|

Ruskeala

Ruskealaan on haudattu 17 vapaussodan ja 183 viime sotien sankarivainajaa.

Vapaussodan sankaripatsas

Ruskealan sankaripatsaan paljastusjuhlaa vietettiin sunnuntaina 30.9.1923. Seuraavien viikkojen aikana patsaan paljastuksesta uutisoitiin maamme suurimmissa lehdissä varmasti enemmän kuin minkään toisen sankaripatsaan paljastamisesta mutta hiukan oudoista syistä. Ilman pastori A. Tolsaa ehkä koko juhlasta ei olisi kirjoitettu ensimmäistäkään sanomalehtiuutista eikä meille olisi jäänyt tietoa tapahtuneesta, niin kuin joidenkin paikkakuntien kohdalla näyttää tapahtuneen. Mutta pastori A. Tolsan ansiosta aiheesta kirjoittivat ainakin; Helsingin Sanomat, Karjalainen, Iltalehti, Kouvolan Sanomat, Länsi-Uusimaa, Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, Vapaus, Haminan Lehti, Uusi Aura, Kokkola ja Vaasa.

Merkillinen pappi
Viime sunnuntaina paljastettiin Ruskealan hautausmaalla asianmukaisin juhlamenoin vapaussodan kaatuneiden hautapatsas. Sen vastaanottajaksi seurakunnan puolesta oli pyydetty seurakunnan sielunpaimen, pastori A. Tolsa, mutta kieltäytyi hän ilmoittamalla, ettei hyväksy sankaripatsaiden pystyttämistä. Pastori Tolsan aamulla kirkossa pitämä saarna kuuluu myöskin olleen varsin merkillinen sisällöltään”
– kirjoitti yksi lehdistä.

Jumalanpalveluksen päätyttyä siirtyi juhlayleisö ja suojeluskunta hautausmaalle torvisoittokunnan marssiessa edellä. Tilaisuudessa puhui pastori Uimo Kallio, jonka jälkeen patsaan paljastustoimikunnan puheenjohtaja, maanviljelijä J. Kirmanen kertoi patsaan hankinnan vaiheista ja luovutti patsaan seurakunnalle. Seurakunnan puolesta patsaan otti vastaan kirkon isäntä U. K uosmanen, kiittäen niitä, jotka olivat patsaan saaneet aikaan. Kun sankarivainajien lähiomaiset olivat laskeneet, kukkatervehdyksensä astui patsaalle Joensuun piirin suojeluskuntien tohtori D. Ruuth tuoden kukkatervehdyksen. Patsaalle laskettiin monia seppeleitä, jonka jälkeen tilaisuus päättyi torvisoittokunnan soittamaan virteen.

Patsas kuvasi pieksut jalassa rukousasennossa seisovaa suojeluskuntalaista sotilasta. Sotilaan kiväärin perä oli oikean jalan vieressä ja ylöspäin osoittavan kiväärin piipulle sotilas oli asettanut lakkinsa. Vasemmassa hihassa sotilaalla oli käsivarsinauha. Patsaan olla olevassa jalustassa ylinnä oli vapaudenristi ja sen alla teksti: ”Isänmaan puolesta 1918”. Jalustan sivuille on kaiverrettu yhdeksän kaatuneen nimet, kuolinaikoineen ja kuolin paikkoineen. Patsaan tekijästä ei ole varmuutta mutta Suistamolla oli samanlainen sankaripatsas ja Haukiputaan sankarihautausmaalla samanlainen sankaripatsas on edelleen pystyssä ja sen tekijän kerrotaan olleen Väinö Porila. Välirauhan aikana venäläiset kaatoivat sankaripatsaan.

Ruskealan vuoden 1918 sankaripatsas kaadettuna ja rikki hakattuna.
Ruskeala 1941.08.01

1990-luvulla suomalaiset löysivät sankaripatsaan jalustan alkuperäiseltä paikaltaan ja myöhemmin löydettiin myös päätön sankaripatsas. Sankaripatsaan löydetyt osat kunnostettiin ja nyt se on jälleen pystyssä vanhalla paikallaan, venäläishautojen keskellä.

Talvi- ja jatkosodan sankarivainajat

Talvi- ja jatkosodan sankarivainajat haudattiin samalle hautausmaalle vapaussodan sankarivainajien kanssa. Kun alueet jouduttiin pakkoluovuttamaan Neuvostoliitolle, oli jokaisen sankarivainajan haudalla puinen risti, jossa oli sankarivainajan tiedot. Venäläiset kuitenkin tuhosivat sankarihautausmaan alueen ja hautasivat päälle omia vainajiaan.

Nykypäivä

Ruskealan talvi- ja jatkosodan sankarihautausmaalle on toteutettu muistolehto kokoamalla jäljellä olevat suomalaisten hautakivet entisten sankarihautojen kohdalle, mihin ei ole haudattu venäläisiä. Alueen reunaan on pystytetty Ruskeala-Seuran toimesta vuonna 1993 muistomerkki sankarivainajille. Muistomerkki kertoo karua kieltään siitä, että Ruskealakin maksoi kovan hinnan Suomen vapaudesta, sillä muistomerkin molemmilla puolilla olevat kivipaadet, ovat täynnä Ruskealan sankarivainajien nimiä, joita on yhteensä 183.

Ruskealan sankarivainajien muistomerkissä on laatta, jossa on teksti: ”1939 – 1944 Sankarivainajien muistolle. Yli rajojen kulkee uskon ja toivon tie. ”Laatta katosi vuoden 2020 aikana mutta Ruskealan pitäjäseura hoiti muistomerkkiin uuden laatan nopeasti koronasta huolimatta. Patsaan jalustassa lukee patsaan asettaja ja vuosi eli Ruskeala seura 1993.
Sankarihauta- ja nykyinen muistolehtoalue on ympäröity matalalla valkoisella aidalla.

Sankaripatsas

1990-luvulla suomalaiset löysivät sankaripatsaan jalustan alkuperäiseltä paikaltaan ja myöhemmin löydettiin myös päätön sankaripatsas. Sankaripatsaan löydetyt osat kunnostettiin ja nyt se on jälleen pystyssä vanhalla paikallaan, venäläishautojen keskellä.

Tiedot

Paikkakunnan nimi venäjäksi:

Рускеала – Ruskeala

Sankarihautausmaan koordinaatit:

61.926, 30.571

Matkapäiväkirja Ruskeala

Similar Posts

  • |

    Säkkijärvi

    Kirkkotarha, jossa Säkkijärven sankarihautausmaa sijaitsi, oli neuvostoaikana tuhottu kokonaan ja jätetty oman onnensa nojaan. 1990 -luvun alkupuolella Säkkijärvi-säätiö raivasi kirkon vieressä olleen sankarihauta-alueen ja pystytti sinne Lauri Nikusen suunnitteleman muistomerkin. Juhlallinen muistomerkin vihkiäistilaisuus oli 11.7.1993, jonka jälkeen on Säkkijärvellä järjestetty muistohetki aina heinäkuun toisena sunnuntaina.

  • |

    Kesän viimeiset lämpimät

    Ajelin Jääskesestä Antrean kautta Vuoksenrantaan, joka Suomen aikaan oli kunta, joka sijaitsi Vuoksen rannalla Karjalankannaksella ja asukkaita siellä oli vuonna 1939, ennen talvisodan syttymistä 3 602. Ajellessa muistelin edellistä retkeäni Vuoksenrantaan. Kevättalvella, kun aurinko paistoi jo lämpimästi ja alkoi olla viimeiset hetket, että Vuoksen jäälle uskalsi mennä, lähdin ystäväni kanssa käymään Vuokselassa ja Vuoksenrannassa. Päätimme ajaa Vuokselasta Vuoksenrantaan…

  • |

    Pihakaivot kunniaan

    Taas oli kaunis kuuma aurinkoinen päivä, kun ajelin Soanlahdelle. Tie oli hyväkuntoista hiekkatietä, joten matkanteko eteni vauhdikkaasti. Olin lukenut että, Suomen aikaan Soanlahti oli harvaan asuttu pitäjä. Suurin osa pitäjästä oli metsää ja joutomaata. En siksi edes isoa taajamaa etsinyt, kun nykyisin kaikki paikat ovat näivettyneet, myös ne jotka Suomen aikaan olivat vireitä ja elinvoimaisia.

  • |

    Karavaani kulkee

    Edellinen päivä oli mennyt enemmän ja vähemmän lepäillessä, starttasin Nivan aamulla ajoissa ja otin suunnaksi Lahdenpohjan. Aurinko paistoi taas ja vähän mieltäni painoi se, että Korpiselkä jäi väliin mutta oli pakko lähteä kohti etelää ja Pietaria mutta matkalla oli tarkoitus vielä laittaa muutamat sankarihautausmaat kuntoon. Lahdenpohjassa laitoin Nivan parkkiin ja käveleskelin kylän raitilla. Istuin Kalevala-puiston…

  • Blogi on avattu

    Nyt olen avannut blogin Nainen Lada ja raivaussaha, jossa tulen jakamaan tarinoita ja valokuvia näiltä retkiltäni. Lisäksi listaan sivuilleni kaikki sankari- ja kenttähautausmaat ja pyrin keräämään niihin mahdollisimman paljon tietoa, sekä myös vanhoja valokuvia. Tietoja tulen täydentämään matkan varrella, sitä mukaa kun saan tietoa kerättyä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *