Menu
> Matkapäiväkirja / Kyyrölä

Suomen venäläisin kylä

Kävin Kyyrölässä haravoimassa viime syksynä mutta paikkakunta ei tehnyt minuun mitään vaikutusta, sillä en tiennyt siitä mitään, en historiasta enkä nykypäivästä, en mielestäni ollut edes kuullut paikkakunnan nimeä aiemmin. Päätin korjata asian ja selvisi, että Kyyrölällä on mielenkiintoinen historia!

Maaorjaperheitä Kyyrölään

Ruotsin ja Venäjän valtakuntien välillä vuosina 1700 – 1721 käydyn sodan seurauksena liitettiin Uudenkapungin rauhassa pääosa kaakkoista Suomea Venäjän yhteyteen. Viipurin valtaukseen osallistunut ja Viipurin linnan komentajaksi nimitetty kreivi Grigori Petrovitsh Tsernyshev sai Pietari Suurelta lahjoitusmaana haltuunsa maat Siestarjoelta Viipuriin saakka. Tsernyshev oli leiriytynyt Kyyrölän kylän seudulle vuonna 1709 ja ihastunut alueeseen, joten hän päätti siirtää sodan vuoksi alueen autioituneisiin taloihin omistamiltaan tiluksilta maaorjaperheitä vuoden 1720 paikkeilla. Perimätiedon mukaan perheet saapuivat Moskovan kuvernementin alueelta ja Kyyrölän kylään, heitä asettui alle 20 perhettä, lisäksi maaorjaperheitä asutettiin muutamiin muihin lähikyliin.

Nämä pakkosiirretyt venäläiset muodostivat seudulle ortodoksisen asutuksen, joka oli joka puolelta suomalaisen asutuksen ympäröimä. Vuonna 1740 suoritetun väestönlaskun mukaan Kyyrölän venäläisyhteisössä asui 311 henkeä ja vuonna 1862 asukasmäärä venäläiskylissä oli jo noin 1000.

Kun tsaari Aleksanteri II lakkautti maaorjuuden, lahjoitusmaat silloin omistanut ruhtinas Uhtomski ajautui konkurssiin. Suomen valtio osti lahjoitusmaat vuonna 1878. Maanjako suoritettiin vuonna 1890, jolloin talonpojat saivat kukin 35 hehtaaria maata. Tässä vaiheessa venäläiskylissä oli jo 1882 asukasta ja se säily vajaassa kahdessa tuhannessa aina talvisotaan saakka.

Suomi viralliseksi kieleksi 1923

Kyyrölän väestö säilytti sekä kielensä, että kansalliset tapansa. Venäjä oli Kyyrölässä kotikielenä ja virallisena kielenä pitkään myös seurakunnallisissa ja kunnallisissa asioissa. Venäjää puhuttiin kaduilla, kaupoissa sekä virastoissa.  Kylissä asuneet harvat suomalaisperheet ”venäläistyivät” ja puhuivat myös hyvin venäjää. Suomi tuli kunnan viralliseksi kieleksi vasta vuonna 1923.

Kyyrölän väestö oli juurtunut kotimaahansa ja harrasti samoja asioita kuin muutkin suomalaiset. Kylän miehet puhuivat sujuvasti suomea, joskin hieman murtaen. Kyyrölä oli kuuluisa saviteollisuustuotteitaan eli ruukuista, astioista ja keramiikasta. Joka kolmas Kyyrölän miehistä oli 1930-luvulla ”savipotin valaja” ja näiden pottitehtaiden” määrän laskettiin nousseen yli 70:n talvisotaan mennessä.

Pekka P. Usanoff tekee pottia savenvalantapyörällä
Vahter Tyyni,

Kansatieteen kuvakokoelma

Kyyrölän kylä oli Muolaan kunnan keskus ja merkittävin taajama. Se levittäytyi kahden puolen Viipurista itään johtavan Kannaksen valtatien varrelle. Siellä sijaitsivat ortodoksinen kirkko ja pappila, käräjätalo, apteekki, viljavarasto, työväentalo, kansakoulu ja kasarmeja.

Kyyrölä oli rakennettu perinteseen venäläiseen tyyliin. Talojen takana olivat navetat, tallit, vajat, riihet ja saunat. Talot olivat vierekkäin kylätien varrella.  Kyyrölän kylien yksi tunnusmerkki olivat pitkien keppien päissä olevat kottaraispöntöt. Pihapiireissä ei ollut isoja puita, ainostaan sireenipensaita, pihlajia, poppeleita, kirsikka- ja omenapuita. Joka pihapiirissä oli kukkia, joista pidettiin hyvää huolta. Kyyröläläisten pihapiirit oli yleensä aidattu aidalla. Talot oli rakennettu hirsistä ja niiden pienet ruutuikkunat olivat kylätielle päin. Ikkunanpielet oli koristeltu erilaisin puuleikkauksin ja värein.

Kyyrölän kylä
Karjalan Liiton kokoelma
Kyyrölän kylä
Karjalan Liiton kokoelma

Tämä Karjalan kannaksella, Muolaan pitäjän suomalaiskylien keskellä kukoistanut tiivis, venäjänkielinen ja -kulttuurinen yhteisö oli kuitenkin osa Suomea ja talvisodan syttyessä myös Kyyrölän miehet lähtivät sotaan.

Heistä kaikki eivät palanneet, sillä Kyyrölän ortodoksisen kirkon sankarihautausmaalle on haudattu 25 Kyyrölän viime sotien sankarivainajaa.

Lemmikkejä oli kukassa sankarihautausmaan muistomerkin takana

Kyyrölässä leikkasin heinän raivaussahalla mutta yhdessä kohdassa jätin heinää leikkaamatta, sillä siinä kukki paljon sinisiä kukkia, jotka olivat hiukan tummempia kuin lemmikit.

Pieni alue, josta jätin heinän leikkaamatta

Kun olin saanut sankarihautausmaan kuntoon, kävelin tien vierustaa jonkun matkan päähän hakemaan sireenin oksia puusta, joka kasvoi tien vieressä aukean laidalla. Leikatessani oksaa huomasin muutaman metrin päässä vanhan jo sammaloituneen talon kivijalan. Siinä oli ollut aikoinaan talo, jonka pihaan oli istutettu sireeni, niin kuin Kyyrölän venäläisillä oli tapana.

Kauniit vanhat kivet

Kyyrölän hautausmaalla on muistolehto, jossa on jäljellä muutamia kauniita vanhoja hautakiviä ja ristejä.

Pysähdyin hautausmaalla myös katsomaan muutama vuosi sitten haudatun lapsen hautaa, joka sopisi ennemmin kauhuelokuvan lavasteisiin kuin pienen lapsen haudaksi! Haudalle on kannettu pehmoleluja ja muuta tavaraa, jotka ovat vuosien aikana kastuneet ja likaantuneet moneen kertaan, niin hauta herätti ennemmin inhoa kuin arvostusta.

Poikkesin lopuksi lähistöllä olevaan kauppaan ostamaan jäätelöä ja samalla kävelin pienen lenkin keskustassa mutta ankean näköiset neuvostoaikana rakennetut talot eivät saaneet innostumaan, niin nousin Nivaan ja otin suunnaksi Muolaan.

Ei kommentteja

    Jätä kommentti