Hymy huulilla saavuin Kivennavan kirkonmäelle takakautta, sillä ennen mentiin mistä päästiin mutta Nivalla mennään mistä halutaan! Takakautta tuleva reitti on kivinen kärrypolku, jonka varrella on venäläisten datsoja. Juhannusruusut ja sireenit kukkivat ja käki kukkui. Kesä oli parhaimmillaan.
Nyt olen avannut blogin Nainen Lada ja raivaussaha, jossa tulen jakamaan tarinoita ja valokuvia näiltä retkiltäni. Lisäksi listaan sivuilleni kaikki sankari- ja kenttähautausmaat ja pyrin keräämään niihin mahdollisimman paljon tietoa, sekä myös vanhoja valokuvia. Tietoja tulen täydentämään matkan varrella, sitä mukaa kun saan tietoa kerättyä.
Nainen, Lada ja raivaussaha. Viime syksynä kiersin haravoimassa sankarihautausmaita kuljettajan kanssa ja samoin keväällä ensimmäiset kerrat. Työtäni määrittävät aikataulut, sillä tiettyjen asioiden on tapahduttava minuutilleen ja siksi haluaisin, että vapaa-ajalla asiat voisi tehdä fiilis pohjalta. Kuljettajan kanssa näin ei ollut, vaan koko ajan piti neuvotella aika-tauluja, joten päätin hankkia auton.
Voitonpäivä teki tuloaan ja kun kyse ei ole minun suosikkipäivästäni halusin pois Pietarista, mahdollisimman kauaksi paraatista ja muista juhlallisuuksista, sillä luulin, että Viipurissa ei ole paraatia.
Katsoin missä Vahvialan sankarihautausmaa sijaitsee ja hävetti etten ollut edes sitä aiemmin katsonut, sillä käyn Viipurissa usein ja Vahvialahan on ihan naapurissa!
Säkkijärven kenttähautausmaahan on haudattu 104 tunnistamatonta talvisodan sankarivainajaa. Säkkijärven kenttähautausmaan perustettiin kesällä 1941, kun suomalaiset joukot valtasivat alueen takaisin jatkosodan alkuvaiheessa. Alueen takaisinvallanneita sotilaita kohtasi kammottava näky, sillä venäläiset olivat haudanneet talvisodan loppuhetkien taisteluissa kaatuneet vainajat kuolinpaikoilleen niin huonosti, että osa vainajista oli edelleen osittain näkyvissä maan pinnalla. Suomalaiset tekivätkin ison työn, sillä he kaivoivat…
Syksyllä päätin; jos keväällä, kun lumet sulavat raja on vielä kiinni, jatkan sankarihautausmaiden siivousta. Huhtikuussa lumet alkoivat sulamaan, jolloin päätin lähteä katsomaan, joko Karjalassa pääsee haravoimaan.
Menin Pietarista junalla Raivolaan, josta soitin tutun taksikuskin viemään minut Uudenkirkon sankarihautausmaalle. Matkalla näkyi toisin paikoin paljon lunta ja pelkäsin etten pääsisi vielä aloittamaan haravointia. Onneksi pelko osoittautui turhaksi.
Äyräpään sankarihautausmaalle on haudattu 76 Äyräpään sankarivainajaa ja viereen perustetulle kenttähautausmaalle 99 tunnistamatonta suomalaista sankarivainajaa. Molempien sotien päätyttyä Äyräpäähän on myös venäläisten toimesta haudattu, sekä suomalaisia, että venäläisiä sotilaita, joten kukaan ei tiedä, kuinka monen kaatuneen viimeinen leposija Äyräpää todellisuudessa on.
Värtsilän sankarihautausmaalle on haudattu vapaussodan sankarivainajat, sekä 196 viime sotien sankarivainajaa.
Vuoksenrannan sankarihautausmaalle on haudattu 111 sankarivainajaa.
Vuoksenrannan sankarivainajat haudattiin arkkitehti Wäinö Keinäsen suunnitteleman ja vuonna 1935 valmistuneen punatiilikirkon viereen. Sodan aikana sankarihautajaiset olivat suurimpia tilaisuuksia mitä kirkonmäellä järjestettiin.
Vuokselaan on haudattu 46 viime sotien sankarivainajaa.
Vuokselan sankarihautatoimikunta, joka koostui seurakunnan, kunnan, suojeluskunnan, lottien, marttojen, aseveljien ja asevelinaisten, sekä kaatuneitten omaisten edustajista, kääntyi syksyllä 1943 sakarivainajain muistotoimikunnan puoleen uuden sankarihautausmaan perustamiseksi.