Hai, osta sie Niva

On tullut aika luopua minua uskollisesti palvelleesta Lada Nivasta, jonka kanssa ajelimme tuhansia kilometrejä sodan jälkeen Neuvostoliitolle pakkoluovutetuilla alueilla, pitämässä huolta meidän sankarihaudoista, joihin on haudattu yli 8000 suomalaista sankarivainajaa. 

Nivan kanssa kaahasimme hiekkatietä Taipaleenjokea kohden, kuin rallipätkällä konsanaan. Matka Suojärveltä Kollaanjoelle oli täysin toisenlainen, kun madellen yritimme väistellä tien suurimpia kiviä samalla, manaten miten hulluja venäläiset ovat, kun teitä kunnostavat kiuaskivillä. Vuoksenrannan lähellä kevättulvat olivat vieneet sillan en kyllä tiedä minä vuonna mutta joen toiselle puolelle meidän oli päästävä. Sillan puute ei minun ja Nivan matkaa estänyt, hidasti vain vähän. Otin farkut pois jalasta ja kävin kahlaamassa joessa, jotta tiesin ettei pohjassa ollut sillan jäänteitä tai muuta romua ja sitten nousin Nivan kyytiin ja hetkessä olimmekin jo toisella rannalla. Oli hienoa myös nousta Kivennavan sankarihautausmaalle takakautta kärrypolkua pitkin. Nivalla kun voi mennä mistä haluaa ja muilla autoilla on mentävä sieltä mistä pääsee.

Niva on monikäyttöinen. Työskenneltyäni päivän sankarihautausmaalla ja käytyäni sen jälkeen uimassa ajoin vuokraamalleni mökille, jossa ei ollut ulkona paikkaa, jonne olisin ripustanut bikinit kuivumaan. Onneksi Niva oli siinä parkissa, niin ripustin bikinit Nivan puskuriin kuivumaan ja hyvin ne siinä kuivuivat mutta jonkun mielestä siinä oli kai jotain ihmeellistä, sillä näin ohikulkijan pysähtyvän puskurissa roikkuvia bikinejä valokuvaamaan.

Nivaan mahtui hienosti raivaussaha ja kaikki muut tarvikkeet joita sankarihautausmailla tarvitsin. Aunuksessa majatalon pitäjä, vanha maatuska kurkisteli uteliaana Nivan ikkunoista sisään ja tuli sitten muina naisina kyselemään; ihanko olet vain lomalla katselemassa maisemia. Kun ei pitkän tivaamisen jälkeen saanut muuta vastausta, kysyi lopulta: Miksi sinulla on Nivassa raivaussaha, johon vastasin, että raivaussahakin tahtoi lomalle katsomaan maisemia, niin päätimme Nivan kanssa ottaa sen mukaan. 

Nivan venäläiset lajitoverit kateellisina katselivat Nivan punaisia rekisterikilpiä, sillä tiesivät että omistaja oli ulkomaalainen, joka työskenteli diplomaattisessa lähetystössä. Arvasivat varmaan, että tuo punakilpinen Niva pääsee pois Venäjältä rajan taakse vihreämmille laitumille ja siinä he olivat täysin oikeassa. Minulle oli alusta alkaen selvää, etten hylkää Nivaa, vaan tuon sen mukanani ja tarjoan sille turvapaikan Suomesta.

Puskureita on aika patinoinut ja niistä maali hilseilee mutta pieni hilseily tekee Nivasta vain katu-uskottavamman. Ratakisko-tyylisten puskureiden teho ei hilseilystä kuitenkaan ole yhtään kärsinyt, vaan sain takapuskurilla huoltoaseman bensapumpun aivan solmuun mutta puskuriin ei tullut jälkeäkään. Koitappa samaa länsiautolla, niin bensapumppuun ei tule jälkeä mutta joudut hankkimaan länsiautoon uuden puskurin ja oikomaan peltejä.

Nivan alla olevilla kesärenkailla on ajettu noin tuhat kilometriä ja talven nastarenkailla vaivaiset sata. Vanteissa on lukkopultit, sillä muuten vanteet olisivat Venäjänmaalla hävinneet jo ensimmäisenä yönä.

Niva on työmatkaajalle luotettava kulkupeli, sillä se käynnistyy kovillakin pakkasilla. Metsämiehelle Niva on uskollinen ratsu, joka kulkee pienemmilläkin metsäpoluilla. Niva on hyvä hankinta myös ihan vaan pihaa koristamaan tai naapureiden ihmetystä herättämään. Jos elämäsi on tylsää, eikä kukaan huomaa sinua, niin Lada Niva on oiva apu myös siihen, sillä Niva huomataan ja sen kuskille vilkuttavat tutut ja ennenkaikkea tuntemattomat. Tuulilasinpyyhkijän alle jätetään viestejä tuon tuosta, kehutaan autoa, omistajan tyylitajua ja pyydetään treffeille.

Minä en ymmärrä autoista mitään! Osaan tankata ja lisätä pissapoikaan vettä ja näillä taidoilla olen Nivalla ajanut reilut 20 000 kilometriä ilman yhtään tiellejättöä ja se on mielestäni aikamoinen saavutus. Suomessa leima tuli paperiin ilman lahjontaa, vaikka sekin olisi onnistunut, sillä harjoittelinhan sitä Venäjällä vuosia. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin alustaa piti massata, että leima tuli ja etu jarrut on uusittu, kun meinasi pysähtymisen kanssa olla ongelmia ja jotain muutakin on tullut tehtyä. Viimeksi katsastusmies kävi kateelliseksi, kun Nivan keulalla komeilee enemmän valoja kuin hänen autossaan, joten niistä tuli huomautus.

Nyt myynnissä oleva Niva ei ole mikä tahansa Niva, vaan todellinen yksittäiskappale. Elämää nähnyt ja uuden kotimaansa kaatuneita sotureita niin uskollisesti palvellut, että presidentti Niinistö Nivan ja sen emännän mitalilla palkitsi. Ei muuta kuin kaupoille! Niva on kaikin puolin luotettava, vaikka onkin Venäjänmaalla valmistettu. Hyvä on ollut ajaa, vaikka ei se täydellinen ja virheetön ole mutta kukapa meistä on?

Moottori 1,7 vuosimalli 2011, Katsastettu 11/24, ajettu reilut 80 000km (pitää tarkistaa lukema), ohjaustehostin, kaadettava takaistuin, kahdet renkaat, vetokoukku.

Pyyntihinta Nivasta oli 6900€ mutta hinta on laskenut ja on nyt 5900€. Et siitä isosti tingi, jos arvostat työtä mitä me Nivan kanssa luovutetun Karjalan sankarihautausmailla teimme. Vaihto ei ole mahdollinen, sillä mikään ajoneuvo tai tavara ei voi korvata tätä Nivaa. Luovun Nivasta, sillä Helsingin keskustassa on helpompi kulkea ratikalla kuin etsiä Nivalle parkkipaikkaa.

Soittele 040 7661299 jos sinulla on tarjota Nivalle hyvä koti ja olet oikeesti ostoaikeissa, niin sovitaan koeajosta. Niva majailee Jyväskylässä.

Virallinen MYYNTI-ILMOITUS löytyy täältä


Similar Posts

  • |

    Sadetta luvassa

    Aamu oli taas aurinkoinen, kuten kaikki aamut olivat olleet viimeisten kolmen viikon aikana, jotka olin kesälomaa luovutetussa Karjalassa viettänyt. Säätiedotus kuitenkin lupasi sadetta seuraaville päiville iltapäivästä alkaen, joten painoin kaasua vähän tavallista reippaammin, jotta olisin valmis ennen sadetta. Ajelin kohti Värtsilää iloisella mielellä. Stereot puuhasivat ja hiukset hulmusivat, kun ajelin ikkunat auki. Saattoi pieni hymy…

  • |

    Terijoen huvilat

    Venäjälle pakkoluovutetuista alueista on paljon ”kultaisia muistoja” ja osa muistoista liittyy Terijokeen. Moni on myös kuullut tarinoita Terijoen lomista, vaikka itse ei siellä koskaan olisikaan käynyt. Terijoki tunnettiin pitkistä, kauniista hiekkarannoistaan ja pitsihuviloistaan. Suurruhtinaskunnan aikana kesäisin alueen huvilat täyttyivät Pietarin yläluokasta, jolloin Terijoen asukasluku noin kymmenkertaistui. Terijoki alkoi vilkastua, kun Pietarin ja Viipurin välinen rautatie…

  • |

    Olit kunniaksi isänmaallesi

    Suistamon kirkko oli ehjä, kun se talvisodan jälkeen jouduttiin jättämään Neuvostoliitolle. Sodan jälkeen venäläiset tekivät kirkosta teatterin ja poistivat alttarin. Jatkosodan alussa vuonna 1941 Suomi valtasi alueen takaisin. Vetäytyessä venäläiset sotilaat sytyttivät kirkon tuleen, mutta suomalaiset sotilaat ehtivät sammuttaa palon ennen kuin suuria vahinkoja ehti syntyä.

  • |

    Nimessä jotain tuttua

    Matka jatkui ja seuraavana listallani oli paikkakunnan nimi, joka oli jotenkin tuttu mutta toisaalta vieras – Enso. Ennen kuin luin paikkakunnasta mitään tieto, mietin liittyyköhän se jotenkin samannimiseen yhtiöön, joka on edelleen toiminnassa ja mielenkiinnolla paneuduin materiaaliin mitä Ensosta löysin. Aiemminkin olen kirjoittanut ettei luovutettu Karjala ollut köyhyyttä ja kurjuutta, niin kuin jotkut edelleen tuntuvat…

  • |

    Jalkoja polttelee

    Syksyllä päätin; jos keväällä, kun lumet sulavat raja on vielä kiinni, jatkan sankarihautausmaiden siivousta. Huhtikuussa lumet alkoivat sulamaan, jolloin päätin lähteä katsomaan, joko Karjalassa pääsee haravoimaan.

    Menin Pietarista junalla Raivolaan, josta soitin tutun taksikuskin viemään minut Uudenkirkon sankarihautausmaalle. Matkalla näkyi toisin paikoin paljon lunta ja pelkäsin etten pääsisi vielä aloittamaan haravointia. Onneksi pelko osoittautui turhaksi.

One Comment

  1. Tervehdys. No hyvältä näyttää “Nainen sekä Lada” olen jo kahden LADA NIVA:n omistaja joten asiantuntemusta huolenpitoon löytyy jos tarvitsee, itse toimin enempi “elävien pelstustominnassa”,,, ja Venäjänkin tiet on tutuksi tulleet Eikä mielen viereen ole tullut ajatusta luopua ko kulkineista vaikka maailmanpoliittinen tilanne onkin mikä on ,,se on niitä harvoja kulkineita joilla oikeasti poikkeusoloissa pääsemme liikkumaan,,,,ei ole etälukitus/häirintä mahdollisuutta niin kuin nettiriippuvaisissa nykykulkineissa

Leave a Reply to Wili Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *