Pihakaivot kunniaan

Taas oli kaunis kuuma aurinkoinen päivä, kun ajelin Soanlahdelle. Tie oli hyväkuntoista hiekkatietä, joten matkanteko eteni vauhdikkaasti. Olin lukenut että, Suomen aikaan Soanlahti oli harvaan asuttu pitäjä. Suurin osa pitäjästä oli metsää ja joutomaata. En siksi edes isoa taajamaa etsinyt, kun nykyisin kaikki paikat ovat näivettyneet, myös ne jotka Suomen aikaan olivat vireitä ja elinvoimaisia.

Ajelin iloisella mielellä eteenpäin, sillä olin katsonut reitin kartasta ja tiesin, että tietyn kilometrimäärän kohdalla pitää kääntyä vasempaan. Kun tuli risteys vasempaan kohdassa, jonka arvelin olevan minun risteys ei muuta kuin vasempaan. Onneksi oli alla Niva, sillä käännyin jollekin kinttupolulle. Vähän nauratti mutta päätin katsella minne päädyn ja jonkun talon kulmalta sitten ajelin. Kyseessä ei ehkä ollut yleinen tie mutta ei siinä kieltokaan ollut ja Nivalla pääsi, vaikka olihan se melkoista röykkyytystä.

Sankarihautausmaalla

Uskoin, että Soanlahdella sankarihaudan löydän helposti mutta toisin kävi. Ajelin pientä hiekkatietä alueella, jossa oli muutamia taloja ja tiesin olevani lähellä. Ajoin pari kolme kertaa edestakaisin ja sitten otin puhelimen esiin ja laitoin navigaattorin päälle. Muutaman kerran olin kyseisen paikan ohi ajanut mutta sankarihautausmaalle ei mene hiekkatietä vaan leikattu heinäura, niin luulin, että kyseessä on yksityisalue tai piha, sillä viittaa ei ainakaan minun silmiini osunut.

Sankarihautausmaa yllätti iloisesti. Kaikesta näki, että sankarihautausmaata on vuosien ajan hoidettu hyvin. Nurmikko oli leikattu lyhyeksi ja valkoapila kukki. Monilla paikkakunnilla nurmikkoa ei leikata kuin kerran tai kaksi kertaa kesässä ja se on siksi villiintynyt ja enää ei voida edes puhua nurmikossa, kun se kasvaa koiranputkea, horsmaa ja jossain jopa vatukkoa. Mutta Soanlahden sankarihautausmaalla kasvaa kaunis, hyvin hoidettu nurmikko.

Sankarihautausmaan alue on 300m2 alue, joka on aidattu. Aidassa on portti muistomerkkiä vastapäätä olevalle sivulla ja muistomerkki on hauta-alueen perällä.

Muistomerkissä on luterilainen ja ortodoksinen risti, sekä teksti:
”Eestä lain
vapauden
ja isänmaan”
Tekstin alla on vuosiluku 1918 ja vapaussodan sankarivainajien nimet.
Niiden alapuolella on vuosiluvut 1939-1944, joiden alapuolella on viime sotien sankarivainajien nimet. Pitkät rivit nimiä.

Soanlahden sankarihautausmaalla ei ollut tarvetta käynnistää raivaussahaa, niin laitoin vain muistomerkille pienen kimpun kukkia ja pidin hiljaisen hetken.

Soanlahden kirkko

Soanlahden sankarihautausmaa sijaitsi aikoinaan kirkon vieressä mutta kirkosta ei ole enää jäljellä kuin portaat. Venäläiset sytyttivät vuonna 1890 käyttöön otetun kirkon palamaan jatkosodassa 14.7.1941. Soanlahden kirkosta.
Kirkon paikkaa osoittaa risti, jossa on muistolaatta.

Pihakaivoja

Sankarihautausmaalta ajelin eteenpäin ja katsekin Soanlahden maisemia. Muutamia taloja ja isoja omenapuita, jotka varmasti ovat Suomen ajalta. Näin useampia pihakaivoja, jotka ovat edelleen käytössä, sillä kahdesta näin haettavan vettä eli näytti siltä ettei taloissa edelleenkään ole juoksevaa vettä.

Pysähdyin Soanlahden ensimmäiselle hautausmaalle, joka on Kuusikkomäki. Kyseessä on ortodoksinen hautausmaa, joka on ilmeisesti ollut käytössä jo 1400-luvulla, mahdollisesti jopa aikaisemmin. Alueella on sijainnut myös ortodoksinen tsasouna, joka paloi 1800-luvulla. Kuusikkomäki oli käytössä jo ennen kristinuskoa ja toimi muistolehtona jo pakanuuden aikana.