|

Vuoksela

Vuokselaan on haudattu 46 viime sotien sankarivainajaa.

Vapaussodan sankaripatsas

Vuokselan sankaripatsas paljastettiin 23.10.1921 monin juhlallisuuksin, niin kuin tapoihin kuului. Suojeluskunta oli sankarihautausmaalla kunniavartiossa ja myöhemmin he myös laskivat seppeleen sankaripatsaalle.

Sankaripatsaan oli suunnitellut kuvanveistäjä Baer. Sankaripatsas oli rukoukseen päänsä painanut sotilas, joka piti lakkia kädessään.

Vuonna 1921 pystytetty Vuokselan vuoden 1918 sodan sankaripatsas. Museovirasto Karjalan Liiton kokoelma

Talvi- ja jatkosodan sankarivainajat

Talvi- ja jatkosodan sankarivainajia alettiin haudata noin 300 metrin päässä kirkosta sijaitsevalle Lammasniemen hautausmaalle, jonne myös vapaussodan sankarivainajat oli haudattu. Kun sota vaan jatkui ja sankarivainajia tuli lisää alkoi sankarihautausmaalta loppua tila.

Uusi sankarihautausmaa

Vuokselan sankarihautatoimikunta, joka koostui seurakunnan, kunnan, suojeluskunnan, Lottien, Marttojen, aseveljien, asevelinaisten, sekä kaatuneitten omaisten edustajista, kääntyi syksyllä 1943 sankarivainajain muistotoimikunnan puoleen uuden sankarihautausmaan perustamiseksi.

Arkkitehdit Tuompo ja Simberg tutustuttuaan sankarihautausmaan oloihin, laativat asemakaavaan uuden sankarihaudan paikan aivan Arkkitehti Ilmari Launiksen suunnitteleman ja vuonna 1929 valmistuneen Vuokselan kirkon lähellä olevan Vuokselan kunnantalon paikalle. Tuo Pikku-Vuokseen rajoittuva korkealla töyräällä oleva tontti, oli paikkakunnan kaunein tontti ja sen kunta lahjoitti seurakunnalle uuden sankarihautausmaan paikaksi. Opetusministeriön hyväksynnän jälkeen lääninrovasti N. Mustala vihki uuden sankarihautausmaan.

Uusi hautausmaa raivattiin ja sinne kaivettiin haudat kuudellekymmenelle sankarivainajalle talkoilla. Talkoilla myös kaivettiin Lammasniemen hautausmaalle haudatut talvisodan ja käynnissä olleen jatkosodan sankirivainajien arkut ja siirrettiin ne uudelle hautausmaalle. Sankarihautausmaalle pystytettiin viisi metriä korkea risti, sekä jokaiselle haudalle pieni puinen risti. Suunnitelmissa oli vielä hankkia sankarihautausmaalle muistopatsas ja marmoriset nimilaatat jokaisen sankarivainajan haudalle.

Toukokuussa 1944 osallistui Vuokselassa sankarivainajien muistopäivän tilaisuuteen niin paljon väkeä, että kaikki eivät mahtuneet sisälle kirkkoon, sillä Vuokselassa vietettiin kaikkien siirrettyjen sankarivainajien lopullista hautausjuhlaa.

Vain muutamaa kuukautta myöhemmin alueet jouduttiin jälleen pakkoluovuttamaan Neuvostoliitolle. Juuri ennen alueiden pakkoluovutusta järjestettiin Vuokselan kirkossa viimeinen jumalanpalvelus. Tuota jäähyväisjumalanpalvelusta vietettiin 10. syyskuuta 1944 ja siihen osallistui 15. divisioonan sotilaita.

Jäähyväisjumalanpalvelus Vuokselan kirkossa: Joukot marssivat Vuokselan kirkkoon.
Jäähyväisjumalanpalvelus Vuokselan kirkossa: Sisäkuva kirkosta jumlanpalveluksen aikana: viides oikealta eturivissä kenraalimajuri Hersalo, seuraavat oikealta eturivissä majurit Kivelä ja Kuusinen.
Vuokselan sankarihautaa, minne siirryttiin kirkosta
Vuokselan sankarihauta. Sankarihaudan ympärille ryhmittyneitä joukkoja.
Vuokselan sankarihauta: Seppeleenlaskijat valmiina kunniarivistön edessä.
Vuokselan sankarihauta: Kenraalimajuri Hersalo puhumassa sankarihaudalla.
Vuokselan sankarihauta: Seppeleenlasku sankarihaudalle.
Vuokselan sankarihauta: Vanha paikkakuntalainen vääpeli sankarihaudan äärellä samassa muistotilaisuudessa. Sankarihaudassa lepää myös hänen poikansa.

Nykyaika

Neuvostoliiton hajottua, kun matkailu luovutetussa Karjalassa tuli mahdolliseksi, rakensi ja pystytti sankarihautausmaalle kauniin valkoisen puuristin vuokselalainen Erkki Käkönen. Ristin yläosassa oli pieni Suomen lippu ja sen alla metallisessa tekstilaatassa teksti: Suomen itsenäisyyden puolesta kaatuneet 1939-1944.

Vuokselan sankarihautausmaalle paljastettiin vuonna 1995 taiteilija Kalevi Liskin suunnittelema sankarivainajien muistomerkki. Sankarivainajien muistomerkki on iso luonnonkivi, jonka yläosasta on lohjennut pala pois. Muistomerkki kuvaa sodan armottomuutta. Sankarihautausmaalle pystytettiin myös viisi metriä korkea musta risti, samalle paikalle, jossa aikoinaan seisoi valkoinen risti.

Vuokselan sankarihautausmaa on vuosia ollut aidattuna ja kyltti portin kupeessa kertoo alueen olevan yksityisaluetta mutta siellä on silti mahdollista vierailla – kysyin asiasta siellä viimeksi käydessäni. Jos paikan omistajat tai työntekijät tulevat paikalle, tulee heille kertoa, että olette suomalaisia ja tulitte sankarihautausmaalle, jotta he tietävät ketä heidän pihapiirissään liikkuvat henkilöt ovat.

Tie on huonokuntoinen ja Vuokselaan pääseekin nopeiten venekyydillä Vuoksen toiselta rannalta. Hyvänä pakkastalvena Vuoksi jäätyy ja silloin Vuokselaan pääsee kävellen Romanskista viidessätoista minuutissa.

Vuokselan kirkko

Arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelema Vuokselan kirkko valmistui vuonna 1929 ja on yhä edelleenkin pystyssä risti tornin huipulla. Kirkko on huonossa kunnossa ja kirkon sisällä on oltava varovainen, sillä kirkossa on sortumisvaara.

Vapaussodan sankaripatsas

Lammasniemen hautausmaa, jonne on haudattu vapaussodan sankarivainajat, sijaitsee vähän ennen kirkkoa. Neuvostoaikana sankaripatsas rikottiin mutta pitäjäseura kasasi löydetyistä paloista patsaan, joka paljastettiin uudelleen Lammasniemen sankarihautausmaalle vuonna 1995.

Tiedot

Paikkakunnan nimi venäjäksi:

Вуоксела – Vuoksela

Sankarihautausmaan koordinaatit:

60.712251, 29.780073

Similar Posts

  • |

    Karavaani kulkee

    Edellinen päivä oli mennyt enemmän ja vähemmän lepäillessä, starttasin Nivan aamulla ajoissa ja otin suunnaksi Lahdenpohjan. Aurinko paistoi taas ja vähän mieltäni painoi se, että Korpiselkä jäi väliin mutta oli pakko lähteä kohti etelää ja Pietaria mutta matkalla oli tarkoitus vielä laittaa muutamat sankarihautausmaat kuntoon. Lahdenpohjassa laitoin Nivan parkkiin ja käveleskelin kylän raitilla. Istuin Kalevala-puiston…

  • |

    Kesän viimeiset lämpimät

    Ajelin Jääskesestä Antrean kautta Vuoksenrantaan, joka Suomen aikaan oli kunta, joka sijaitsi Vuoksen rannalla Karjalankannaksella ja asukkaita siellä oli vuonna 1939, ennen talvisodan syttymistä 3 602. Ajellessa muistelin edellistä retkeäni Vuoksenrantaan. Kevättalvella, kun aurinko paistoi jo lämpimästi ja alkoi olla viimeiset hetket, että Vuoksen jäälle uskalsi mennä, lähdin ystäväni kanssa käymään Vuokselassa ja Vuoksenrannassa. Päätimme ajaa Vuokselasta Vuoksenrantaan…

  • |

    Lumivaara 

    “Lumivaaran 157 sankarivainajasta 99 tuli sitten aikanaan tähän haudatuksi, taikka kentälle jääneenä siunatuksi. Siellä he nyt lepäävät rautaisen rajan takana. Eivät sinne aikaisemmin päässeet omaiset eikä ystävät kevätkukkia istuttamaan, eikä joulukynttilöitä sytyttämään. Vain muuttolintujen mukana lähettivät heille tervehdykset. “

  • |

    Jalkoja polttelee

    Syksyllä päätin; jos keväällä, kun lumet sulavat raja on vielä kiinni, jatkan sankarihautausmaiden siivousta. Huhtikuussa lumet alkoivat sulamaan, jolloin päätin lähteä katsomaan, joko Karjalassa pääsee haravoimaan.

    Menin Pietarista junalla Raivolaan, josta soitin tutun taksikuskin viemään minut Uudenkirkon sankarihautausmaalle. Matkalla näkyi toisin paikoin paljon lunta ja pelkäsin etten pääsisi vielä aloittamaan haravointia. Onneksi pelko osoittautui turhaksi.

  • |

    Hiitola

    Hiitolan sankarihautausmaalle on haudattu 16 vapaussodan ja 173 talvi- ja jatkosodan sankarivainajaa. Hiitolassa, Suomen valtion kolmantena itsenäisyyspäivänä 6.12.1920 paljastettiin vuoden 1918 sodan sankaripatsas 16 sankarivainajan muistolle.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *