|

Työhän paskotte meijän puhtaat tiet

Aamulehdessä julkaistiin maaliskuussa 2022 juttu, jossa mies muisteli Pälkjärveltä evakkoon lähtöä.  Evakkoon lähdettäessä hän oli ollut vain seitsemän vuotias mutta oli ajanut perheen toista hevosta koko evakkomatkan ajan. Syys- lokakuun säät eivät olleet parhaat ja silti oli pitänyt istua kärryillä ja välillä nykäistä ohjaksista muistuttaen hevosta pysymään liikkeessä. Matkan varrella, jossain päin Savoa, tien varressa koukkuleukainen savolaisukko oli katsellut ohi ajavia evakkojen hevoskuormia ja sanonut: ”Työhän paskotte meijän puhtaat maantiet”. 

Työkykyinen väestö pidettiin Pälkjärven alueella pidempään ja heidät komennettiin sadonkorjuu-tehtäviin. Puimakoneita kuljetettiin suojeluskuntatalon kentälle, jossa aloitettiin leipäviljan puinti. Työtä jatkettiin viimeiseen saakka. Jyväsäkit kuljetettiin Pälkjärven pysäkille, josta ne rautateitse siirrettiin kanta Suomen puolelle kuivattavaksi. Myös suuri osa perunasadosta saatiin korjattua. Myöhemmissä selvityksissä on todettu, että Pälkjärveltä väestö ja karja saatiin kokonaan evakuoiduksi, samoin pääosa irtaimistosta. Viimeinen siviili poistui Pälkjärveltä illalla 20.9.1944.

Liikenteessä

Lähdin aamulla ajelemaan Läskeälän läheltä ja pian jo kurvasin valokuvaamaan, Laatokan rannalle, kun silmiini osui kalastajia selvittämässä kalaverkkoja.

Apteekkari Jääskeläisen huvila

Matka jatkui mutta Kirjavalahdella taas pysähdyin, sillä Apteekkari Jääskeläisen huvilaa ei voinut noin vain ohittaa. Ehkä kirjoitan vielä kokonaan oman jutun Jääskeläisen huvilasta joskus tulevaisuudessa, sillä kyseessä on mielenkiintoinen historiallinen rakennus. 

Lämpömittari todisti sen miltä tuntui eli on kesä ja lämmintä

Sankarihautausmaa

Kaunis aurinkoinen päivä ja hyväkuntoinen tie, niin Pälkjärven sankarihautausmaan viitta tuli nopeammin kuin uskoi ja kaahasin kovaa vauhtia ohi. Kävin vain vähän matkan päässä kääntymässä ja palasin takaisin sankarihautausmaalle. Pälkjärven sankarihautausmaa sijaitsee ison tien vieressä ja sinne on tienviitta, jossa lukee isolla suomeksi Pälkjärven sankarihaudat ja alla sama pienemmällä venäjäksi.

Katsoin sankarihautausmaan alueen, joka on aidattu valkoisella lauta-aidalla. Kaikki rakenteet olivat kunnossa ja heinä oli melko lyhyttä. Olin lukenut, että muistomerkin mustaan jaluskiveen on kaiverrettu 64 ristiä eli yhtä monta ristiä kuin sankarivainajia Pälkjärven sankarihautausmaahan on haudattu. Jaluskivellä oli lehtiä ja heinää, niin hain autosta harjan, jolla harjasin ensin jaluskiven ja sitten vielä pesin sen, jotta ristit tulivat selvästi näkyviin.

Käynnistin raivaussahan ja leikkasin heinän sankarihautausmaan aidan ulkopuolelta, sekä autotien varresta ja portin edessä olevalta alueelta. Heinä oli pitkää, niin haravoin sen vielä pois ja vedin kevytpeitteellä metsään.
Kun työ oli valmis, kävin keräämässä kimpun päivänkakkaroita muistomerkille ja pidin hiljaisen hetken. 

Ennen kuin nousin Nivaan ja lähdin kohti Sortavalaa, katselin ympärilleni ja lähistöllä ei näkynyt rakennuksia, vain tie ja metsää. Surullisena mietin, että Suomen aikaan täälläkin oli paljon elämää, mutta nyt Pälkjärvi elää enää vain ihmisten muistoissa.

Similar Posts

  • |

    Karavaani kulkee

    Edellinen päivä oli mennyt enemmän ja vähemmän lepäillessä, starttasin Nivan aamulla ajoissa ja otin suunnaksi Lahdenpohjan. Aurinko paistoi taas ja vähän mieltäni painoi se, että Korpiselkä jäi väliin mutta oli pakko lähteä kohti etelää ja Pietaria mutta matkalla oli tarkoitus vielä laittaa muutamat sankarihautausmaat kuntoon. Lahdenpohjassa laitoin Nivan parkkiin ja käveleskelin kylän raitilla. Istuin Kalevala-puiston…

  • |

    Viikonloppu ilman raivaussahaa jatkuu

    Viikonloppu venäläisen työkaverini kanssa jatkui. Minulla päivät Venäjällä alkoivat käydä niin vähiin, että päivät pystyi jo laskemaan yhden käden sormilla. Viimeiselle päivälle ennen paluuta Pietariin, olin suunnitellut, että käymme katsomassa Vuokselan sankarihautausmaan ja matkalla sinne pysähdyimme Kiviniemen sillan kupeeseen lounaalle. Kiviniemi Vuoksi ja sen voima oli Suomen kansan tietoisuuteen tullut jo Kalevalan kautta. Kun Väinämöinen…

  • |

    Saunaan Laatokan rannalle

    Uuksun kylä, entisessä Salmin pitäjässä, sijaitsee Uuksunjoen suulla Pitkäranta – Salmi -maantien varrella. Suomen aikana alueella oli kaksi kylää; Ylä-Uuksu, jossa asui reilut 400 asukasta ja Ala-Uuksu, jossa oli reilut 500 asukasta.
    Maanviljelys oli alueen pääasiallinen elinkeino mutta alueella harjoitettiin myös karjataloutta, kalastusta, metsästystä ja myös teollisuutta löytyi.

  • |

    Tuhotut kylät, poltetut talot

    Jatkosodan alussa, kun pakkoluovutettuja alueita saatiin vallattua takaisin, paljastui karu todellisuus paikkakunnilta, joissa oli sodittu kahteen kertaan eli paikkakunnilta jotka sijaitsivat Venäjän rajan tuntumassa. Noilla paikkakunnilla iso osa rakennuksista oli tuhoutunut, sillä talvisodan alussa taloja oli poltettu, sillä ei haluttu jättää viholliselle lämpimiä tupia, osa taloista oli tuhoutunut pommituksissa ja osan taloista polttivat venäläiset perääntyessään…

  • |

    Viikonloppu ilman raivaussahaa 

    Viisi vuotta Pietarissa olivat menneet todella nopeasti. Seuraavalla viikolla, viiden vuoden työsopimukseni ja työviisumini olivat umpeutumassa ja oli aika palata Suomeen. Oli käynyt selväksi, että en kerkeäisi kesän aikana käymään jokaisella meidän sankarihautausmaalla, vaikka se oli ollut tavoitteeni, niin päätin viettää viimeisen viikonlopun luovutetussa Karjalassa ilman raivaussahaa. Otin mukaani viikonlopun viettoon noin 60-vuotiaan venäläisen työkaverin,…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *