|

Rakkauteni Käkisalmi

Käkisalmessa talvi- ja jatkosodan sankarivainajat on haudattu eri paikkoihin. Talvisodan sankarivainajat on haudattu vanhalle hautausmaalle, josta jo aiemmin kirjoitin ja jatkosodan sankarivainajat on haudattu Käkisalmen keskustassa sijaitsevan kirkon viereen, jonne nyt suuntasin. Kirkon viereinen alue, jossa sankarihautausmaa sijaitsee on nykyisin puisto ja sen hoidosta vastaa Priozerskin kaupunki mutta päätin katsoa, onko jotain mitä pitäisi tehdä. Kävin puuhastelemassa Käkisalmessa kesällä mutta en ilmeisesti ottanut tuolla reissulla valokuvia, niin tässä käyttämäni valokuvat on otettu syksyllä, juuri ennen kuin palasin Suomeen.

Kaksi muistomerkkiä

Kesällä, kun saavuin sankarihautausmalle, kiersin ja katsoin muistomerkit ja taas ihmettelin samaa kuin joka kerta – miksi samaan puistoon on pitänyt laittaa kaksi muistomerkkiä meidän sankarivainajille muutaman metrin päähän toisistaan? Eikö yksi riitä? Jos haluttiin uusi muistomerkki, miksi ei hävitetty vanhaa? Kun olin katsonut muistomerkit, päätin kitkeä uuden muistomerkin ympärille istutetut pensaat, joiden ympäriltä heinä oli leikattu raivaussahalla ja samalla osa oksista oli katkottu.

Käkisalmen kirkko

Armas Lindgrenin suunnittelema Käkisalmen kirkko on edelleen kiinnostava nähtävyys ja useammat ihmiset, jotka kävivät kirkkoa katsomassa tulivat kysymään milloin kirkko on auki tai jotain muuta, kun luulivat, että olen kirkon työntekijä. Hauskinta oli, kun yhden oppaan pyynnöstä kerroin kokonaiselle bussiryhmälle Käkisalmesta ja sankarihautausmaasta, työvaatteissa ja kädet kädet kurassa. Kiitokseksi sain tältä Pietarista saapuneelta turistiryhmältä niin hirveän määrän syötävää ja juotavaa, että niistä riitti minulle useammaksi päiväksi!

Kirkon sisätiloja ikkunan läpi valokuvattuna.

Kun sain pensaiden juuret kitkettyä, pakkasin roskat jätesäkkeihin ja kannoin ne lähistöllä tuen vieressä olevaan roskikseen. Lopuksi laitoin kukat molemmille muistomerkille mutta hiljaisen hetken pidin vain toisella muistomerkillä.

Uuden linnan alue

Käkisalmi on paikka jota Viipurin ohella rakastan! Jo ennen kuin minulla oli Nivaa menin usein Käkisalmeen viikonlopuksi, sinne kun on helppo mennä Pietarista junalla. Soitin vanhemmilleni kun olin taas kerran palannut Käkisalmesta ja kerroin uuden linnan alueesta, jossa Suomen aikanaan oli esikunta ja puolustusvoimien henkilökunnan asunnot. Tuo uuden linnan alue oli linnoitettu iso kaunis puistomainen alue vanhaa linnaa vastapäätä, Vuoksen toisella rannalla. Uuden linnan alueella oli vanhoja rakennuksia, joista osa oli rakennettu jo Ruotsin vallan aikana, sillä strategisen sijaintinsa ansiosta idän ja lännen välissä Käkisalmi oli ollut tärkeä kohde. Ruotsalaiset rakensivat monia uusia rakennuksia, kuten viisi valkoista kasarmia, esikunta ja ruoturakennukset ja jo heidän aikanaan paikka nimettiin Uudeksi linnaksi ja minä olin päättänyt mennä alueelle katselemaan ja valokuvaamaan. 

Alue toimii nykyään sotaveteraanien kuntoutuskeskuksena eikä sinne päästetä ulkopuolisia näin minulle ilmoitti tuima vartija portilla. Venäjällä olen tottunut ottamaan rahan käyttöön, jos puhe ei auta mutta tämä vartija suuttui ja huusi niin, että sylki lensi suusta, kun kysyin mikä olisi sopiva summa millä pääsisin portista sisään. Tässä vaiheessa venäläinen työkaverini, jolle kerroin tarinaa huusi: ”Se oli varmasti joku kommunisti!!” No, minusta oli ihanaa kuulla mitä äitini sanoi, sillä äidin sanat todistavat, että äiti tuntee tyttärensä, sillä äiti kysyi: ”No miten sinä sinne sitten menit?” No, portilla katsoin ympärilleni ja totesin ettei missään ollut kameroita. Kiersin aluetta mutta kaksi ja puolimetrinen muuri ja sen päällä olleet piikkilangat eivät saaneet minua edes harkitsemaan muurin yli kiipeämistä. Mutta jonkun matkan päässä oli pieni lampi, joka rajoittui uuden linnan alueeseen, niin ei muuta kuin kengät käteen, sukat taskuun ja lahkeet polviin ja kahlaamaan ja pian olin uuden linnan alueella.

Alue oli kaunis omalla tavallaan.
Kauan sitten kivistä rakennetut linnoitteet olivat sammaloituneet ja olivat kasvustojen peitossa, alueen puut olivat tosi vanhoja ja isoja ja Vuoksen takana vastarannalla näkyi vanha linna. Rakennuksista vanhimmat olivat hyvässä kunnossa ainakin ulospäin vaikka alueen takareunalla oli myös tiilisiä talorumiluksia ehkä neuvostoajalta. 

Retki oli kaikin puolin onnistunut eikä ollut ollenkaan pahasta vähän liotella jalkoja lammessa mennen tullen.
Ainoa joka hävisi oli se vartija siellä portilla, sillä olisin ollut valmis maksamaan hänelle, hänen viikon tai kahden palkan. Tässä muutamia kuvia teidänkin nähtäväksi ja reitti on nyt tiedusteltu jos sinäkin olet joskus menossa tutustumaan uuden linnan alueeseen.

Lisää artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *