|

Kunnioitusta herättävä sankaripatsas

Saavuin iltamassa Muolaan sankarihautausmaalle, jonne on haudattu 165 sankarivainajaa. Lämmintä oli vielä noin 25 astetta, heinä pitkää ja koko sankarihaudan alue tosi kosteaa, sillä sankarihautausmaan alue on aaltoileva ja jokaisen ”aallon” pohjalla seisoi edelleen vesi, vaikka edellisestä sateesta oli jo pidempi aika.

Ei pelkkää glamouria

Käynnistin raivaussahan ja rupesin hommiin. Aloitin heinän leikkaamisen muistomerkin yläpuolelta ja etenin alaspäin. Hyttyset söivät koko ajan, niin hetken päästä oli pakko käydä vaihtamassa pitkähihainen paita. Jatkoin heinän leikkaamista samalla edelleen läpsien hyttysiä jaloista ja päästä. Lopulta en enää kestänyt, vaan kävin kuumasta kelistä huolimatta laittamassa housut, solmin pitkähihaisen paidan pään suojaksi, laitoin hanskat käteen ja jatkoin töitä.

Kun kolmasosasta sankarihautausmaata heinä oli vielä leikkaamatta päätin jättää lopun seuraavalle päivälle. Haravoin leikkaamani heinät ja vedin ne kevytpeitteellä metsään. Märkää pitkää heinää oli paljon, joten homma oli paljon raskaampaa verrattuna leikkaamiseen. Lopulta kuitenkin sain kaikki heinät pois ja ajelin majapaikkaani. Suihkun jälkeen katsoin käsivarsia ja jalkoja, jotka olivat turvoksissa, sillä hyttysten puremia oli vieri-vieressä.

Aamulla olo oli kuumeinen mutta palasin Muolaan sankarihautausmaalle. Päätin, että jätän lopun heinästä leikkaamatta eli sankarihautausmaan alaosan, joka oli kolmasosa koko sankarihautausmaan alueesta. Hain maljakkoon sireenin oksia, jotka laitoin muistomerkille ja pidin hiljaisen hetken.

Sankaripatsas

Koneellisen kiviveistämön valmistama Muolaan sankaripatsas paljastettiin suurin juhlallisuuksin 6.6.1920 Muolaan kirkon viereen.

Talvisodassa tämä harmaagraniittinen paasi sai iskelmiä mutta jäi seisomaan ehjänä paikalleen, kun alueet jouduttiin sodan jälkeen luovuttamaan. Kun Suomen armeija valloitti Muolaan takaisin jatkosodassa vuonna 1941, löydettiin muistomerkki omalta paikaltaan raunioituneen kirkon viereltä. Muistomerkki seisoi paikoillaan aina vuoteen 1980 asti, jolloin se löydettiin omalta paikaltaan kaadettuna. Tämän jälkeen muistomerkki hävisi, eikä tiedetty minne tuo 3500 kiloinen kivipaasi oli joutunut. Monet olivat varmoja, että sankaripatsas oli tuhottu.

2000-luvun alussa, suomalaisten järjestämässä kotiseutujuhlassa Muolaassa pietarilainen Rudolf Varlamov kertoi suomalaisille, kuljettaneeseen sankaripatsaan Terijoelle yhdessä Anatoli Basiljukin kanssa, sillä he pelkäsivät, että sankaripatsas olisi muuten tuhottu. Muolaalaisten seuran edustaja kävi Terijoella tarkistamassa, että kyseessä oli todellakin Muolaan sankaripatsas, jonka jälkeen alettiin suunnitella sankaripatsaan siirtoa takaisin Muolaan kirkonmäelle.

Neuvottelut Pravdinon eli entisen Muolaan, kunnanjohtaja Ljuhovin ja tiemestari Igontsovin kanssa tuottivat tulosta ja lopulta he organisoivat muistomerkin siirron takaisin Muolaaseen, jossa järjestettiin myös sankaripatsaan paljastusjuhla. Sankaripatsaaseen kiinnitettiin messinkinen muistolaatta, jossa on muistomerkin pelastaneen kaksikon nimet.

Työt jatkuvat

Seuraavaksi suuntasin ylös kirkonmäelle, jossa on sankaripatsas. Kirkonmäeltä aurinko oli polttanut pitkän heinän keltaiseksi eikä hyttysistä ollut tietoakaan, joten käynnistin raivaussahan. Siistin sankaripatsaan ympäristön ja vein kuivat, kevyet heinät metsään. Lopuksi hain tien vierestä juhannusruusuja sankaripatsaalle.

Kirkonmäellä on risti muistuttamassa, että täällä aikoinaan sijaitsi Muolaan kirkko.

Kirkonmäellä on pitkä pöytä ja sen molemmilla puolilla penkit, joissa istui paikallisia venäläisiä Pietarista tulleiden vieraidensa kanssa piknikillä. He pyysivät minua liittymään seuraansa ja hetkeksi istuin alas, kun sain kaiken valmiiksi. Tarjottu ruoka maistui mutta pian suunnistin alas kirkkorantaan uimaan.

Talvisodan rintamalinja

Lokakuussa 1939 saapui joukko-osastoja Muolaaseen. Heidän tehtävänään oli rakentaa puolustuslinjaa Muolaan kirkon ja Kyyrölän välille, pystyttää kivisiä panssarintorjuntaesteitä ja rakentaa piikkilankaesteitä. Lisäksi heidän tuli kaivaa taistelu- ja juoksuhaudat kirkon maastoon, kirkon aitojen sisäpuolelle.

Muolaan kirkkomäki oli tärkeä tukikohta talvisodan puolustuslinjassa. Se oli toistuvien tykistö- ja ilmapommitusten, sekä jalkaväki- ja panssarihyökkäysten kohteena. Taisteluissa kirkko tuhoutui täysin samoin kuin puusto, joka pirstoutui mutta sankaripatsas pysyi kranaatin iskemistä huolimatta ehjänä paikoillaan.

Kävelin alas kirkkorantaan vanhoja portaita pitkin, joita pitkin aikoinaan kirkkoväki nousi ylös kirkonmäelle, kun tulivat veneellä kirkkoon. Portaat kulkevat vanhan hautausmaan läpi, jossa on edelleen nähtävissä puolustajien kaivantoja, suuria pommien ja ammusten tekemiä kuoppia ja niiden seassa vanhoja suomalaisia hautakiviä, joista osista on jäljellä vain kappaleita.

Kirkkojärven rannalla laitoin pyyhkeen panssariestekiven päälle ja pulahdin virkistävään veteen.

Uinnin jälkeen nousin Nivaan ja otin suunnaksi Pietarin, vaikka oli vasta sunnuntain puolipäivä mutta olo oli edelleen kuumeinen.

Rakastan hyvää ruokaa ja Kuokkalan lähellä poikkesin syömään ravintolaan, jota olin halunnut testata jo pidemmän aikaa. Tuolla alueella Suomenlahden tuntumassa on vain niin monia hyviä ravintoloita, että osa jää pakosta testaamatta.

Lisää artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.