|

Työhän paskotte meijän puhtaat tiet

Aamulehdessä julkaistiin maaliskuussa 2022 juttu, jossa mies muisteli Pälkjärveltä evakkoon lähtöä.  Evakkoon lähdettäessä hän oli ollut vain seitsemän vuotias mutta oli ajanut perheen toista hevosta koko evakkomatkan ajan. Syys- lokakuun säät eivät olleet parhaat ja silti oli pitänyt istua kärryillä ja välillä nykäistä ohjaksista muistuttaen hevosta pysymään liikkeessä. Matkan varrella, jossain päin Savoa, tien varressa koukkuleukainen savolaisukko oli katsellut ohi ajavia evakkojen hevoskuormia ja sanonut: ”Työhän paskotte meijän puhtaat maantiet”. 

Työkykyinen väestö pidettiin Pälkjärven alueella pidempään ja heidät komennettiin sadonkorjuu-tehtäviin. Puimakoneita kuljetettiin suojeluskuntatalon kentälle, jossa aloitettiin leipäviljan puinti. Työtä jatkettiin viimeiseen saakka. Jyväsäkit kuljetettiin Pälkjärven pysäkille, josta ne rautateitse siirrettiin kanta Suomen puolelle kuivattavaksi. Myös suuri osa perunasadosta saatiin korjattua. Myöhemmissä selvityksissä on todettu, että Pälkjärveltä väestö ja karja saatiin kokonaan evakuoiduksi, samoin pääosa irtaimistosta. Viimeinen siviili poistui Pälkjärveltä illalla 20.9.1944.

Liikenteessä

Lähdin aamulla ajelemaan Läskeälän läheltä ja pian jo kurvasin valokuvaamaan, Laatokan rannalle, kun silmiini osui kalastajia selvittämässä kalaverkkoja.

Apteekkari Jääskeläisen huvila

Matka jatkui mutta Kirjavalahdella taas pysähdyin, sillä Apteekkari Jääskeläisen huvilaa ei voinut noin vain ohittaa. Ehkä kirjoitan vielä kokonaan oman jutun Jääskeläisen huvilasta joskus tulevaisuudessa, sillä kyseessä on mielenkiintoinen historiallinen rakennus. 

Lämpömittari todisti sen miltä tuntui eli on kesä ja lämmintä

Sankarihautausmaa

Kaunis aurinkoinen päivä ja hyväkuntoinen tie, niin Pälkjärven sankarihautausmaan viitta tuli nopeammin kuin uskoi ja kaahasin kovaa vauhtia ohi. Kävin vain vähän matkan päässä kääntymässä ja palasin takaisin sankarihautausmaalle. Pälkjärven sankarihautausmaa sijaitsee ison tien vieressä ja sinne on tienviitta, jossa lukee isolla suomeksi Pälkjärven sankarihaudat ja alla sama pienemmällä venäjäksi.

Katsoin sankarihautausmaan alueen, joka on aidattu valkoisella lauta-aidalla. Kaikki rakenteet olivat kunnossa ja heinä oli melko lyhyttä. Olin lukenut, että muistomerkin mustaan jaluskiveen on kaiverrettu 64 ristiä eli yhtä monta ristiä kuin sankarivainajia Pälkjärven sankarihautausmaahan on haudattu. Jaluskivellä oli lehtiä ja heinää, niin hain autosta harjan, jolla harjasin ensin jaluskiven ja sitten vielä pesin sen, jotta ristit tulivat selvästi näkyviin.

Käynnistin raivaussahan ja leikkasin heinän sankarihautausmaan aidan ulkopuolelta, sekä autotien varresta ja portin edessä olevalta alueelta. Heinä oli pitkää, niin haravoin sen vielä pois ja vedin kevytpeitteellä metsään.
Kun työ oli valmis, kävin keräämässä kimpun päivänkakkaroita muistomerkille ja pidin hiljaisen hetken. 

Ennen kuin nousin Nivaan ja lähdin kohti Sortavalaa, katselin ympärilleni ja lähistöllä ei näkynyt rakennuksia, vain tie ja metsää. Surullisena mietin, että Suomen aikaan täälläkin oli paljon elämää, mutta nyt Pälkjärvi elää enää vain ihmisten muistoissa.

Lisää artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.