Oi vapauden huumaa!

Ensimmäinen viikonloppu Ladan omistajana – oi vapauden huumaa! Päätin etten viikonloppuna tee töitä yhdelläkään sankarihautausmaalla, vaan ulkoilutan Nivaa ja nautin elämästä.

Ajelin Pietarista Terijoen kautta Raivolaan, josta olin varannut majoituksen Raivola nimisestä majapaikasta. Majapaikasta tuli mieleen neuvostoaika. Vastaanotossa kirjautuessa annettiin paperilappu, jolla sai kerrosemännältä avaimen. Käytävillä oli kuumavesipisteet teen valmistukseen eikä ravintola ja varsinkaan aamiainen olleet ihan tätä päivää.

Vuonna 1800 Raivolaan perustettiin järvimalmia raaka-aineenaan käyttänyt rautaruukki, jonka työvoimaksi tuotiin maaorjia Venäjältä. Maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen Raivolanjoen rannalle muodostui venäläinen talonpoikaiskylä, jota kutsuttiin Ala-Raivolaksi. Suomalaisten asuttama Suomenkylä, toiselta nimeltään Ylä-Raivola, sijaitsi ylempänä kukkuloilla.

1800-luvun lopulla Raivolaan syntyi teollisuusalue, joka käsitti sähkölaitoksen, sahan, myllyn ja myöhemmin myös kotelotehtaan. Pietarin ja Viipurin väliselle rautatielle perustettiin vuonna 1870 Raivolan asema, jonka jälkeen paikkakunnasta tuli pietarilaisten suosima huvila-alue.

Lintulan lehtikuusimetsä

Raivola on tunnettu Lintulan lehtikuusimetsästä, joka aikanaan oli Suomen suurin lehtikuusikko. Metsä istutettiin 1700-luvulla Pietari Suuren aloitteesta laivanrakennuspuun tuottamiseksi. Nykyisin korkeimmat puut ovat yli 50-metrisiä.

Vapaudesta huumaantuneena ajelin ympäriinsä ja keskellä kaunista luontoa, oli napattava myös muutama kuva kauniista Nivasta.

Raivolan kirjailija

Edith Irene Södergran oli kansainvälisesti tunnetuin suomalainen runoilija. Hänen runojaan on käännetty yli 40 kielelle. Perinteisestä poikkeavat runot, niiden epätavalliset teemat ja vapaa rytmi olivat tekijöitä, joiden takia Södergrania ei hänen elinaikanaan ymmärretty.

Edith Södergran syntyi 4. huhtikuuta 1892 Pietarissa Venäjällä. Kun Edith oli pieni, perhe muutti Raivolaan. Edith kävi koulunsa Pietarin saksalaisessa koulussa, jossa hän aloitti runojen kirjoittamisen saksaksi, esikuvinaan Heinrich Heine ja Johann Wolfgang von Goethe.

Lokakuussa 1907 Edith isä kuoli tuberkuloosiin. Uudenvuodenpäivä 1909 Edith puolestaan sai tiedon, että hänen myös hän sairasti tuberkuloosia. Se oli kova isku Edithille, sillä tuohon aikaan 70 – 80 % sairastuneista kuoli seuraavan 10 vuoden sisällä.

Bolševikit kaappasivat vallan Venäjällä marraskuussa 1917. Södergranien omaisuus oli sijoitettu venäläisiin ja ukrainalaisiin obligaatioihin, jotka menettivät arvonsa vallankumouksessa. Mukavaa elämää viettänyt Edith ja hänen äitinsä joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin. Samaan aikaan Edithin tuberkuloosi paheni. Södergranien Raivolan huvila oli talvella vetoisa ja työläs pitää lämpinänä, niinpä naiset apulaisineen ja kissoineen muuttivat huvilan pihapiirin pikkutaloon, joka oli jäänyt tyhjilleen sen asukkaan kuoltua. 

Sairaudestaan huolimatta Edith Södergran kirjoitti runoja kiihtyvään tahtiin.

Edith Södergran kuoli juhannuspäivänä vuonna 1923, vain 31-vuotiaana. Hänet haudattiin Raivolan kirkkomaahan, joka näkyi heidän kotinsa ikkunasta. Edithin kuoleman jälkeen hänen äitinsä Helena löysi runon Maa, jota ei ole, josta tuli yksi rakastetuimmista Södergranin runoista.

Ikävöin maahan jota ei ole,
sillä kaikkea mikä on olen väsynyt himoamaan.
Kuu kertoo minulle hopeaisin kirjaimin maasta,
jota ei ole.
Maasta, jossa kaikki toiveemme täyttyvät ihmeellisesti,
maasta, jossa kaikki kahleemme kirvoittuvat,
maasta, jossa vilvoitamme raadeltuja otsiamme
kuun kasteessa.
Elämäni oli kuuma harha.
Mutta yhden olen löytänyt ja yhden,
olen totisesti voittanut –tien maahan jota ei ole.

Muistomerkit

Raivolassa Onkamojoen rantatöyräällä, jossa Edithin kotitalo ennen sijaitsi, on Edith Södergranin muistomerkki, jonka lahjoitti Finland Svenska Författareförening vuonna 1960.

Runoilijan muistomerkille johtavan polun varteen vuonna 1992 Edithin syntymän 100-vuotisjuhlavuonna venäläiset kirjailijat pystyttivät Nina Ternon veistämän näköispatsaan Edithin rakastamalle Totti-kissalle, jonka naapurin kerrotaan ampuneen.

Suomen aikaiset huvilat

Yksi kauneimmista edelleen pystyssä olevista Suomen aikaisista taloista on apteekkarin talo, jossa jatkosodan aikana oli kanttiinien keskusvirasto, sekä upseerien kanttiini. Talo sijaitsee voimalaitospadon järveksi laajentaman Onkamojoen rannalla.

Joen toisella rannalla on myös pystyssä iso huvila, joka sodan aikana toimi eläinlääkintäkomppanian päämajana.

Onkamojoen rantaa on raivattu virkistysalueeksi ja sinne on rakennettu hyvät kävelyreitit.

Raivolassa poikkesin myös torille ja lähistöllä olleesta neuvosyotyylisestä vaatekaupasta ostin todella halvat shortsit, joita suunnittelen käyttäväni syrjäisillä sankarihautausmailla.