Jääski 

Jääsken kirkkomaalle on haudattu 22 vapaussodan, sekä arviolta noin 80 talvi- ja jatkosodan sankarivainajaa. Viimeisiä vainajia Jääskeen haudattiin vielä juuri ennen alueluovutusten täyttöön panoa. 

Vapaussodan sankaripatsas

Jääsken sankaripatsastoimikunta järjesti kilpailun sankaripatsaan suunnittelusta. Kahdenkymmen kilpailuun osallistuneen joukosta parhaaksi valittiin arkkitehtiylioppilas Jalmari Lankisen työ. Viipurilaisen Koneellisen Kiviveistämön valmistama patsas paljastettiin 28.9.1919, vaikka siihen ei vielä oltu kaiverrettu sankarivainajien nimiä. Sankaripatsas oli monikerroksinen, jossa jokainen kerros oli hiukan alempaa kerrosta kapeampi, jolloin syntyi pyramidia muistuttava rakennelma. Viistottuun reunaan myöhemmin lisättiin nimikivet, jotka kiersivät muistomerkin ympäri, kuusi nimikiveä kahdella sivulla ja kahdella sivulla viisi nimikiveä . Kussakin nimikivessä oli yhden sankarivainajan nimi. Muistomerkin ylimmässä kivessä, joka oli myös kivistä isoin, oli teksti: ”Uhrasivat henkensä isänmaan puolesta Suomen vapaussodassa 1918 / Kunnia Jumalalle joka antoi voiton”. Muistomerkin takasivulle ylimpään jalustakiveen oli kiinnitetty lisälaatta, jossa luki: Wäinö Suikkari kuoli Aunuksessa.”

Talvi- ja jatkosodan sankarivainajat

Talvi-ja jatkosodan sankarivainajat haudattiin samalle sankarihautausmaalle vapaussodan sankarivainajien kanssa, joka oli osa kirkkopuistoa. Jokaisen sankarivainajan haudalla oli valkoinen puinen risti, jossa oli sankarivainajan tiedot.

Alueen pakkoluovutuksen jälkeen vuonna 1944 neuvostoviranomaiset antoivat määräyksen Jääsken sankarihautausmaan tuhoamisesta ja myöhemmin tuolle puistomaiselle alueelle rakennettiin tanssilava.

Nykyaika

1990-luvun alussa, kun suomalaiset pääsivät Jääskeen, löysivät he muistomerkin räjäytettynä. Suomalaiset keräsivät löytämänsä nimikivet ja asettelivat ne muistomerkin jalustan jäänteiden päälle. Löydetyissä kivissä on seuraavat nimet: Juho Härkönen, Anton Jauho, Matti Jauho, Johannes Kärkäs, Pietari Luukkonen, Sylvester Lyyra, Pekka Rasilainen, Antti Ravantti, Tuomas Ruokolainen, Antti Silvonen ja Väinö Turtia. Suomalaisvenäläisiin hautausmaan kunnostustalkoisiin osallistunut vanha venäläismies kertoi joutuneensa 40-luvulla ajamaan traktorilla nurin hautakiviä, joita käytettiin rakennusmateriaalina lähialueiden uudisrakennuksissa.

Vuonna 1993 Venäjän viranomaiset julistivat Jääsken kirkkomaan sankarihautoineen rauhoitetuksi muistopuistoksi. Samana vuonna entiset jääskeläiset pystyttivät sankarihaudalle talvi- ja jatkosodan sankarivainajille yli kaksi metriä korkean Ylämaan punagraniitista tehdyn muistomerkin. Muistomerkin vihki rovasti Matti J. Kuronen, joka äitinsä puolelta on jääskeläinen. Juhlaan valtiovallan tervehdyksen toi opetusministeri Riitta Uosukainen, joka totesi muistomerkkien olevan olennainen osa historiaa ja niiden vaalimisen olevan tunnusomaista jokaiselle kansalle, joka haluaa kutsua itseään kulttuurikansaksi.

Muistomerkin paljastustilaisuuteen osallistui reilut 100 Lesogorskin nykyistä asukasta, sekä noin 200 suomalaista. Suomalaisista monet olivat sankarivainajien omaisia, joista kaukaisimmat olivat saapuneet tilaisuuteen Australiasta saakka.

Muistomerkin vasemmassa reunassa on iso kullan värinen risti ja muistomerkin yläosassa on teksti: ”Jääsken sankarihautausmaa / 1939-1940, 1941-1944” jonka alla on runo:

”Uinutte Karjalan koivujen alla / Uhrinne arvo ei unholaan jää / Lintuset, oksilla laulelemalla / terveiset hellimmät helkyttää”

Tiedot

Paikkakunnan nimi venäjäksi:

Лесогорский – Lesogorskij

Sankarihautausmaan koordinaatit:

61.0368979, 28.9208114

Google maps street view

Street view kuvassa näkyy suoraan edessä kirkon muistomerkki ja vasemmalla nälkään kuolleiden muistomerkki, jonka vasemmalla puolella on sankarihautausmaan muistomerkki, sekä sankaripatsas, joita ei valitettavasti näy.