Antrea
Antreaan on haudattu 77 vapaussodan. 28 talvisodan ja 97 jatkosodan sankarivainajaa, joista yksi on tuntematon. Antreaan on myös haudattu kolme lottaa, Alma Lydia Henttonen (s. 2.2.1897 k. 20.2.1940), Maria Sirviä Pesonen (s. 24.12.1897 k. 19.9.1941) ja Alma Lyydia Tuomola (s. 23.12.1892 k. 23.10.1943).
Antrean vanhalla hautausmaalla, joka sijaitsee noin puolen kilometrin päässä vuonna 1894 rakennetusta, arkkitehti F. Mieritzin suunnittelemasta luterilaisesta kirkosta Viipuriin päin, olivat aikoinaan vapaussodan, sekä talvi- ja jatkosodan sankarihautausmaat.
Antrean kirkko oli tornillinen uusgoottilainen pitkäkirkko, jossa oli tilaa 1800 sanankuulijalle. Antrean puinen kirkko paloi elokuussa 1941.
Sankaripatsas
Sankaripatsaan Antrean sankarihautausmaalle suunnitteli viipurilainen arkkitehti Väinö Keinänen ja sen valmisti Viipurin Koneellinen Kiviveistämö O.Y Antrean Saijankylän harmaasta graniitista. Korkeutta sankaripatsaalla on melkein viisi metriä. Muistomerkissä ylimpänä on leijona, jonka alla on vuosiluku 1918 ja teksti: ”Isänmaan ja kansan puolesta uhrasivat henkensä”. Alemmassa kivessä on kehystetty teksti: ”Kunnia Jumalalle joka voiton, vapauden antoi.” Muistomerkin sivuilla on 34 vapaussodassa kaatuneen antrealaisten nimet ja patsaan takana 12 vieraspitäjäläisen nimet sekä teksti: ”Tuntemattomia 27.”
Sankaripatsas paljastettiin 5.10.1919 järjestetyssä juhlassa.
Kirkossa pidetyn jumalanpalveluksen jälkeen juhlallisuudet jatkuivat sankarihautausmaalla, jossa nsuojeluskuntalaiset olivat kunniavartiossa. Alkuun torvisoittokunta soitti: ”Jumala ompi linnamme”, jonka jälkeen Savonlinnan hiippakunnan piispa Otto Immanuel Collianderin piti patsaan paljastuspuheen. Ohjelmassa oli lisäksi runon lausuntaa, kuorolaulua ja lopuksi vänrikki Hynninen piti kiitospuheen.
Karjalan Liiton kokoelma
Karjalan Liiton kokoelma
Karjalan Liiton kokoelma
Talvi- ja jatkosodan sankarivainajat
Talvi-ja jatkosodan sankarivainajat haudattiin samalle hautausmaalle vapaussodan sankarivainajien kanssa. Kun alueet jouduttiin pakkoluovuttamaan Neuvostoliitolle, oli jokaisen sankarivainajan haudalla puinen risti, jossa oli sankarivainajan tiedot. Ennen alueelta poistumista antrealaiset järjestivät sankarihautausmaalla hyvästelyhartauden syyskuussa 1944. Hartaudessa kunnallisneuvos Juho Kurki puhui ikuisen totuuden ja Jumalan armon palauttavan oikeuden voimaan.
Neuvostoaikana venäläiset ottivat sankarihautausmaan alueen käyttöönsä ja hautasivat päälle omiaan. Nykyisin hautausmaa on täynnä venäläisten hautoja, joiden keskellä ovat sankaripatsaat.
Nykypäivä
Antrean sankaripatsas on yksi luovutettujen alueiden parhaiten säilyneitä muistomerkkejä. Vuoden 1993 heinäkuussa tämä säilynyt vuoden 1918 sankaripatsas kunnostettiin ja ylempään peruskiveen lisättiin vuosiluvut 1939 – 1944, jolla vapaussodan muistomerkki omistettiin kaikkien kolmen sodan sankarivainajien muistolle.
Vanhan sankaripatsaan molemmille puolille pystytettiin hiukan pienemmät graniittipaadet vuoden 1998 heinäkuussa. Taivassalon ruskeasta graniitista veistettyjen paasien, muodot, vaaleat jalustat ja lakkikivet, sekä teksti yhdistävät ne kauniiksi kokonaisuudeksi vanhan sankaripatsaan kanssa. Nämä Vapauden puolesta muistopaadet suunnitteli Armas Hutri ja niiden valmistuksesta vastasi kiviveistämö J.E. Kaila Oy.
Graniittipaasissa on ylimpänä teksti: ”Vapauden puolesta / 1939-1944 / Kuulukoon heille siunattu maa”. Alla on sama teksti venäjäksi. Paasien sivuilla on 127 antrealaisten talvi- ja jatkosodan sankarivainajien nimet, sekä syntymä- ja kuolin vuodet. Nyt kaikkien antrealaisten sankarivainajien nimet on hakattu kiveen jälkipolvien nähtäväksi.
Paasien paljastusjuhlassa Vuoksen säätiön puheenjohtaja Aulis Hutri toivotti noin kolmesataa henkeä käsittäneen vierasjoukon tervetulleeksi. Tilaisuudessa puhui antrealaissyntyinen kontra-amiraali Heimo Iivonen, joka päätti puheensa Yrjö Jylhän runon säkeisiin: “Te ette turhaan kaatuneet, te ette turhaan kaatuneet, te saitte suurimman voiton; te voititte veljen veljelleen, te löysitte kansan eksyneen, te airueet aamunkoiton”.
Tilaisuuden musiikista vastasi Waski-kvintetti. Paadet siunasi piispa Matti Sihvonen, jonka puheen lähtökohtana oli Korinttolaiskirjeen jae: Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
“Ne sankarivainajat, joiden muistoksi nämä paadet on pystytetty, rakastivat maataan ja kotiseutuaan. He olisivat halunneet jatkaa elämäänsä mutta heidän elämänsä päättyi aikaisemmin kuin toisten. Me siunaamme heidän muistoaan ja toivomme, että nämä muistopaadet ovat aina muistuttamassa rakkaudesta, joka kesti kuolemaan saakka.”
Kukkatervehdyksiä paadelle toivat Vuoksen Säätiö, Antrea-seura, Kamennogorskin kaupunki, Vuoksenrannan pitäjäseura, sankarivainajien omaisten edustajat, sekä Kamennogorskin sotaveteraanit. Kamennogorskin kaupungille paadet luovuttivat Vuoksen Säätiön ja Antrea-seuran edustajat, joiden yhteistyönä hanke oli toteutettu.
Paasien paljastuksen jälkeen oli kirkon raunioilla ehtoollisjumalanpalvelus, jonka toimitti piispa Matti Sihvonen avustajanaan Salla Lingren.
Tiedot
Paikkakunnan nimi venäjäksi:
Каменногорск -Kamennogorsk
Sankarihautausmaan koordinaatit:
60.919653, 29.155226
Street view näkymässä hautausmaalla olevan valkokattoisen katoksen takana on sankaripatsas. Uudet kivipaasit eivät näy.
Matkapäiväkirja Antrea
