Rajan pintaan

Ajelin kohti Kirvua, joka sijaitsee rajavyöhykkeellä ja ilahduin, kun huomasin ettei missään näkynyt miliisejä, vaan rajalle päin kulkeva hiekkatie oli vapaa ja hyvässä kunnossa, joten painoin kaasua ja nautin vauhdin hurmasta. Olen nuoruuteni asunut Keski-Suomessa, joka on kuuluisa hienoista rallipätkistä ja niissä tuli joskus kokeiltua rallitaitoja ja edelleen tykkään, kun sora lentää ja joskus mahanpohjasta vihlaisee.

Kirvussa on nykyisin vain vähän asutusta, joita ohi ajellessa katselin ja pian olin entisen kirkon luona missä on sankarihautausmaa. Nurmikko oli lyhyttä ja olinkin Kirvun pitäjäseuran sivuilta lukenut, että heillä on sopimus paikallisten kanssa, jotka leikkaavat heinän. Kiersin alueen ja katsoin entisen kirkon paikan ja sankarihautausmaan muistomerkin ja paljon muuta siellä ei nykyisin olekaan. Laitoin muistomerkille kukat ja pidin hiljaisen hetken.

Sankarihautausmaalta suuntasin siviili hautausmaalle, jonne pitäjäseura on pystyttänyt muistomerkin menneiden sukupolvien muistolle. Muistomerkissä on kaunis Raamatun jae, joka on jotenkin lohduttava, kun ajatellaan Karjalan kansan vaiheita. Muistomerkissä lukee: Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Ps.90:1

Ennen sotia

Suomen itsenäisyyden alkuvuosina maatalouden lisääntyminen oli kaikkein voimakkainta Etelä-Karjalassa ja tämä koski myös Kirvua. Kirvun viljelyspinta-ala kaksinkertaistui talvisotaa edeltäneiden kymmenen vuoden aikana. Vuonna 1925 Kirvun viljelyspinta-ala oli noin 5200 hehtaaria ja vuonna 1938 se oli reilut 9000 hehtaaria. Kirvussa oli yli tuhat viljeltävää tilaa, joiden koko oli alle 10 hehtaaria mikä tarkoittaa, että tilat olivat pieniä. Kunnassa oli ainoastaan kaksi tilaa, joiden viljelyspinta-ala oli yli 50 hehtaaria ja muutamia tiloja, joiden viljelyspinta-ala oli yli 25 hehtaaria.Kirvun alueella viljoista viljeltiin niin ruista, kauraa, ohraa kuin vehnääkin ja kaikkia näitä viljoja, jopa vehnää, jonka viljely oli Kirvun pitäjän alueella alkanut vasta myöhemmin, saatiin yli omien tarpeiden, joten niitä myytiin muualle Suomeen. Kirvun alueella käytetyt siemenviljat olivat korkeatasoisia ja ne saivat tunnustusta kansallisissa siemennäyttelyissä.

Kirvussa kuultua ja nähtyä

Kirvu on yksi niitä maaseutupaikkakuntia, jossa aina mielellään pistäytyy. Paikallisen väestön ystävällisyys ei voi olla lämmittämättä myöskin matkamiehen mieltä. Alkaaksemme kertoilla siellä kuultua ja nähtyä, on se ilman muuta alotettava Sairalan Lotta-ravintolasta. Kukaan Sairalassa käynyt ei jaksa välttää viekoitusta poiketa Lottalan viihtyisiin suojiin. Onhan siellä hyvän tarjottavan ohessa tulijaa tervehtimässä isänmaallinen mieli ja aktiivisen maanpuolustustahdon täyttämä ilmapiiri. Mielellään Lottalaan aina menee. Siitä syystä sanommekin: näkemiin.

Kirvussa kuultua ja nähtyä kirjoitus on julkaistu Karjalan suunta – sanomalehdessä 8.10.1938

Kirvun Luonnonparantola

Kirvun luonnonparantola, jossa oli 300 hoitopaikkaa, perustettiin vuonna 1911. Tämä myös Suomen rajojen ulkopuolella tunnettu parantola, sijaitsi lähellä Herajärveä ja siellä hoidettiin hermo-, kuume- ja munuaistauteja sekä ruoansulatushäiriöitä käyttäen saksalaisen lääkärin kehittämiä hoitoja, joihin kuuluivat istuma- ja aurinkokylvyt, höyryhoidot, savikääreet, öljykuurit ja kasvisravinto. Parantola sai osan kasvisruoan raaka-aineista omasta puutarhastaan mutta osan se osti paikallisilta viljelijöiltä ja kirvulaiset kävivät myös myymässä parantolaan poimimiaan sieniä ja marjoja.

9.2.1937 Karjalan suunta – sanomalehdessä oli Kirvun Luonnonparantolan mainos, johon se oli liittänyt muutamia otteita vieraskirjastaan ja yksi niistä oli alla oleva runo.

Kaunis oot Kirvu.
Kuin tuoksuva terttunen tuomen
Suosima Luojan
kimmelvä helminen Suomen.
Yksinpä kauneus vain 
ei liene Sun osakses luotu, 
suurempi lahja sulle, oi Kirvu, on suotu: 
Sairaille keidas 
oot Sinä hymyvä, mainen, 
voiman oot lähde, 
unessa haaveiltu vainen!

13.9.-3.10.35. Lenni Linnaa

Seuraavana suora lainaus 15.8.1941 ilmestyneestä Laatokka sanomalehdestä.

Kirvun parantola säästynyt täydelliseltä tuholta

VAIN PARI RAKENNUSTA ON PALANUT. SISUSTUS TÄÄLLÄKIN LANNOITETTU. 

Kirvun valtauksessa ehkä melkein ainoana mukana olleena syntyperäisenä kirvulaisena ajattelin antaa muutamia pieniä tietoja kirvulaisille, jotka siirtolaisina elävät ympäri Suomea. En muista kaikkien niiden kylien nimiä, joiden läpi on kuljettu, mutta Ylikuunu on melkein eheänä. Siellä on maitakin viljelty aika runsaasti. Vehnää on kylvetty useaan peltoon, samoin perunaa. Ruista myöskin on, mutta useimmassa tapauksessa se on jäänyt joko kokonaan tai osaksi leikkaamatta. Eräältä pellolta oli tullut kiire lähtö, kun lyhteetkin olivat jääneet sitomatta.

Löylölään menevällä tiellä olivat iivanat räjäyttäneet pari siltaa, mutta se ei estänyt meikäläisiä etenemästä kohta sen jälkeen. Kun saavuttiin jokivarteen, jossa silta oli räjäytetty, oli uusi tykistöä kestävä silta tehty ja niin mentiin taas eteenpäin. Laalon kylä jäi toiselle puolelle järveä, mutta asumukset näyttivät siellä kuten muissakin kylissä olevan eheinä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Inkilän aseman seutu oli myös aika hyvin säilynyt. Inkilän ratapiha oli purettu. Kiskot oli otettu pois, samoin ratapölkyt, mutta pääraide oli jätetty. Asemarakennuksessa oli elänyt vähemmän siisti virkamiesperhe.

Matkamme kävi taas Läylölän kylän kautta Kirvun kirkonkylää kohti. Välillä oltiin asemissa ja ammuttiin ja sitten taas jatkettiin matkaa. Ryssä ei tahtonut meitä päästää luonnonparantolastaan kuuluisaan kirkonkylään, vaan antoi tykistökeskitystä aivan valtatien varsille kuitenkaan suurempia vahinkoja aikaansaamatta. Illan hämärtäessä perjantaina tk. 8 p:nä saavuttiin kirkonkylään. Siellä näkyy olevan kaikki entisellään, mikäli minä siellä pitkän aikaa sitten käyneenä muistan. Sankaripatsas kirkon edustalla on säilynyt aivan koskemattomana, mutta kirkon sisustus on purettu aivan tarkkaan pois. Penkit, alttari tauluineen, urut, kruunut, kaikki on poissa. Näyttää siltä, että kirkkoa on käytetty jonkinlaisena viljamakasiinina. Pääkäytävän oven päällä on venäläistä kirjoitusta, mutta en ymmärtänyt, mitä se merkitsi.

Parantolarakennukset olivat ulkoapäin katsoen eheät lukuun ottamatta rakennusta, jotka parhaillaan paloivat. Sisustusta on muuteltu, toisia huoneita on revitty, toisia yritetty tapiseerata, mutta mitä kauhein sekamelska vallitsi kaikkialla. Kaatuneita venäläisiä oli kaikkialla muistuttamassa kovasta kamppailusta ja siitä, mikä on ryöstäjän palkka. Hautausmaa oli säilynyt entisellään. Vilho Hämäläisen talo näkyy tuossa myös olevan eheänä. Näyttää siltä, että siinä on asunut pääpomoja tai politrukkeja. Lopuksi ilmoitan, että heinät ovat joka paikassa täällä ryssän puolella tekemättä, niin että kirvulaiset varatkoot hyvät viikatteet ja kun tänne tulevat. Töitä kyllä riittää täksi syksyksi. Kirkonkylässä ei viljelyksiä näyttänyt juuri olevan. Osuuskauppa oli eheänä, entinen kilpikin vielä oven päällä. Eevalan talot olivat myös eheät, samoin pappilat ja kuuluisa pappilan koivukuja oli säilynyt. Sisustus on kuitenkin säretty tai tuhottu.

Nyt lähdetään kohti S:n asemaa. En tiedä mitä siellä on mahtanut tapahtua sinä aikana, jolloin oikeat omistajat ovat harhailleet evakkoina vieraitten ihmisten armoilla, mutta kohta kai tämä aika loppuu. Odottakaamme vain asioiden kehitystä rauhallisesti. Kirvussa 9. 8. -41. Matti Simukka

Matka jatkuu

Kun olin hautausmaan muistomerkin luona katsonut säilyneet suomalaisten hautakivet lähdin paluumatkalle. Matkalla pysähdyin yhteen taloon, ostamaan hunajaa, sillä minusta talo näytti suomalasten rakentamalta ja kysyinkin sitä myyjiltä, jotka vahvistivat epäilykseni oikeiksi.