Olin kerran aiemmin käynyt Antreassa ajaen vain sen läpi ja matkalla pysähtynyt entisen kirkon paikalla mutta sankarihautausmaan muistomerkillä en ollut koskaan käynyt.
Tällä kertaa ajelin Antreaan Viipurista, jossa olin yöpynyt. Matkalla oli miliisin tarkistuspiste, jossa ensin minulle näytettiin stop-merkkiä mutta ilmeisesti punaisista kilvistä johtuen, sitten näytettiin, että saan jatkaa matkaa.
Pitää paikkansa, että olen kirjoittanut ja edelleen kirjoitan Sotavainajien muiston vaalimisyhdistykselle raportteja sankarihautausmailta ja laitan valokuvia ja he jakavat ne edelleen pitäjäseuroille mutta kukaan edellä mainittu ei maksa minulle tästä. Virallinen työnantajani, jolle työskentelen Pietarissa elokuun loppuun saakka ei ole millään tavalla mukana tässä sankarihautausmaa projektissa.
Yövyin kivassa melko uudessa hotellissa Suomenlahden rannalla, jonkun matkan päässä Koivistosta. Illalla nautiskelin hyvästä ruoasta ja otin myös lasillisen kuohuvaa ja katselin, kun aurinko laskiessaan värjäsi taivaan oranssin sävyihin. Kesäyöt ovat kauniita, joten en pitänyt kiirettä mutta puolilta öin suuntasin nukkumaan.
Aamulla maisema näytti eriltä mutta taas niin kauniilta!
Saavuin iltamassa Muolaan sankarihautausmaalle, jonne 165 sankarivainajaa. Lämmintä oli vielä noin 25 astetta, heinä pitkää ja koko sankarihaudan alue tosi kosteaa, sillä sankarihautausmaan alue on aaltoileva ja jokaisen ”aallon” pohjalla seisoi edelleen vesi, vaikka edellisestä sateesta oli jo pidempi aika.
Kävin Kyyrölässä haravoimassa viime syksynä mutta paikkakunta ei tehnyt minuun mitään vaikutusta, sillä en tiennyt siitä mitään, en historiasta enkä nykypäivästä, en mielestäni ollut edes kuullut paikkakunnan nimeä aiemmin.
Päätin korjata asian ja selvisi, että Kyyrölällä on mielenkiintoinen historia!
Kun sain Kivennavalla paikat kuntoon, pakkasin raivaussahan Nivaan ja huristelin Valkjärvelle, jonne matkaa on reilut 40 kilometriä. Sankarihautausmaalla katsoin vain paikat, jotta tiesin mikä minua seuraavana aamuna odottaisi, kun aloittaisin työt.
Hymy huulilla saavuin Kivennavan kirkonmäelle takakautta, sillä ennen mentiin mistä päästiin mutta Nivalla mennään mistä halutaan! Takakautta tuleva reitti on kivinen kärrypolku, jonka varrella on venäläisten datsoja. Juhannusruusut ja sireenit kukkivat ja käki kukkui. Kesä oli parhaimmillaan.
Nyt olen avannut blogin Nainen Lada ja raivaussaha, jossa tulen jakamaan tarinoita ja valokuvia näiltä retkiltäni. Lisäksi listaan sivuilleni kaikki sankari- ja kenttähautausmaat ja pyrin keräämään niihin mahdollisimman paljon tietoa, sekä myös vanhoja valokuvia. Tietoja tulen täydentämään matkan varrella, sitä mukaa kun saan tietoa kerättyä.
Nainen, Lada ja raivaussaha. Viime syksynä kiersin haravoimassa sankarihautausmaita kuljettajan kanssa ja samoin keväällä ensimmäiset kerrat. Työtäni määrittävät aikataulut, sillä tiettyjen asioiden on tapahduttava minuutilleen ja siksi haluaisin, että vapaa-ajalla asiat voisi tehdä fiilis pohjalta. Kuljettajan kanssa näin ei ollut, vaan koko ajan piti neuvotella aika-tauluja, joten päätin hankkia auton.
Voitonpäivä teki tuloaan ja kun kyse ei ole minun suosikkipäivästäni halusin pois Pietarista, mahdollisimman kauaksi paraatista ja muista juhlallisuuksista, sillä luulin, että Viipurissa ei ole paraatia.
Katsoin missä Vahvialan sankarihautausmaa sijaitsee ja hävetti etten ollut edes sitä aiemmin katsonut, sillä käyn Viipurissa usein ja Vahvialahan on ihan naapurissa!