Menu
> Matkapäiväkirja / Kivennapa

Ankein kulttuuritalo palkinto jaettu

Perjantaina töiden jälkeen ajelin jälleen Raivolaan, jossa majoituin ja lauantai aamuna suuntasin Kivennavan sankarihautausmaalle. Aiemmin olen Kivennavan kirkonmäelle kulkenut asfalttitien kautta mutta tavallisilla autoillahan ajetaan mistä päästään mutta Nivalla mennään mistä halutaan ja siksi saavuin kirkonmäelle onnellisesti hymyillen maisemareittiä eli takakautta. Sankarihautausmaiden siivoaminen ja kunnostaminen ei ole ollenkaan kurttuotsaista puuhaa! Maisemareitillä on kivinen kärrypolku, jonka vierustoilla on venäläisten datsoja. Alkukesä oli kauneimmillaan, sireenit kukkivat ja käki kukkui.

Kivinen kärrypolku ei ole ongelma kun alla on Lada Niva

Kirkonmäellä katsoin muistomerkin, joka on pystytetty sankarihautausmaan, kirkon ja vanhan hautausmaan muistoksi ja opaskiven – molemmat olivat muuten kunnossa mutta opaskiven tekstistä ei enää saa juuri selvää. Vanhat hautakivet olivat heinien peitossa, joten käynnistin raivaussahan ja ryhdyin töihin.

Ikuisuuden portti kun saavuin Kivennavalle
Alueen karttakivi juuri näkyi heinien seasta

Työ edistyi nopeasti, sillä heinä ei ollut vielä kovin pitkää eikä pitkään aikaan ollut satanut. Lisäksi minulla on huippu raivaussaha, joka on todella kevyt, niin sen kanssa jaksaa leikata heinää reippaaseen tahtiin vaikka koko päivän.

Tässä olisi hieno mainoskuva Stihl raivaussahoille jos yhteistyö heitä kiinnostaisi!

Ihmisiä hämmästytti raivaussahaa käyttävä nainen ja parhaimmillaan vai pitäisikö sanoa pahimmillaan kulttuuritalon ikkunasta työskentelyäni seurasi kuusi ihmistä. Kivennavan kirkonmäen vieressä seisova kulttuuritalo on todella ankean näköinen rakennus eli ulkonäöllään se ei ainakaan houkuttele ketään kulttuurin pariin!

Kulttuuritalo

Historiaa

Ensimmäisen kerran Kivennapa mainitaan asiakirjoissa vuonna 1445. Elokuussa 1911 keisari Nikolai II antoi lakiehdotuksen Kivennavan ja Uudenkirkon kuntien liittämisestä Pietarin kuvernementtiin. Yhtenä perusteluna asialle oli Kivennavan kuntaan vielä silloin kuuluneen Terijoen huvilayhdyskunnan runsas venäläisväestö. Ehdotus annettiin myös Suomen eduskunnan hyväksyttäväksi, mutta sai Suomessa osakseen ankaraa vastustusta ja jäi toteuttamatta. Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1920 Tarton rauhassa vahvistettiin vanha suuriruhtinaskunnan raja Suomen ja Neuvosto-Venäjän väliseksi rajaksi, jonka myötä Kivennapa jäi Suomelle. Kivennapa sijaitsi vain 60 kilometrin päässä Pietarista Venäjän vastaisella rajalla. Se oli suurin Kannaksen rajakunnista ja sillä oli myös pisin yhtenäinen raja Neuvostoliiton kanssa, 54 kilometriä. Viipuri–Pietari-maantie kulki pitäjän halki.

Kivennavan kuudes kirkko vihittiin käyttöön Pietarin päivänä 29.6.1812. Kirkkoa kunnostettiin vuonna 1904 jolloin rakennettiin myös kellotapuli, johon tuli kolme uutta Saksasta tilattua kirkonkelloa. Urut kirkkoon oli hankittu jo 1887, mutta niitäkin oli myöhemmin uusittu ja niissä oli 16 äänikertaa. Kivennapalaiset olivat ylpeitä hienosta kirkostaan. Valitettavasti heti talvisodan ensimmäisinä päivinä koko kirkko ja kaikki sen irtaimisto tuhoutuivat.

Sekä talvisodan että jatkosodan sankarivainajat haudatiin kirkonmäelle perustettuun sankarihautausmaahan, vähän matkan päähän kirkkotarhasta, jonne vuoden 1918 sankarivainajat oli haudattu.

Kirkon kulman merkki

Pajarin kirkko

Jatkosodan aikana Kivennapa oli yksi harvoista pitäjistä, joiden kirkollinen toiminta palautui ennalleen. Kivennavan pitäjän venäläisiltä takaisin vallanneet kenraali Pajarin 18. Divisioonan miehet rakensivat Kivennavalle uuden kirkon asevelityönä taisteluissa tuhoutuneen tilalle. Kirkon piirsi kapteeni Matti Lampén, ja rakennustöitä johti, sotilasmestari Geo Anero. Kirkko vihittiin käyttöön 26.9.1943. Vihkimistilaisuus oli juhlava. Paikalla oli mm. opetusministeri, piispa, kenttäpiispa ja neljä kenraalia. Kirkko oli täynnä väkeä. Valtaosa vieraista ei mahtunut sisälle kirkkoon, vaan kuunteli ulkona kovaäänisten välityksellä juhlaa, jonka aloitti komeasti luutnantti Visapään johtama asemiesorkesteri.

Sisäkuva kirkon vihkiäistilaisuudesta.
Ne, jotka eivät mahtuneet kirkkoon, saivat seurata tilaisuutta ulkona, kovaäänisten välityksellä.

Kivennavan väliaikainen kirkko, seitsemäs kirkko, joka tunnettiin ”Pajarin kirkkona” oli pystyssä vain 231 päivää. Taistelu Linnamäestä käytiin suurhyökkäyksen alettua 11.6.1944. Puolen yön aikaan vihollinen keskitti kiivasta tykkitulta Linnamäelle. Vihollisen etenemistä auttoivat palavista taloista nouseva savu ja kesäyöhön laskeutuva sumu. Linnamäen puolustus murtui ja vihollisen pääsi asemiin kirkon ja pappilan alueelle ja oma jalkaväki perääntyi noin 100 metriä kirkosta taaksepäin Ahjärven suuntaan. Peräännyttäessä pst-tykit jäivät Linnamäelle. Taistelua käytiin koko yö. Seuraavana päivänä jouduttiin perääntymään lisää ja Mauri Valkonen kertoo perääntymisestä: ”Linnamäeltä päin nousi sankka savu. Otin siihen kompassisuunnan ja verrattuani sitä karttaan totesin, että Kivennavan kirkko oli tulessa.”

Nykyaikaa

Nykyisin Kivennavan kirkonmäellä on Kivennapaseuran pystyttämä Kauko Ilosen ikuisuuden portti muistomerkki, joka paljastettiin 1993. Ikuisuuden portti on kaunis ja persoonallinen verrattuna monien muiden paikkojen harmaisiin kivipaaseihin.

Virallinen sankarihautausmaan alue on jäänyt Pervomaiskojen kulttuuritaloon johtavan tien ja parkkipaikan alla.

Sankarivainajien muistoa kunnioittaen

Ikuisuuden portin lähelle on kerätty säilyneitä suomalaisia hautakiviä.

Kivessä on tunnetun Kivennapalaisen Ilmari Pimiän runo:
Leikkini, lempeni lehto,
työni ja taistoni tanner,
kaiken alku ja kehto,
ain’ olet kallehin mulle – 
juuret kuuluvat sulle.

Vähän matkan päässä on Katri Paavolaisen hautamuistomerkki.

Pervomaiskoje

Kivennapa joka nykyisin tunnetaan Pervomaiskojena ei ole mitenkään houkutteleva paikka. Neuvostoaikana rakennetut kerrostalot rapistuvat ja yleisilme on epäsiisti.

Keskustasta löytyi turkkilainen kahvila, jonka terassilla kävin juomassa kahvit ennen kuin käänsin Nivan nokan kohti Valkjärveä.

Kahvila ei tarjoile muita kahveja kuin turkkilaista

Ei kommentteja

    Jätä kommentti