Lada Niva sen olla pitää

Viime syksynä kiersin haravoimassa sankarihautausmaita kuljettajan kanssa ja samoin keväällä ensimmäiset kerrat. Työtäni määrittävät aikataulut, sillä tiettyjen asioiden on tapahduttava minuutilleen ja siksi haluaisin, että vapaa-ajalla asiat voisi tehdä fiilis pohjalta. Kuljettajan kanssa näin ei ollut, vaan koko ajan piti neuvotella aika-tauluja, joten päätin hankkia auton.

Selailin netistä Lada Nivan ilmoituksia mutta aika vähän löytyi sellaisia, jotka olisivat herättäneet kiinnostukseni, sillä minulla oli tarkat kriteerit. Ystäväni soitteli muutamaan paikkaan kunnes lopulta se löytyi.

Rakkautta ensi silmäyksellä

Lähdimme katsomaan ja koeajamaan Nivaa entisen kollegani kanssa, joka puhuu, sekä suomea, että venäjää. Kyseinen Niva tuntui hyvälle, sekä imoituksen, että puhelinsoiton jälkeen ja kauniin viininpunainen Niva vei heti sydämeni. Koeajon jälkeen siirryimme sisälle, tekemään kaupat.

Miliisiltä leimat

Seuraavaksi Niva piti viedä miliisille nähtäväksi, jotta sain hyväksyntäleiman papereihin, rekisteröintiä varten. Konsulaatin venäläinen kuljettaja ja yksi kollegani kehottivat minua poistamaan Nivasta peräkoukun ja keulalta lisävalot, sanoen, että en tule saamaan hyväksyntää, kun ne on myyjä lisännyt Nivaan myöhemmin. Olenhan minä tällaisia asioita ennenkin hoidellut eri puolilla maailmaa, niin aamulla laitoin meikit huolella naamaan, hiukset kauniisti ja lopuksi vielä kirkkaan punainen takki päälle ja olin valmis leimaa hakemaan.

Paikka oli jokseenkin outo mutta ajoin Nivan jonon jatkoksi ja pian olikin minun vuoroni. Iloisesti tervehdin miliisejä ja pyysin, että puhuvat hitaasti, jotta varmasti ymmärrän. Toinen miliisi sanoi puhuvansa englanti mutta venäjää me silti puhuimme. Venäjällä olen tottunut ettei mikään tapahdu hetkessä, niin yllätyin, kun sain vajaassa kymmenessä minuutissa paperit käteeni ja minulle kerrottiin, että homma on kunnossa. Kysyin vielä uudestaan, että mitään ei tarvitse tehdä, vaan Nivan voi heti rekisteröidä ja vastaus oli myönteinen.

Työpaikalla pohtivat, että pitäisi tietää milloin kyseiset miliisit ovat vuorossa, jotta veisivät silloin autot katsastettavaksi. Minä sanoin siihen, että voihan se myös olla kiinni siitä, kuka niitä autoja vie tarkastettavaksi.

Rekisteröinnissä meni muutama päivä. Kun kilvet viimein toimitettiin minulle, kävin ne kiinnittämässä Nivaan kesken työpäivän, sillä oli perjantai ja halusin päästä heti töiden päätyttyä lähtemään Karjalaan.