Menu
> Matkapäiväkirja / Ihantala

Pohjoismaiden suurin taistelu

Ihantala oli kirkonkylä Viipurin maalaiskunnan pohjoisosassa, joka muistetaan jatkosodan torjuntataisteluista. Taistelujen seurauksena kirkonkylä tuhoutui täysin.

Talin ja Ihantalan kylien alueella, 8–14 kilometriä Viipurista pohjoiseen ja koilliseen, käyty kamppailu on Pohjoismaiden historiassa suurin koskaan käyty taistelu.

Tali-Ihantalassa noin 50 000 suomalaista pysäytti saksalaisten tuella noin 150000 neuvostosotilaan hyökkäyksen. 

Ihantala kesti, mutta hinta oli kova. 

Suomalaiset menettivät noin tuhat miestä kaatuneina, noin tuhat kadonneina ja yli 6000 haavoittuneina. Neuvostoliiton menetykset olivat moninkertaiset.

Tali-Ihantala palautti suomalaisten joukkojen itseluottamuksen sodan synkimpien hetkien eli Viipurin menetyksen jälkeen.

Sankarihautausmaalla

Saavuin Ihantalaan illalla ja ilahduin, kun näin, että sankarihautausmaan ruoho oli vasta leikattu. Katsoin alueen, aidan ja muistomerkin ja kaikki näytti olevan kunnossa. 

Laitoin kukat muistomerkille ja pidin hiljaisen hetken.

Sankarihautausmaan edessä on entisen kirkon portaiden vieressä ollut infotaulu. Nyt siitä oli jäljellä vain taustalevy, josta oli irroitettu levy, jossa kuva ja teksti olivat.

Valde Kukkaro oli kymmenen vuotias, kun talvisota syttyi ja Ihantala oli jätettävä.

Ote kirjasta: Ikkunat jäässä – Talvisodan väestönsiirtoja ja evakkotarinoita, Pekka Tuomikoski, Heikki Tiilikainen.

”Marraskuun 30. päivänä mentiin kouluun tavan mukaan mutta ensimmäisellä välitunnilla tulivat sitten suuret uutiset. Opettaja sanoi, että rakkaat lapset on alkanut sota ja koulutoimi lopetetaan toistaiseksi. Lähtekää kotiin, aikanaan sitten tulee ilmoitus, miten jatketaan. Kuin vakuudeksi juuri silloin kuului Viipurista pommien kumu.”

”Kotiin palatessa tilanne alkoi kouriintuntuvasti valjeta meille koululaisillekin. Koulumatkalla oli iso peltoaukeama, joka piti ylittää. Pommikoneita tuli ylitsemme 30-35 laivueissa, pommittivat kaupunkia, kääntyivät ja pudottivat lopun lastinsa paluureittinsä varteen. Kun laivueita tuli yksi toisensa perään, itsesuojeluvaisto käski pajupensaan taakse piiloon. Jylinä oli valtava – jo äänikin pelotti. Kotonakaan pelko ei hellittänyt – koneet tulivat avoimen pellon takaa kohti taloamme ja ylittivät sen matalalta.”

Evakkoon lähtö tapahtui Itsenäisyyspäivänä. Taisi olla suojeluskuntalainen, joka toi lähtökäskyn. Kylällä evakkoja oli jo nähty, sillä kaupungissa asuvia sukulaisia oli saapunut myös Kukkaroiden luokse turvaan mutta nyt kaikkien oli lähdettävä. 

Äiti alkoi paistamaan leipää ja piirakoita, sillä käsky oli, että vähintään kolmen vuorokauden muonat piti ottaa mukaan. Isä, joka oli nostomies, vei lehmät Talin asemalle ja palattuaan kertoi joukoista, jotka marssivat kohti rajaa.

Kun, perhe seuraavana päivänä matkasi kohti Talin asemaa, oli joukkoja edelleen marssilla. Matka Talista Elisenvaaran ja Savonlinnan kautta Jyväskylään kesti päiviä, sillä oli vain yksi raide ja sotilasjunilla oli etuoikeus, niin evakkojuna joutui jatkuvasti sivuraiteelle antamaan tilaa ja odottamaan vuoroaan.

Ensimmäisen yön uusilla asuinsijoilla Valde perheensä kanssa vietti Keski-Palokan koulun lattialle levitetyillä olkipatjoilla. 

Seuraavana päivänä, kun perhettä vietiin taloon, jonne heidän piti majoittua, talon emäntä ilmoitti ettei evakoita oteta vastaan, sillä tulee omia. Seuraavassa talossa asiat menivät paremmin ja perhe otettiin vastaan. Itärannan talon väki oli ystävällistä ja vieraanvaraista evakko perhettä kohtaan.

Kun jatkosodassa Ihantalan alueet saatiin vallattua takaisin, palasi myös Valden perhe Ihantalaan. Perheen hevonenkin tunnisti vielä vanhan kotiseudun ja Tienhaaran asemalta osasi itse kotiin. Suurhyökkäyksen alettua oli kuitenkin myös Valden perheen jätettävä kotinsa ja tällä kertaa lopullisesti. 

Torjuntavoiton muistomerkki ja hautausmaa

Ihantalan hautausmaan lähistöllä on valtavia kivenlohkareita, joiden takaa suomalaiset tulenjohtajat jakoivat käskyjä tykistölle. Yksi näistä lohkareista on nyt Ihantalan torjuntavoiton muistomerkkinä. Se paljastettiin 3.7.1999, kun taisteluista oli kulunut 45 vuotta.

Torjuntavoiton muistomerkin takana oleva Ihantalan hautausmaa tuhoutui lähes kadoksiin tykistökeskityksissä. Hautausmaan alueella olevat taisteluhaudat, sekä pommikuopat muistuttavat edelleen sodasta. Koko hautausmaalta löytyy yksi säästynyt hautakivi. Ihantalan seurakunnan hautausmaana vuosina 1925-1944 toimineelle alueelle on isoon kivenlohkareeseen kaiverrettu muistomerkki muistuttamaan, että alue oli hautausmaa. Muistomerkki paljastettiin 7.6.1992.

Vuosina 1996 ja 1997 selvitystyön jälkeen hautausmaiden rivit merkittiin maastoon graniittisin pienin kivin, jotka sijoitettiin talkoilla paikalleen. Kivet valmisti Orimattilan Pennalan kiviveistämö, jonka omistaja Veli-Matti Vilhonen valmisti kivet ilman korvausta. Nyt haudat pystytään löytämään, vaikka hautakivet ovat tuhoutuneet.  

Maisemaa Ihantalajärven rannalta
Kivanlohkareita nyt jo puuta kasvavassa Ihantalan maastossa.

4 Kommenttia

  • Timo Lindroos
    27.7.2021 klo 23:22

    Kiitos että olet toiminut ja välität tietoa luovutetunalueen sankarihautausmaista tänne kotisuomen puolelle. Pitäjäseurojen talkooporukat eivät ole päässeet hoitotöihin kahtena keväänä. Toivotavasti ensi keväänä v. 2022 päästään jälleen tositoimiin, sillä hoitovelkaa alkaa kertyä. Timo Viipurin pitäjäseurasta.

    Vastaa
    • Marja
      30.7.2021 klo 09:19

      Hei Timo ja kiitos viestistä!
      Viipurin kaikilla sankarihautausmailla olen käynyt ja useampaan kertaan kuin muualla, sillä käyn Viipurissa usein, toisinaan vain istumassa iltaa ystävien kanssa ja samalla poikkean keskustan alueen sankarihautausmailla.
      Yritän saada mahdollisimman pian kirjoitettua edes yhden jutun Viipurista tänne blogiin.

      Vastaa
  • Matti Hyvärinen
    8.8.2021 klo 16:13

    Ihantalassa on myös viimeisen jatkosodassa kaatuneen jääkärin, Einar Vihman muistolaatta. Jääkärikenraalimajuri, Mannerheim-ristin ritari Einar Vihma (ent. Wichman) kaatui Ihantalassa 5.8.1944. Laatta on metsän keskellä lähellä hänen kaatumispaikkaansa. Ilman koordinaatteja laatan löytäminen ei onnistu.

    Vastaa
    • Marja
      9.8.2021 klo 08:05

      Luovutetusta Karjalasta löytyy paljon muistomerkkejä ja muuta mielenkiintoista mitä olisi kiva käydä katsomassa mutta koordinaattien puute tekee löytämisen mahdottomaksi.
      Joistain paikoista on meno ohjeet vanhojen paikkojen ja talojen nimien mukaan, niin niitä myös on mahdoton löytää.
      Onneksi kuitenkin on myös paljon paikkoja jotka löytyvät.

      Vastaa

Jätä kommentti