|

Kirkossa seinät leveällä ja katto korkealla

Kun sain Kivennavalla paikat kuntoon, pakkasin raivaussahan Nivaan ja huristelin Valkjärvelle, jonne matkaa on reilut 40 kilometriä. Sankarihautausmaalla katsoin vain paikat, jotta tiesin mikä minua seuraavana aamuna odottaisi, kun aloittaisin työt.

Olin varannut mökin läheisestä mökkikylästä ja saunavuoroni oli pian alkamassa. Saunan jälkeen halusin grillata mutta laiskana en viitsinyt ruveta tulta sytyttämään mökkini edessä olevaan grilliin, vaan menin kysymään viereisen ison mökin väeltä, saanko grillata makkarani heidän grillissä, kun heillä oli hiillos. Sain luvan ja pyysivät minua istumaan heidän kanssaan syömään. Venäjä on opettanut ruokien jakamista ja siksi tuollakin kertaa kylmälaukussani oli ruokaa useamman ihmisen tarpeisiin. Hyvällä ruokahalulla kaikki söivät Camping grillimakkaraa ja halloum juustoa, kun niitä grillailin ja tarjosin. Hyvin pian syönnin jälkeen kiitin seurasta ja lähdin nukkumaan.

Aamulla ei viereisessä mökissä näkynyt liikettä, kun minä aamukahvin jälkeen lähdin Valkjärven sankarihautausmaalle. Illalla minä olin juonut vain light colaa, kun toisille maistui vodka.

Sankarihautausmaalla

Valkjärven sankarihautausmaalla heinä oli pitkää.

Käynnistin raivaussahan ja leikkasin heinän aidatun alueen sisältä. Pakkasin heinät säkkeihin ja vein ne tien varteen, missä oli muutakin roskaa. Jostain syystä roskia oli kasattu myös sankarihautausmaan aidan eteen, josta isommat oksat kiskoin tien viereen ja kaikki vanhat muovikukat ja muut roskat pakkasin säkkeihin ja vein tien viereen. Leikkasin myös muistomerkin vieressä olevan puun oksia, sillä ne peittivät muistomerkkiä.

Kun sankarihautausmaalla kaikki oli kunnossa, kävin vähän matkan päästä hakemassa sireenin oksia muistomerkille ja pidin hiljaisen hetken.

Valkjärven kirkot

Valkjärvellä on ollut viisi puista kirkkoa. Kolmannen kirkon poltti salama ja neljännen poltti punaisten tykkituli vuonna 1918. Viides ja viimeinen kirkko säästyi talvisodassa. Välirauhan aikana venäläiset olivat häpäisseet kirkon ja vieneet sieltä urut, alttarin, alttaritaulun, kattokruunut, saarnatuolin ja repineet tornista ristin ja tehneet kirkosta elokuvateatterin. Jatkosodan aikana kirkko kunnostettiin ja se toimi entiseen tapaan jumalanpalveluspaikkana. Kun alueelta jouduttiin lähtemään lopullisesti kesäkuussa 1944 kirkko jäi ehjänä paikoilleen.

1990-luvulla suomalaisten päästessä käymään kotipaikoillaan, he löysivät vain kirkon rauniot, joiden keskellä kasvoi jo paksuja puita. Kirkko oli palanut vuonna 1954.

Joku paikkakunnan nykyisistä asukkaista oli löytänyt vanhan kirkonkellon Valkjärvestä. Kun pitäjäläiset kuulivat tästä, halusivat he kellon takaisin käyttöön. Pitäjäläiset rakensivat kirkon pääoven portaiden viereen kellonjalan, johon kello asennettiin. Samalla kirkon raunioilta raivattiin pois puut ja kivijalan sisäpuoli täytettiin soralla. Näin ”rakennetussa kirkossa”, jonka seinät olivat leveällä ja katto korkealla, valkjärveläiset pitivät ehtoollisjumalanpalveluksen kesäkuussa 1994. Samalla kirkon kello vihittiin käyttöön. Nykyisin venäläiset käyttävät kirkonkelloa haudatessaan vainajiaan.

Välkehtivä Valkjärvi

Sankarihautausmaalta suunnistin kirkon muistomerkille. Haravoin muistomerkin ympäriltä ja hain myös siihen valkoisen sireenin oksia.

Kirkon kelloa oli myös pakko testata. Ensin ei tapahtunut mitään mutta seuraavilla kerroilla kiskaisin narusta tarpeeksi kovaa, jolloin kirkonkello helähti kovaa ja kauniisti. Viimeisen helähdyksen jälkeen seisoin paikoillani ja odotin kuminan vaikenemista miettien mitä kaikkea tuo vuonna 1922 Valkjärven kirkon torniin asennettu kello on joutunut todistamaan. Valkjärveltä kyläläiset lähtivät aikoinaan kasvot vakavina, kovalla kiireellä evakkoon. Kyyneleitä pyyhkien heitettiin hyvästejä toisille ja toivotettiin Jumalan siunausta tietämättä, tavataanko enää koskaan. Naiset, lapset ja vanhukset vaelsivat hiljaisina kohti läntistä Suomea tietämättä mitä siellä odottaisi, miehet puolestaan itään, rajalle maataan puolustamaan. Itäinen taivas loimotti tulimerenä, kun kylien talot paloivat ja tykkien jylinä täytti tienoon.

Seuraavaksi kävelin hautausmaalle, jossa vanhat portinpylväät, ovat paikoillaan. Venäläishaudat ovat täyttäneet suomalaisten hautausmaan ja ainoa muuttumaton asia, oli taustalla välkehtivä Valkjärvi.

Lisää artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.