Suistamo
Suistamolle on haudattu 247 sankarivainajaa.
Vapaussodan sankaripatsas
Suistamon kirkonkylällä vietettiin sankaripatsaan paljastusjuhlaa 29.6.1924. Siniristiliput liehuivat kaikkien julkisten rakennusten kuin myös yksityisten lipputangoissa. Patsasta varten oli Suojeluskunta kerännyt rahaa yksityisiltä ja Suistamon kunta oli antanut patsashankkeeseen 15000 markkaa.
Jumalanpalveluksen jälkeen siirryttiin sankarihautausmaalle, jossa rovasti Pewtsow puhui, aiheenaan: ”Suurin on se rakkaus, joka antaa henkensä lähimmäisensä edestä”, jonka jälkeen patsas paljastettiin. Kauniissa graniittipatsaassa kolmenkertaisen jalustan päällä oli rukousasennossa seisova suojeluskuntalainen sotilas, pieksut jalassa. Sotilaan kiväärin perä oli oikean jalan vieressä ja ylös osoittavan kiväärin piipulle sotilas oli asettanut lakkinsa. Vasemmassa hihassa sotilaalla oli käsivarsinauha.
Patsaan olla olevassa jalustassa oli teksti: ”Puolesta Karjalan ja isänmaan kaatuivat Karjalan rintamalla 1918” jonka alle oli kaiverrettu kaatuneiden nimet. Patsaan vasemmalla sivulla oli karjalan vaakuna ja oikealla sivulla oli vapaudenristi.Patsaan tekijästä ei ole varmuutta mutta Haukiputaan sankarihautausmaalla on samanlainen sankaripatsas ja sen tekijän kerrotaan olleen Väinö Porila. Samanlainen sankaripatsas oli myös Ruskealassa.
Tilaisuuden lopussa seppeltenlaskun jälkeen Maanviljelijä Mäkinen puhui niistä velvollisuuksista, joita jokaisella kansalaisella on isänmaataan kohtaan ja joista kukaan ei ole oikeutettu vetäytymään syrjään. Arvokas tilaisuus päättyi soittokunnan esittämään Porilaisten-marssiin.
Ihmisiä oli paikalla todella paljon, vaikka sankarihautausmaan sijainnista oli ollut paikkakunnalla erimielisyyksiä. Vasta päivää ennen hautajaisia asia oli saatu sovittua. Suojeluskunta oli halunnut maata pappilasta, johon kirkkoherra ei suostunut. Kirkkoherra ehdotti sankarihautausmaan paikaksi vanhaa hautausmaata, minne sankarivainajien isät eivät antaneet poikiaan haudata. Lopulta sankarihautausmaan paikaksi valittiin kirkon vierus, minne myös muistomerkki pystytettiin.
Nykyisin korkea patsaan jalusta on alkuperäisellä paikallaan ja vähän matkan päässä maassa on rikotun sotilaspatsaan osat.
Talvi- ja jatkosodan sankarivainajat
Talvi- ja jatkosodan sankarivainajille perustettiin uusi sankarihautausmaa, joka sijaitsi sekä kirkon, että sankaripatsaan läheisyydessä.
Karjalan Liiton kokoelma
Nykypäivä
Suistamo Seura pystytti vähän matkan päässä sijaitsevalle talvi- ja jatkosodan sankarihautausmaalle muistomerkin sankarivainajille vuonna 1992. Suistamo Seuran muistomerkkihankkeen vetäjänä toimi Alvar Lytsy ja seuran puheenjohtajana Marjatta Autio.
Muistomerkin paljastustilaisuudessa puhui 5.7.1992 Joensuun Seudun Suistamolaisten pj. Heikki Ihatsu ja muistomerkin siunasi Arkkipiispa Johannes. Ohjelmaa esittivät sekä suomalaisvieraat, että äpaikalliset lähiseudun asukkaat, myös lapset.
Muistomerkin keskimmäisessä punaisessa kivessä on ylhäällä voitonseppele, jonka sisään on kaiverrettu vuosiluvut 1939 – 1944. Seppeleen alapuolella on teksti: ”Olit kunniaksi Isänmaallesi” ja kiven alalaidassa on tiedot pystyttäjästä eli Suistamoseura 1992. Punaisen kiven molemmilla puolin on mustat kivet, joihin on kaiverrettu kaikkien 247 sankarivainajan nimet.
Sankarihautausmaan alue on tasainen nurmikkoalue, joka on aidattu valkoisella aidalla.
Suistamon sankaripatsaan pystykivi on paikallaan muutaman sadan metrin päässä sankarihautausmaasta.
Tiedot
Paikkakunnan nimi venäjäksi:
Суйстамо – Suistamo
Sankarihautausmaan koordinaatit:
61.912920, 31.141900
Matkapäiväkirja Suistamo
Hei! Onko tietoa miten noita hautausmaita nyt hoidetaan? Ovatko paikalliset seurakunnat tai vapaaehtoiset jatkaneet niiden kunnossapitoa?
Kävin Sorravalassa sen muistomerkin pystyttämisen jälkeen v. 2014. Yövyimme matkailuautossa isojen havupuiden reunustamalla kujalla sen niityn vieressä. Vasta aamulenkillä näin muistomerkin ja ymmärsin, että siinä on vanha hautausmaa. Paikka oli hoidetun näköinen ja herätti kunnioitusta. Muistan sen aamun liikuttuneena yhä uudestaan.
Kävin ennen usein Sortavalassa autolla, joskus mukana oli tytär ja toisella kertaa poika. Yövyimme Piipun pihassa hotellissa ja viimeksi natkailuautossa hotellin pankkipaikalla ison ranskalaisten karavaarien autokolonnan keskellä.
Kerran pääsin Valamon saarelle käymään sumuisena aamuna luotsiveneessä, jonka oli varannut Kesälahden maansiirto -firman porukka, viisi henkeä. He kutsuivat minut mukaan kun veneeseen mahtui vielä yksi. Kippari omisti myös monta katamaraanialusta, mutta ne jäivät läpipääsemättömään sumuun seisomaan rantaan, kun luotsivene lipui hitaasti vesille. Metriä pidemmälle ei sumussa näkynyt veneen sisälläkään. Puolen päivän jälkeen sumu hälveni kun palasimme jo Sortavalaan påin, ja silloin monta kantosiipialusta tuli jo vastaan kohti Valamoa.
Karjalassa on huenoja paikkoja missä käydä ja ystävällisiä ihmisiä. Opin jo vähän karjalaa, ja toiviomatkojeni kohteeksi tuli Vieljärvellä Karjalankielen koti ja vähän etempänä Kinnermäen kylä, eli Kinermä, joka äänestettiin Venäjän kauneimmaksi kyläksi v.2015. Kävimme siellä vuotta aiemmin.
Terveiset Kinnermäelle Nadjalle perheineen ja muille kyläläisille, joihin tutustuimme poikani kanssa. Nadja oli opiskellut Mikkelin nuoriso-opistossa ja hän kuten moni muu kylän asukas puhuu sujuvasti suomea. Toivon, että vielä voisimme tavata ja rajan yli jatkuisi kanssakäyminen kuten jo kahden vuosikymmenen ajan siihen asti, kunnes ensin korona ja sitten Venäjän hyökkäys Urrainaan olivat syynä rajaliikenteen loppumiseen.
Suomesta saa mennä käymään Karjalan tasavallassa, Pietarin alueella ja muualla Venäjällä, jos on asiaa ja hankkii viisumin. Mtta julkisia liikenneyhteyksiä ei ole niin kuin vielä vuosi sitten.