Kauniit kesäyöt

Yövyin kivassa melko uudessa hotellissa Suomenlahden rannalla, jonkun matkan päässä Koivistosta. Illalla nautiskelin hyvästä ruoasta ja otin myös lasillisen kuohuvaa ja katselin, kun aurinko laskiessaan värjäsi taivaan oranssin sävyihin. Kesäyöt ovat kauniita, joten en pitänyt kiirettä mutta puolilta öin suuntasin nukkumaan.
Aamulla maisema näytti eriltä mutta taas niin kauniilta!

Kunnostettu kaunis sankarihautausmaa

Koiviston sankarihautausmaa saatiin kunnostettua neuvostoajan jäljiltä vasta pari vuotta sitten. Sankarihautausmaa, muistomerkki ja nimikivet, joihin on kaiverrettu kaikkien Talvi- ja Jatkosodassa kaatuneiden Koivistolaisten sankarivainajien eli 100 sotilaan ja kahden lotan nimet, ovat kauniit ja nykyaikaiset. Vihkijäisiä ei ole päästy järjestämään, sillä korona ja rajojen sulkeminen sotkivat suunnitelmat.

Koivistossa katsoin ettei siellä ollut tehty mitään koko keväänä, sillä nimikivien taakse istutettujen pensaiden välissä, sekä takana olevalla nurmikkoalueella heinä oli pahimmillaan metristä. Pyysin kirkossa toimivasta museosta wc:n avainta, jotta sain käytyä vaihtamassa työvaatteet päälle ja aloin kitkeä pensasistutusten edestä. Etenin tieltä merelle päin. Kitkin, sillä raivaussahalla olisin katkonut pensaiden oksia ja kitkemällä saa heinät, horsmat ja ohdakkeet juurineen, niin ehkä jatkossa niitä kasvaa vähemmän.

Vähän ajan päästä museon johtaja tuli tervehtimään ja kertoi, että firma, jolle suomalaiset maksavat ei ole tehnyt mitään, vaikka hän on heille soitellut.

Viisi miestä ja hirveä kiire

Vajaa puoli tuntia myöhemmin saapui viisi miestä raivaussahojen kanssa, sillä museon johtaja oli soittanut ja kertonut, että täällä on suomalainen tekemässä teidän töitä. Miehet alkoivat leikata heinää pensaiden väleistä pituusuunnassa, sekä istutusten takana. Jonkun aikaa portin lähellä seisoskeli katsomassa mies kauluspaidassa ja museon naiset kertoivat myöhemmin, että hän on henkilö, jonka kanssa suomalaisilla on sopimus. Viisi miestä raivaussahoineen heilui alueella vajaan puoli tuntia katkoen heinää ja pensaita siinä samalla ja noin puolen tunnin päästä lähtivät yhtä nopeasti kuin tulivatkin, jättäen jälkeensä kamalan sotkun ja huonosti tehdyn työn.

Minua ärsytti, sillä Koiviston sankarihautausmaa on vasta saatu kunnostettua, niin toivoisi, että hauta- alue pidettäisiin kunnossa. Päätin kuitenkin etten siivoa miesten sotkuja. Pensaiden väleistä miehet leikkasivat heinän tieltä merelle päin mutta toisen suuntaiset välit olisi pakko kitkeä, jotta ei tuhoa kaikkia pensaita, sillä pensaat on istutettu lähekkäin, niin noille väleille he eivät tehneet mitään, vaan jättivät heinät kasvamaan ja monin paikoin tuo heinä on pensaita korkeampaa. He eivät myöskään haravoineet leikkaamaansa heinää.

Pakkasin jätesäkkeihin kaiken heinän, jonka olin kitkenyt mutta sain kitkettyä vain vähän, sillä kitkemisen teki mahdottomaksi se, että miehet katkoivat heinät raivaussahalla. Haravoin hiekkakentän portilta merelle asti, myös kaiken heinän mitä miehet siihen raivaussahoineen lennättivät. Lakaisin kiveykset nimikivien ja muistomerkin ympäriltä. Haravoin pensasaidan etupuolen eli sen mikä on siinä nimikivien takana. Sain siitä suurimman osan kitkettyä ja sieltä paljastuivat viime syksyn lehdet, niin haravoin ne pois, jotta portilta ja kirkolta katsottuna muistomerkkialue näyttää hyvälle. Lisäksi pesin vedellä kaikki nimikivet, sekä muistomerkin.

Juhannusruusut Koiviston miehille

Lopuksi hain jonkun matkan päässä tien varressa kasvavasta ruusupensaasta Koiviston sankarivainajille juhannusruusut ja pidin hiljaisen hetken.

Koivisto ennen sotia

Kansakoulu perustettiin Koiviston kirkonkylään vuonna 1870 ja virallinen koulutalo valmistui parikymmentä vuotta myöhemmin.

Erinomaisella paikalla, Suomenlahden rannalla sijaitsevaan Koivistoon rakennettiin vientisatama vuonna 1924. Saaristo suojasi satamaa ja merivirrat pitivät sen sulana muita Itä-Suomen satamia pitempään, niin Koiviston satamasta kasvoi muutamassa vuodessa Suomen suurin pyöreän puutavaran vientisatama.

Koiviston maalaiskunnan ja kauppalan yhteenlaskettu asukasmäärä vuonna 1939 oli 11 155 henkeä. Tuohon aikaan Koivistossa oli toiminnassa kolmisenkymmentä erilaista kauppaliikettä ja toimistoa. Nykyisinkin toiminnassa oleva Koiviston Auto on lähtöisin Koivistolta. Vuonna 1928 Koiviston Auto Oy aloitti linjaliikenteen Koivistolta Viipuriin kahdella Hudson Limousine-henkilöautolla. Vuonna 1931 yhtiö hankki kaksi Ford-merkkistä linja-autoa.

Tärkeä maanpuolustuksessa

Maanpuolustuksen kannalta Koivisto oli tärkeä. Koiviston rannikkotykistön päälinnake oli Koivistonsaaressa Saarenpäässä, muut linnakkeet sijaitsivat Humaljoella ja Tiurinsaaressa. Härkälän kylässä oli koulutuspatteri.

Talvisodan alkamispäivänä 30.11.1939 annettiin väestölle evakuoimismääräys ja koivistolaiset joutuivat jättämään kotinsa muutaman tunnin varoitusajalla. 85% Koiviston rakennuksista tuhoutui sodissa ja monet Koiviston entiset suomalaiskylät ovat hävinneet kokonaan. Paluumuutto alkoi syksyllä 1941, kun Suomi sai alueet takaisin jatkosodassa mutta kesäkuussa 1944 Koivisto oli jälleen jätettävä.

Kylille

Kun sankarihautausmaa tuli kuntoon, olisin mennyt käymään sisällä Koiviston kirkossa mutta siellä oli bussilastillinen väkeä kuuntelemassa selostusta, niin sanoin kiitokset lipunmyynnin rouvalle ja pyysin häntä välittämään kiitokset myös toisille ja lähdin kylille etsimään ruokapaikkaa.