustassa on teksti: ”Sotilashautausmaa Pyhäjärvi” ja venäjäksi ”sotilashautausmaa”. Muistomerkissä on lisäksi suunnittelijan nimilaatta. 

Muistomerkki paljastettiin 12.6.1994 juhlavassa tilaisuudessa, jossa oli mukana runsaasti, sekä suomalaista, että venäläistä juhla väkeä. Muistomerkin paljastuspuheen piti rovasti Kaarle Viika, ja tilaisuudessa puhui myös nykyisen Otradnojen kyläneuvoston puheenjohtaja Klara Kozlova.

Seppeleenlasku puheen alkuun everstiluutnantti Inkinen lainasi antiikista peräisin olevaa lausetta: Isänmaa olkoon meille elämää kalliimpi. – Silloin, kauan sitten, Suomen miehet asettivat isänmaan edun omaa elämäänsäkin arvokkaammaksi. Toinen lause on antiikin Kreikasta, Thermopylain solasta, josta se vielä tänäänkin on luettavissa. Vieras, Spartaan vie tämä viesti: ”Me uinua saamme tässä ja noudattaa käskyä maan lakien”. He, jotka lepäävät näitten kumpujen alla, noudattivat ”Käskyä maan lakien”, viimeiseen asti. Toivokaamme, että tämä vaatimaton muistomerkki palauttaa täällä kävijöiden mieleen sen uhrin, jonka nämä miehet antoivat. Toivokaamme myös, että se kertoo sodan mielettömyydestä ja herättää halun rauhaan ja ystävyyteen kansojen välillä.

Muistomerkille laskettiin paljon kukkia ja seppeleitä ja herkin hetki koettiin, kun Pärssisen sisarukset laskivat kukat talvisodassa 24.2.1940 kaatuneen lääkintäkersantti veljensä Ension muistolle.

Vuonna 2003 muistomerkin taakse kiinnitettiin laatta, jossa on teksti pro Pro Patria ja 118:n alueelle siunatun suomalaisen sankarivainajan nimet.

Vapaussodan sankaripatsas

Vapaussodan sankarivainajat haudattiin kirkkotarhaan, pääportista katsottuna vasemmalle puolelle kellotapulin viereen, joka on muutaman sadan metrin päässä uudesta sankarihautausmaasta. Tuo alue on nyt venäläisten käytössä mutta sieltä löytyy edelleen vapaussodan sankaripatsas.

Vuonna 1919 Vpl. Pyhäjärven vapaussodan sankarivainajille pystytettiin sankaripatsas, jonka hankkimiseen osallistuvat monet yhdistykset ja seurat. Tämän ainutlaatuisen muistomerkin valmisti hämeenlinnalainen V. Keinäsen Kiviveistämö. Patsaan suunnittelivat veistämön taiteilijat Wila Martin ja Urho Heinänen ”vanhaan karjalaiseen tyyliin”, kuten patsaan tilaamisesta kertovassa uutisessa sanotaan. Sankaripatsas on noin kaksi metriä korkea kolminkertaisen jalustan päällä oleva kivipaasi, jonka kulmiin on koverrettu paikat figuureille. Kulmissa alastomat polkkatukkaiset sankarit seisovat asennossa, pidellen molemmin käsin edessään miekkaa, jonka terä koskettaa maata. Patsaiden välissä oleva kivi on kiillotettu tekstiä varten. Sankaripatsaan yhdellä sivulla on teksti: ”1918 / He puolesta lain ja wapauden / Henkensä uhrattuaan, / Rauhassa lepoa nauttivat nyt / Povessa isäinsä maan”. Patsaan kolmelle sivulle on kaiverrettu 19 kaatuneen nimet, kaatumispaikat, sekä iät.

Muistomerkin paljastusjuhlaa vietettiin 2.11.1919. Paljastuspuheen Vpl. Pyhäjärvellä, pitäjässä, joka vapaussodan aikana oli yksi kaikkein valkoisimmista pitäjistä, piti maanviljelijä Jalmari Pusa, joka puheessaan sanoi: ”Älköön koskaan suomalainen luoko katsettaan tähän muistamatta, että se kansa, joka uhraa kunnialla, voi aina vapaana pitää päänsä pystyssä, eikä koskaan sen nimeä häpeä tahri, sillä silloin on sillä rakkaudesta lähtenyt elinvoima suonnissaan. Kun tämä pyhä kumpu näin vaikuttaa, niin silloin voivat rauhassa lepoaan nauttia tämän kiven alla lepäävät vapauden uljaat sankarit, sillä silloin he tietävät, että me pidämme kalliina perintönä heidän lunastamaansa vapautta ja että me sen puolesta olemme valmiit tekemään työtä.”

1920-luvulla tämä sankarihauta alueen ympärille pystyttiin valkoinen puuaita ja istutettiin kuusia.

Kun suomalaiset tulivat takaisin Pyhäjärvelle jatkosodan alettua vuonna 1941 vapaussodan sankarivainajien muistomerkki oli paikallaan mutta se oli saanut vaurioita kirkon tulipalossa, joka syttyi talvisodan aselevon alettua, kun suomalaiset joutuessaan lähtemään Pyhäjärveltä evakkoon, sytyttivät lähtiessään kirkon palamaan. Tuon palon jäljet näkyvät edelleen sankaripatsaassa.

Kun suomalaiset tulivat Pyhäjärvelle seuraavan kerran 1990-luvulla, sankaripatsaan osia, löytyi kolhiintuneena kirkkotarhan kiviaidan takaa. Vuonna 1991 sankaripatsas saatiin siirrettyä takaisin paikoilleen ja vuonna 1997 se kunnostettiin ja siihen teetettiin puuttuvat osat mutta onneksi pääkivi, jossa on alastomat sankarit ja tekstit on säilynyt ja on alkuperäinen.

Tiedot

Paikkakunnan nimi venäjäksi:

Плодовое – Plodovoje

Sankarihautausmaan koordinaatit:

60.824132, 30.206110

Sankarihautausmaan Google maps street view