|

Lisää rahaa korruptioon 

Viipuriin suuntasin usein, toisinaan vain päiväksi, sillä sinne pääsee Pietarista nopeasti, vaikka junalla. Joka käynnillä kiersin ensin nopeasti meidän kolme keskustassa sijaitsevaa hautausmaata, kaksi sankarihautausmaata ja kenttähautausmaan, sytytin kynttilän ja keräsin roskat pois ja kaksi kertaa vuodessa puuhastelin vähän enemmän. Eniten kerättävää ja tapahtumia oli Maaseurakunnan sankarihautausmaalla, joka on suojainen kaunis paikka, niin jotkut viettävät siellä aikaansa ja sieltä löytyy melkein aina oluttölkkejä ja vodkapulloja. Kaksi kertaa purin sankarivainajien nimitaulun takaa grillin, jotka oli rakennettu maaseurakunnan kirkosta putoilleista tiilistä. Yhdellä kertaa purin majan, jota oli alettu rakentamaan hautausmaalla kasvavaan omenapuuhun. 

Yhdellä kertaa vanha mies tuli kaivamaan matoja hautausmaalta, jolloin ilmoitin ettei hänellä ole lupa kaivaa matoja sankarihautausmaalta ja käskin hänen mennä muualle kaivamaan. Mies menikin aidan taakse mutta lähtiessään tuli huutamaan minulle. Hänen huudossaan oli hänen totuutensa. Mies oli kuulemma muuttanut Viipuriin vuonna 1946 ja huusi ettei tuolla paikalla ollut mitään hautausmaata silloin, vaan suomalaiset ovat keksineet koko jutun. En sanonut miehelle mitään, vaan jatkoin haravointia ja mietin, että vuoteen 1946 mennessä oli kaikki hautausmaan merkit jo tuhottu, sillä neuvostoviranomaisten toimesta luovutetuilla alueilla ensimmäiseksi tuhottiin juuri sankarihautausmaat. Kun mies oli lähtenyt huutamasta, saapuivat poliisit, sillä jotkut sivulliset olivat soittaneet poliisin paikalle. Vaikka vakuutin, ettei minulla ole mitään hätää poliisit ajoivat säännollisin väliajoin sankarihautausmaan ohi seuraavien kolmen tunnin aikana, kun työskentelin siellä.

Jäljistä päätellen mies oli käynyt ennenkin matoja kaivamassa

Viipurin Maaseurakunnan kirkko

Kirkkorakennus on rakennettu vuonna 1481 Viipurin dominikaaniluostarin kirkoksi. Myöhemmin kirkko siirtyi luterilaiselle seurakunnalle ja vuonna 1617 se kunnostettiin Viipurin kaupungin suomalaiseksi kirkoksi. Uudenkaupungin rauhan jälkeen myös ruotsalaisen seurakunnan toiminta siirtyi tänne, koska venäläiset tekivät tuomiokirkosta ortodoksikirkon. 

Historiansa aikana kirkko on kokenut monet tuhoisat tulipalot ja vuoden 1738 tulipalon jälkeen korjauskustannusten jaosta syntyneiden erimielisyyksien johdosta, ruotsalainen seurakunta rakensi oman Pietari-Paavalin kirkkon, joka valmistui vuonna 1799. Vuonna 1881 Viipurin suomalainen seurakunta jaettiin kaupunki- ja maaseurakunnaksi, jolloin dominikaaniluostarin vanha kirkko jäi maaseurakunnan käyttöön.

Kirkon ulkoasu muuttui perusteellisesti arkkitehti A. F. Granstedt’in suunnitelmien mukaan toteutetussa remontissa vuosien 1828 ja 1831 välillä. Lisää muutoksia tuli, kun kirkon länsipäähän tehtiin arkkitehti Johan Johansson’in suunnitelmien mukaan 1860-luvulla uusi pääsisäänkäynti ja uudet eteistilat. 1930-luvun lopulla rakennettiin saniteettitilat ja kirkon aidat uusittiin.

Viipurin maaseurakunnan kirkon edustaa 1910–1939
Kuva: Lappeenrannan museot
Kuva: Lappeenrannan museot

Tuhopolttolauantai

”Mutta verrattomasti pahinta jälkeä tekivät ympäri kaupunkia kokopäivän ja illan raivoavat kymmenet tulipalot. Kummallisinta oli, että kaupungin toiseksi vanhin temppeli, Maaseurakunnan kirkko, ent. Dominikaaniluostari, pääsi tuhoutumaan, sillä sotapäiväkirjan merkinnän mukaan nähtiin sen lähettyville pudotetun palopommeja jo klo 15.

Kukaan ei siis ryhtynyt pommeja etsimään ja ajoissa sammuttamaan, koskapa ne olivat saaneet rauhassa kyteä ja syttyä hitaasti tuleen kirkon huonosti palavassa sisustassa, sillä vasta illan suussa huomattiin liekkien tulvehtivan ikkunoista – ilmoitus paloasemalle tehtiin klo 17.28. Silloin oli kaikki jo myöhäistä.

Ankarin ponnistuksin saivat sammutusmiehet toki varjelluksi lähimmän ympäristön, mutta kunnianarvoisa pyhäkkö, joka mustainveljesten luostarina oli peräisin jo vuodelta 1491 ja joka nykyisessä yksinkertaisessa kauniissa muodossaan oli itsensä Engelin restauraatiota, oli mennyttä. Kuin orkesterin kapellimestarin suitseva tahtipuikko sen kultainen risti säkenöiden leimusi ylinnä sieltä Etelävallien korkeimmalta kummulta ohjaten valtavaa tulisinfoniaa, joka jymisten ja humisten soi yli koko kaupungin… Vanhan Viipurin lopun alku oli koittanut – vaikka ei sitä vielä ehtoona tajuttu.”

Näin kirkon palosta kirjoittivat Emil Koponen ja Eero Virtanen vuonna 1940 julkaistussa kirjassa; Viipurin viimeiset päivät.

Viipurin maaseurakunnan kirkko palaa talvisodan pommituksissa 10.2.1940
Kuva: Lappeenrannan museot

Sankarihautausmaa

Maaseurakunnan kirkon pihamaalle perustettuun sankarihautausmaahan haudattiin 206 viime sotien sankarivainajaa, jotka olivat Viipurin maalaiskuntalaisia.

Kentälle jääneiden sankarivainajien siunaus Viipurin Maaseurakunnan sankarihaudalla. Yleisöä tuhoutuneen kirkon edustalla, sankarihaudalla. 1943-05-16
Kentälle jääneiden sankarivainajien siunaus Viipurin Maaseurakunnan sankarihaudalla. Yleisöä tuhoutuneen kirkon edustalla, sankarihaudalla. 1943-05-16

Vuonna 1943 kirkkorakennusta ryhdyttiin korjaamaan, mutta työt jäivät kesken, kun alueet jouduttiin pakkoluovuttamaan Neuvostoliitolle.

Neuvostoaika

1940-luvun lopulla kirkkorakennus luovutettiin neuvostoviranomaisten toimesta Sähköinstrumentti-tehtaan pajaksi. Tuossa käytössä kirkkorakennukseen rakennettiin lisäkerroksia ja tehtiin muita muutoksia. Vuonna 1989 tulipalo tuhosi rakennuksen, jonka jälkeen sille ei tehty mitään, vaan raunioiden annettiin raunioitua lisää. Tiilistä muuratuista seinistä tippui tiiliä ja paikalliset käyttivät raunioita tunkiona.

Omistajat vaihtuvat

Vuonna 1996 Suomen evankelisluterilainen kirkko sai Venäjältä kirjeen, jossa Viipurin Maaseurakunnan kirkon hallintaansa saanut Pietarin uusapostolinen kirkko pyysi Suomesta kirjallista vahvistusta omistusoikeudesta luopumisesta.

Kirjelmän mukaan kirkko haluttiin  remontoida kirkolliseen käyttöön mutta ennen remonttia uusapostolinen kirkko olisi halunnut saada ”notaarin vahvistamat” takeet, että Suomen kirkko entisenä omistajana luopuu Dominikaanisen luostarin kirkkorakennuksen omistusoikeudesta. 

Suunniteltu remontti ei koskaan toteutunut. Oliko syynä Suomen kirkkohallituksen vastaus, jossa sanottiin: ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ota kantaa entisen Neuvostoliiton alueella toimineiden seurakuntien, kirkkojen ja muiden rakennusten omistusoikeutta koskeviin kysymyksiin”.

Maaseurakunnan kirkon rauniot olivat kaikkien käytettävänä tunkiona ja hylättyinä vuoden 2012 marraskuuhun saakka, jolloin ne vahvistamattoman tiedon mukaan siirrettiin Pietarissa sijaitsevan, Venäjän ortodoksisen kirkon alaisuudessa toimivan uskonnollisen järjestön hallintaan. Kirkon rauniot pysyivät heidän hallinnassaan vuoteen 2020 saakka, jolloin viiden vuoden neuvottelujen tuloksena järjestö luopui hallintaoikeudestaan ja kirkon rauniot siirtyivät Viipurin museon haltuun.

Suojelukomitean puheenjohtaja Vladimir Tsoi, kertoi vuonna 2020, että ensimmäinen askel katedraalirakennuksen pelastamiseksi on raunioiden ympärillä ja sisällä olevan alueen siivous, joista kukaan ei huolehtinut. Siivouksen jälkeen seuraa rakennuksen konservointi.

Harva otti näitä lupauksia todesta, sillä Viipurin kaupunki tai Leningrad Oblast eivät aiemminkaan ole puhumisen lisäksi tehneet juuri mitään Viipurin vanhojen rakennusten pelastamiseksi, joten miksi Maaseurakunnan kirkko olisi poikkeus? Maaseurakunnan kirkosta on tuhoutunut suurin osa ja virallisten papereiden mukaan jäljellä on vain 35%.

Kulttuuriministeriön suojeluohjelmaan

Venäjän kulttuuriministeriö käynnisti tänä vuonna eli vuonna 2022 laajan arkkitehtonisten monumenttien suojeluohjelman. Leningrad Oblastin alueelta kaksi kohdetta valittiin  tähän valtion suojelu-hankkeeseen ja Maaseurakunnan kirkko eli vanha Dominikaanisen luostarin kirkko on toinen niistä.

Viimeistä tietoa

26.7.2022 julkaistiin tiedote, jonka mukaan urakoitsija on toimittanut asiakirjat ja aloittaa pian Viipurin entisen dominikaaniluostarin katedraalin eli Maaseurakunnan kirkon konservointityöt. Rikkoutunut muuraus puretaan ja jäljellä oleva rappauskerros vahvistetaan, rakennus- ja muut roskat poistetaan, samoin kuin kasvillisuus. Rakennukseen neuvostoaikana rakennetut lisäykset puretaan. Muuratuille seinille rakennetaan väliaikaiset suojat.

Aika näyttää toteutuuko tämä vai onko kulttuuriministeriön hankkeeseen antamat rahat vain lottovoitto Viipurin asioita hoitaville, sillä onhan se iso potti korruptioon.

26.7.2022 julkaistun tiedotteen yhteydessä julkaistut kuvat

Lisää artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.