|

Ruskeala

Ruskealaan on haudattu 17 vapaussodan ja 183 viime sotien sankarivainajaa.

Vapaussodan sankaripatsas

Ruskealan sankaripatsaan paljastusjuhlaa vietettiin sunnuntaina 30.9.1923. Seuraavien viikkojen aikana patsaan paljastuksesta uutisoitiin maamme suurimmissa lehdissä varmasti enemmän kuin minkään toisen sankaripatsaan paljastamisesta mutta hiukan oudoista syistä. Ilman pastori A. Tolsaa ehkä koko juhlasta ei olisi kirjoitettu ensimmäistäkään sanomalehtiuutista eikä meille olisi jäänyt tietoa tapahtuneesta, niin kuin joidenkin paikkakuntien kohdalla näyttää tapahtuneen. Mutta pastori A. Tolsan ansiosta aiheesta kirjoittivat ainakin; Helsingin Sanomat, Karjalainen, Iltalehti, Kouvolan Sanomat, Länsi-Uusimaa, Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, Vapaus, Haminan Lehti, Uusi Aura, Kokkola ja Vaasa.

Merkillinen pappi
Viime sunnuntaina paljastettiin Ruskealan hautausmaalla asianmukaisin juhlamenoin vapaussodan kaatuneiden hautapatsas. Sen vastaanottajaksi seurakunnan puolesta oli pyydetty seurakunnan sielunpaimen, pastori A. Tolsa, mutta kieltäytyi hän ilmoittamalla, ettei hyväksy sankaripatsaiden pystyttämistä. Pastori Tolsan aamulla kirkossa pitämä saarna kuuluu myöskin olleen varsin merkillinen sisällöltään”
– kirjoitti yksi lehdistä.

Jumalanpalveluksen päätyttyä siirtyi juhlayleisö ja suojeluskunta hautausmaalle torvisoittokunnan marssiessa edellä. Tilaisuudessa puhui pastori Uimo Kallio, jonka jälkeen patsaan paljastustoimikunnan puheenjohtaja, maanviljelijä J. Kirmanen kertoi patsaan hankinnan vaiheista ja luovutti patsaan seurakunnalle. Seurakunnan puolesta patsaan otti vastaan kirkon isäntä U. K uosmanen, kiittäen niitä, jotka olivat patsaan saaneet aikaan. Kun sankarivainajien lähiomaiset olivat laskeneet, kukkatervehdyksensä astui patsaalle Joensuun piirin suojeluskuntien tohtori D. Ruuth tuoden kukkatervehdyksen. Patsaalle laskettiin monia seppeleitä, jonka jälkeen tilaisuus päättyi torvisoittokunnan soittamaan virteen.

Patsas kuvasi pieksut jalassa rukousasennossa seisovaa suojeluskuntalaista sotilasta. Sotilaan kiväärin perä oli oikean jalan vieressä ja ylöspäin osoittavan kiväärin piipulle sotilas oli asettanut lakkinsa. Vasemmassa hihassa sotilaalla oli käsivarsinauha. Patsaan olla olevassa jalustassa ylinnä oli vapaudenristi ja sen alla teksti: ”Isänmaan puolesta 1918”. Jalustan sivuille on kaiverrettu yhdeksän kaatuneen nimet, kuolinaikoineen ja kuolin paikkoineen. Patsaan tekijästä ei ole varmuutta mutta Suistamolla oli samanlainen sankaripatsas ja Haukiputaan sankarihautausmaalla samanlainen sankaripatsas on edelleen pystyssä ja sen tekijän kerrotaan olleen Väinö Porila. Välirauhan aikana venäläiset kaatoivat sankaripatsaan.

Ruskealan vuoden 1918 sankaripatsas kaadettuna ja rikki hakattuna.
Ruskeala 1941.08.01

1990-luvulla suomalaiset löysivät sankaripatsaan jalustan alkuperäiseltä paikaltaan ja myöhemmin löydettiin myös päätön sankaripatsas. Sankaripatsaan löydetyt osat kunnostettiin ja nyt se on jälleen pystyssä vanhalla paikallaan, venäläishautojen keskellä.

Talvi- ja jatkosodan sankarivainajat

Talvi- ja jatkosodan sankarivainajat haudattiin samalle hautausmaalle vapaussodan sankarivainajien kanssa. Kun alueet jouduttiin pakkoluovuttamaan Neuvostoliitolle, oli jokaisen sankarivainajan haudalla puinen risti, jossa oli sankarivainajan tiedot. Venäläiset kuitenkin tuhosivat sankarihautausmaan alueen ja hautasivat päälle omia vainajiaan.

Nykypäivä

Ruskealan talvi- ja jatkosodan sankarihautausmaalle on toteutettu muistolehto kokoamalla jäljellä olevat suomalaisten hautakivet entisten sankarihautojen kohdalle, mihin ei ole haudattu venäläisiä. Alueen reunaan on pystytetty Ruskeala-Seuran toimesta vuonna 1993 muistomerkki sankarivainajille. Muistomerkki kertoo karua kieltään siitä, että Ruskealakin maksoi kovan hinnan Suomen vapaudesta, sillä muistomerkin molemmilla puolilla olevat kivipaadet, ovat täynnä Ruskealan sankarivainajien nimiä, joita on yhteensä 183.

Ruskealan sankarivainajien muistomerkissä on laatta, jossa on teksti: ”1939 – 1944 Sankarivainajien muistolle. Yli rajojen kulkee uskon ja toivon tie. ”Laatta katosi vuoden 2020 aikana mutta Ruskealan pitäjäseura hoiti muistomerkkiin uuden laatan nopeasti koronasta huolimatta. Patsaan jalustassa lukee patsaan asettaja ja vuosi eli Ruskeala seura 1993.
Sankarihauta- ja nykyinen muistolehtoalue on ympäröity matalalla valkoisella aidalla.

Sankaripatsas

1990-luvulla suomalaiset löysivät sankaripatsaan jalustan alkuperäiseltä paikaltaan ja myöhemmin löydettiin myös päätön sankaripatsas. Sankaripatsaan löydetyt osat kunnostettiin ja nyt se on jälleen pystyssä vanhalla paikallaan, venäläishautojen keskellä.

Tiedot

Paikkakunnan nimi venäjäksi:

Рускеала – Ruskeala

Sankarihautausmaan koordinaatit:

61.926, 30.571

Matkapäiväkirja Ruskeala

Similar Posts

  • |

    Viimeinkin Vuokselaan

    Olin etukäteen jo päättänyt, että en lähde Nivalla ajamaan Vuokselaan, vaan haluan venekyydin Vuoksen yli, sillä se olisi nopein tapa. Katsoin kartasta Vuoksen rannalla olevan paikan, joka tarjosi veneretkiä ja ajoin kyseisen paikan pihaan. Paikalla oli kaksi nuorta miestä, jotka kertoivat, että omistaja ei ole paikalla, sillä veneretkiä ei kyseiselle päivälle ollut varattu. Hetken siinä…

  • |

    Olit kunniaksi isänmaallesi

    Suistamon kirkko oli ehjä, kun se talvisodan jälkeen jouduttiin jättämään Neuvostoliitolle. Sodan jälkeen venäläiset tekivät kirkosta teatterin ja poistivat alttarin. Jatkosodan alussa vuonna 1941 Suomi valtasi alueen takaisin. Vetäytyessä venäläiset sotilaat sytyttivät kirkon tuleen, mutta suomalaiset sotilaat ehtivät sammuttaa palon ennen kuin suuria vahinkoja ehti syntyä.

  • |

    Pihakaivot kunniaan

    Taas oli kaunis kuuma aurinkoinen päivä, kun ajelin Soanlahdelle. Tie oli hyväkuntoista hiekkatietä, joten matkanteko eteni vauhdikkaasti. Olin lukenut että, Suomen aikaan Soanlahti oli harvaan asuttu pitäjä. Suurin osa pitäjästä oli metsää ja joutomaata. En siksi edes isoa taajamaa etsinyt, kun nykyisin kaikki paikat ovat näivettyneet, myös ne jotka Suomen aikaan olivat vireitä ja elinvoimaisia.

  • |

    Kesän viimeiset lämpimät

    Ajelin Jääskesestä Antrean kautta Vuoksenrantaan, joka Suomen aikaan oli kunta, joka sijaitsi Vuoksen rannalla Karjalankannaksella ja asukkaita siellä oli vuonna 1939, ennen talvisodan syttymistä 3 602. Ajellessa muistelin edellistä retkeäni Vuoksenrantaan. Kevättalvella, kun aurinko paistoi jo lämpimästi ja alkoi olla viimeiset hetket, että Vuoksen jäälle uskalsi mennä, lähdin ystäväni kanssa käymään Vuokselassa ja Vuoksenrannassa. Päätimme ajaa Vuokselasta Vuoksenrantaan…

  • Ruskealan nähtävyydet

    Marmorilouhos Veden täyttämä entinen Ruskealan marmorilouhos on nykyisin nähtävyys ja suosittu matkailukohde. Alue on kaunis luonnonnähtävyys mutta siellä on myös mahdollisuus harrastaa monenlaisia aktiviteettejä – marmorilouhoksessa on mahdollista sukeltaa, vuokrata vene ja soudella tai liitää louhokseen muodostuneen järven yli vaijeria pitkin. Myös vanhoihin kaivostunneleihin järjestetään retkiä, jossa näkee maanalaisen järveen ja seinillä olevat vanhat kaivoksen…

  • |

    Poltetun maan taktiikkaa 

    Talvisodan puolustuslinja, Mannerheim-linja, kulki Johanneksen kautta. Rintaman läheisyyden vuoksi pitäjästä oli heti sodan sytyttyä alettu evakuoida ihmisiä ja karjaa. Latoihin kerätty sato oli puitu öisin, pakattu junan vaunuihin ja viety pois samoin kuin polkupyörät ja ompelukoneet. Kun sellutehtaan veturia vietiin pois, sen jäljessä oli laite, joka irrotti ja väänsi ratakiskot. Viestimiehet purkivat jopa puhelinlangat teiden varsilta käytettäväksi muualla. Johannes oli enää vain riisuttu versio itsestään.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *