Tuhotut kylät, poltetut talot

Jatkosodan alussa, kun pakkoluovutettuja alueita saatiin vallattua takaisin, paljastui karu todellisuus paikkakunnilta, joissa oli sodittu kahteen kertaan eli paikkakunnilta jotka sijaitsivat Venäjän rajan tuntumassa. Noilla paikkakunnilla iso osa rakennuksista oli tuhoutunut, sillä talvisodan alussa taloja oli poltettu, sillä ei haluttu jättää viholliselle lämpimiä tupia, osa taloista oli tuhoutunut pommituksissa ja osan taloista polttivat venäläiset perääntyessään jatkosodan alussa. Arvio oli, että koko luovutetun Karjalan taloista oli jatkosadan alun uudelleenvaltauksen jälkeen kunnossa vain noin 30 %, tilanteen ollessa eri paikkakunnilla hyvin erilainen. Venäjän rajapitäjä Metsäpirtissä ehjiä taloja oli noin 1 %, kun puolestaan Kirvussa taloista oli säilynyt 90 %. Pyhäjärvellä rakennuksista oli säilynyt noin 65 %. 

Tiedot sanomalehti Laatokka 1.10.1941

Paluumuutto

Jatkosodan alussa, hyvin pian sen jälkeen, kun luovutettua Karjalaa saatiin vallattua takaisin alettiin halukkaille työkykyisille myöntämään muuttolupia, sillä paluumuuton toivottiin tuovan helpotusta koko maata koskeneeseen elintarvikepulaan, kun karjalaiset pääsisivät korjaamaan venäläisten istuttamaa satoa. Paluumuuttoon tarvittiin sotilashallinnon lupa ja muuton piti tapahtua määrättyjen raja‐ asemien kautta. 

Muuttoa vaikeutti asuntojen puutteen lisäksi junien vaunupula, sillä armeijan tarpeet menivät muun liikenteen edelle. Pyhäjärvellä muutamat talot olivat tuhoutuneet kokonaan mutta suurimmassa osassa taloja oli vaurioita. Osassa perheistä isäntä oli lomilla ollessaan käynyt katsomassa kotipaikan tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan myös korjannut paikkoja.

Kotiseudulle palanneiden karjalaisten arki ei ollut helppoa, sillä kaikesta oli pula ja kaupat vasta aloittelivat toimintaansa. Kotieläimille ei alkuun annettu kuljetuslupia, jotta junissa saatiin kuljetettua enemmän ihmisiä ja tästä johtuen ei paluumuuttajilla alkuun ollut maidon ja voin lähdettä. Kun lehmiä alettiin kuljettamaan, kesällä alkoi riehua punatauti, jonka seurauksena kuoli paljon lehmiä. Perheenäidit purkivat vanhoja vaatteita ja ompelijat niistä uutta ja purkamalla villasukkien varsia, saivat lankaa kutomiseen ja näin perheelle päällepantavaa. Miesten ollessa rintamalla myös kaikki muut talon työt olivat naisten harteilla. Siviilien annettiin palata kotiseuduille elintarvikepulan tähden, vaikka rintamalinja ei ollut kaukana. Toisinaan paenneita venäläisiä saatiin kiinni, toisinaan naapurit kertoivat aitasta hävinneestä ruokatarvikkeista ja nämä aiheuttivat väestössä pelkoa. Kun kaiken muun lisäksi puutetta oli myös lamppuöljystä, varmasti moni illalla istuessaan pimeässä tuvassa, jonne valoa tuli vain hellan avoimesta luukusta mietti, tuleeko joskus paremmat ajat.

Sankarihautausmaalla

Puhueissani Pyhäjärvi Vpl on yksi suosikki paikkakunnista, sillä minusta on hienoa kertoa, että Pyhäjärven yhteydessä oleva Vpl tarkoittaa Viipurin lääniä, sillä tuohon aikaan Suomessa oli kolme Pyhäjärveä.

Sankarihautausmaalla ensimmäiseksi katsoin muistomerkin ja kiersin aidan ympäri. Muistomerkki oli kunnossa mutta aita oli parista kohtaa rikki, sillä se alkaa olla lahonnut.

Pyhäjärven sankarihautausmaan alue on luonnontilassa olevaa mäntymetsää, jossa ei raivaussahalla ole käyttöä, vaan ensin lakaisin muistomerkin ympärillä olevan kiveyksen ja haravoin kiveyksen ympäryksen. Tämän jälkeen aloin kerätä aidatun alueen sisäpuolelta oksia, joita oli pudonnut puista. Ilma oli melkoisen lämmin ja hetkessä tuli kuuma, sillä oksia oli ihmeen paljon ja kannoin ne kauemmaksi metsään, niin askeleita kertyi. Muutamat oksista olivat myös niin isoja, että sain kiskoa niitä perässäni. Kun sain oksat kerättyä käynnistin raivaussahan ja leikkasin heinän tien ja aidan väliseltä alueelta, jonka jälkeen haravoin ja kannoin heinät kevytpeitteellä metsään.

Oli syksy ja kanervat kukkivat, niin päätin kerätä kanervia muistomerkille, sillä ne kävivät siihen hyvin, kun hautausmaa on luonnontilassa. Kävelin hiekkatietä eteenpäin ja sieltä aloin kerätä kanervakimppua, kun tielle pysähtyi auto, josta nousi ulos venäläinen nainen joka huusi minulle tervehdyksen. Vastasin tervehdykseen ja lähdin kävelemään lähemmäksi, sillä nainen ei ollut pukeutunut metsäretkelle kymmenen sentin koroista päätellen. Nainen kertoi, että olivat kauppaan mennessä nähneet minun leikkaavan heinää raivaussahalla ja hän halusi vain kertoa, että arvostaa työtä mitä suomalaiset ovat Pyhäjärvellä tehneet. Hän kertoi myös ihailevansa sitä, että suomalainen nainen osoittaa kunnioitusta sotilaille, työskentelemällä sankarihautausmaalla. Puhuimme myös asuinpaikoista ja kävi ilmi, että asuimme aika lähekkäin Pietarissa. Pyhäjärvellä heillä on datsa. Jossain vaiheessa myös autossa istunut aviomies tuli ulos ja juttelimme jonkun aikaa. Kun pariskunta jatkoi matkaa datsalle minä menin takaisin metsään keräämään kanervia. Keräsin niitä paljon, sillä muistomerkin takana olin nähnyt metallisen ämpärin, johon päätin laittaa kanervat. Kun kimppu oli riittävän iso, kävelin takaisin sankarihautausmaalle, laitoin kanervat muistomerkille ja pidin hiljaisen hetken. En ollut vielä ottanut valokuvia sankarihautausmaasta, joten seuraavaksi valokuvailin mikä oli hyvä, sillä muuten olisin kerennyt lähteä ennen kuin aiemmin juttelemaan pysähtynyt venäläinen nainen palasi. Nainen tosiaan palasi tuomaan minulle syötävää ja juotavaa, jotka otin kiitollisena vastaan, vaikka oli minulla eväitä kylmälaukussa mutta mistä se johtuu, että toisten valmistama maistuu aina paremmalle? Minulla oli vähän nälkä, niin heti hänen lähdettyään söin pari saamaani voileipää ja join kylmää Starbucks kahvia, sellaista valmiskahvia, jota myydään kaupoissa. Pariskunnan auto jo kertoi, että varakkaammista ihmisistä on kyse ja mielikuvaa vahvisti Starbucks kahvit, sillä olin katsonut niiden hintaa kaupassa ja jättänyt ostamatta.

Sankaripatsas

Pyhäjärvellä vapaussodan sankaripatsas seisoo vanhalla paikallaan kunnostettuna, niin seuraavaksi suunnistin katsomaan sankaripatsaan. Samalla katsoin muutamat säilyneet hautakivet ja kirkon muistomerkin, joista kuvat olivat tämän jutun alussa.

Lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki

Pyhäjärvellä on myös suomalaisten kunnostama lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki, jonka kävin katsomassa ennen kuin jatkoin matkaa.