Hai, osta sie Niva

On tullut aika luopua minua uskollisesti palvelleesta Lada Nivasta, jonka kanssa ajelimme tuhansia kilometrejä sodan jälkeen Neuvostoliitolle pakkoluovutetuilla alueilla, pitämässä huolta meidän sankarihaudoista, joihin on haudattu yli 8000 suomalaista sankarivainajaa. 

Nivan kanssa kaahasimme hiekkatietä Taipaleenjokea kohden, kuin rallipätkällä konsanaan. Matka Suojärveltä Kollaanjoelle oli täysin toisenlainen, kun madellen yritimme väistellä tien suurimpia kiviä samalla, manaten miten hulluja venäläiset ovat, kun teitä kunnostavat kiuaskivillä. Vuoksenrannan lähellä kevättulvat olivat vieneet sillan en kyllä tiedä minä vuonna mutta joen toiselle puolelle meidän oli päästävä. Sillan puute ei minun ja Nivan matkaa estänyt, hidasti vain vähän. Otin farkut pois jalasta ja kävin kahlaamassa joessa, jotta tiesin ettei pohjassa ollut sillan jäänteitä tai muuta romua ja sitten nousin Nivan kyytiin ja hetkessä olimmekin jo toisella rannalla. Oli hienoa myös nousta Kivennavan sankarihautausmaalle takakautta kärrypolkua pitkin. Nivalla kun voi mennä mistä haluaa ja muilla autoilla on mentävä sieltä mistä pääsee.

Niva on monikäyttöinen. Työskenneltyäni päivän sankarihautausmaalla ja käytyäni sen jälkeen uimassa ajoin vuokraamalleni mökille, jossa ei ollut ulkona paikkaa, jonne olisin ripustanut bikinit kuivumaan. Onneksi Niva oli siinä parkissa, niin ripustin bikinit Nivan puskuriin kuivumaan ja hyvin ne siinä kuivuivat mutta jonkun mielestä siinä oli kai jotain ihmeellistä, sillä näin ohikulkijan pysähtyvän puskurissa roikkuvia bikinejä valokuvaamaan.

Nivaan mahtui hienosti raivaussaha ja kaikki muut tarvikkeet joita sankarihautausmailla tarvitsin. Aunuksessa majatalon pitäjä, vanha maatuska kurkisteli uteliaana Nivan ikkunoista sisään ja tuli sitten muina naisina kyselemään; ihanko olet vain lomalla katselemassa maisemia. Kun ei pitkän tivaamisen jälkeen saanut muuta vastausta, kysyi lopulta: Miksi sinulla on Nivassa raivaussaha, johon vastasin, että raivaussahakin tahtoi lomalle katsomaan maisemia, niin päätimme Nivan kanssa ottaa sen mukaan. 

Nivan venäläiset lajitoverit kateellisina katselivat Nivan punaisia rekisterikilpiä, sillä tiesivät että omistaja oli ulkomaalainen, joka työskenteli diplomaattisessa lähetystössä. Arvasivat varmaan, että tuo punakilpinen Niva pääsee pois Venäjältä rajan taakse vihreämmille laitumille ja siinä he olivat täysin oikeassa. Minulle oli alusta alkaen selvää, etten hylkää Nivaa, vaan tuon sen mukanani ja tarjoan sille turvapaikan Suomesta.

Puskureita on aika patinoinut ja niistä maali hilseilee mutta pieni hilseily tekee Nivasta vain katu-uskottavamman. Ratakisko-tyylisten puskureiden teho ei hilseilystä kuitenkaan ole yhtään kärsinyt, vaan sain takapuskurilla huoltoaseman bensapumpun aivan solmuun mutta puskuriin ei tullut jälkeäkään. Koitappa samaa länsiautolla, niin bensapumppuun ei tule jälkeä mutta joudut hankkimaan länsiautoon uuden puskurin ja oikomaan peltejä.

Nivan alla olevilla kesärenkailla on ajettu noin tuhat kilometriä ja talven nastarenkailla vaivaiset sata. Vanteissa on lukkopultit, sillä muuten vanteet olisivat Venäjänmaalla hävinneet jo ensimmäisenä yönä.

Niva on työmatkaajalle luotettava kulkupeli, sillä se käynnistyy kovillakin pakkasilla. Metsämiehelle Niva on uskollinen ratsu, joka kulkee pienemmilläkin metsäpoluilla. Niva on hyvä hankinta myös ihan vaan pihaa koristamaan tai naapureiden ihmetystä herättämään. Jos elämäsi on tylsää, eikä kukaan huomaa sinua, niin Lada Niva on oiva apu myös siihen, sillä Niva huomataan ja sen kuskille vilkuttavat tutut ja ennenkaikkea tuntemattomat. Tuulilasinpyyhkijän alle jätetään viestejä tuon tuosta, kehutaan autoa, omistajan tyylitajua ja pyydetään treffeille.

Minä en ymmärrä autoista mitään! Osaan tankata ja lisätä pissapoikaan vettä ja näillä taidoilla olen Nivalla ajanut reilut 20 000 kilometriä ilman yhtään tiellejättöä ja se on mielestäni aikamoinen saavutus. Suomessa leima tuli paperiin ilman lahjontaa, vaikka sekin olisi onnistunut, sillä harjoittelinhan sitä Venäjällä vuosia. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin alustaa piti massata, että leima tuli ja etu jarrut on uusittu, kun meinasi pysähtymisen kanssa olla ongelmia ja jotain muutakin on tullut tehtyä. Viimeksi katsastusmies kävi kateelliseksi, kun Nivan keulalla komeilee enemmän valoja kuin hänen autossaan, joten niistä tuli huomautus.

Nyt myynnissä oleva Niva ei ole mikä tahansa Niva, vaan todellinen yksittäiskappale. Elämää nähnyt ja uuden kotimaansa kaatuneita sotureita niin uskollisesti palvellut, että presidentti Niinistö Nivan ja sen emännän mitalilla palkitsi. Ei muuta kuin kaupoille! Niva on kaikin puolin luotettava, vaikka onkin Venäjänmaalla valmistettu. Hyvä on ollut ajaa, vaikka ei se täydellinen ja virheetön ole mutta kukapa meistä on?

Moottori 1,7 vuosimalli 2011, Katsastettu 11/24, ajettu reilut 80 000km (pitää tarkistaa lukema), ohjaustehostin, kaadettava takaistuin, kahdet renkaat, vetokoukku.

Pyyntihinta Nivasta oli 6900€ mutta hinta on laskenut ja on nyt 5900€. Et siitä isosti tingi, jos arvostat työtä mitä me Nivan kanssa luovutetun Karjalan sankarihautausmailla teimme. Vaihto ei ole mahdollinen, sillä mikään ajoneuvo tai tavara ei voi korvata tätä Nivaa. Luovun Nivasta, sillä Helsingin keskustassa on helpompi kulkea ratikalla kuin etsiä Nivalle parkkipaikkaa.

Soittele 040 7661299 jos sinulla on tarjota Nivalle hyvä koti ja olet oikeesti ostoaikeissa, niin sovitaan koeajosta. Niva majailee Jyväskylässä.

Virallinen MYYNTI-ILMOITUS löytyy täältä


Similar Posts

  • |

    Kesän viimeiset lämpimät

    Ajelin Jääskesestä Antrean kautta Vuoksenrantaan, joka Suomen aikaan oli kunta, joka sijaitsi Vuoksen rannalla Karjalankannaksella ja asukkaita siellä oli vuonna 1939, ennen talvisodan syttymistä 3 602. Ajellessa muistelin edellistä retkeäni Vuoksenrantaan. Kevättalvella, kun aurinko paistoi jo lämpimästi ja alkoi olla viimeiset hetket, että Vuoksen jäälle uskalsi mennä, lähdin ystäväni kanssa käymään Vuokselassa ja Vuoksenrannassa. Päätimme ajaa Vuokselasta Vuoksenrantaan…

  • Blogi on avattu

    Nyt olen avannut blogin Nainen Lada ja raivaussaha, jossa tulen jakamaan tarinoita ja valokuvia näiltä retkiltäni. Lisäksi listaan sivuilleni kaikki sankari- ja kenttähautausmaat ja pyrin keräämään niihin mahdollisimman paljon tietoa, sekä myös vanhoja valokuvia. Tietoja tulen täydentämään matkan varrella, sitä mukaa kun saan tietoa kerättyä.

  • |

    Niin metsä vastaa kuin huudetaan

    Syksyllä kävin haravoimassa sankarihautausmaita ja pitäjäseura, josta sain kiitoksia ja palautetta, sekä pitäjäseuran puolesta, että useammalta yksityishenkilöltä oli Äyräpää. Tänä kesänä kävin Äyräpäässä vasta kaksi viikkoa sitten ja syksyisten kauniiden palautteiden tähden päätin, että Äyräpään pitäjäseuran ansaitsee terveiset nopeasti, joten tänään suuntaamme Äyräpäähän. Outo tunne Joka kerta, kun lähestyn Äyräpäätä vauhti hidastuu ja perillä ensimmäiseksi…

  • Oi vapauden huumaa!

    Ajelin Pietarista Terijoen kautta Raivolaan, josta olin varannut majoituksen Raivola nimisestä majapaikasta. Majapaikasta tuli mieleen neuvostoaika. Vastaanotossa kirjautuessa annettiin paperilappu, jolla sai kerrosemännätä avaimen. Käytävillä oli kuumavesipisteet teen valmistukseen eikä ravintola ja varsinkaan aamiainen olleet ihan tätä päivää.

One Comment

  1. Tervehdys. No hyvältä näyttää “Nainen sekä Lada” olen jo kahden LADA NIVA:n omistaja joten asiantuntemusta huolenpitoon löytyy jos tarvitsee, itse toimin enempi “elävien pelstustominnassa”,,, ja Venäjänkin tiet on tutuksi tulleet Eikä mielen viereen ole tullut ajatusta luopua ko kulkineista vaikka maailmanpoliittinen tilanne onkin mikä on ,,se on niitä harvoja kulkineita joilla oikeasti poikkeusoloissa pääsemme liikkumaan,,,,ei ole etälukitus/häirintä mahdollisuutta niin kuin nettiriippuvaisissa nykykulkineissa

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *