Viikonloppu ilman raivaussahaa 

Viisi vuotta Pietarissa olivat menneet todella nopeasti. Seuraavalla viikolla, viiden vuoden työsopimukseni ja työviisumini olivat umpeutumassa ja oli aika palata Suomeen. Oli käynyt selväksi, että en kerkeäisi kesän aikana käymään jokaisella meidän sankarihautausmaalla, vaikka se oli ollut tavoitteeni, niin päätin viettää viimeisen viikonlopun luovutetussa Karjalassa ilman raivaussahaa. Otin mukaani viikonlopun viettoon noin 60-vuotiaan venäläisen työkaverin, joka oli työskennellyt Suomen Pietarin pääkonsulaatissa yli 20 vuotta ja asunut Pietarissa yli puolet elämästään mutta ei ollut koskaan käynyt luovutetuilla alueilla Pietarista 60 kilometrin päässä sijaitsevaa Raivolaa pidemmällä. Päätin, että hänen oli aika nähdä ainakin Käkisalmi ja Räisälä, sekä Karjalan kaunista luontoa.

Kiertelimme ja katselimme Suomen ajalta peräisin olevia rakennuksia Käkisalmessa ja Räisälässä, kuljimme luonnossa ja grillasimme makkaraa nuotiolla.

Majoituimme Käkisalmessa Tochka na Karten Laatokan rannalla olevassa mökissä. Tochka na Kartessa kävellessämme illalla viinibaarista mökille, tajusin, että kesä tosiaan on ohi ja on syksy, sillä oli tosi pimeää.

Killatsun koski 

Kun olimme Räisälässä katsoneet kirkon ja sankarihautausmaan muistomerkin, suuntasimme Makkolan kylään Killatsun koskelle. Kosken partaalla on Vaitojan veljesten saharakennuksen jäänteitä ja  ympäristö on kaunista koskematonta luontoa.

Tiurinlinna

Räisälän keskustan eteläpuolella on Tiurinlinna, joka oli linnoitettuna jo pakanuuden aikana. Löytöjen perusteella linna on ollut käytössä 1100-luvulla ja sitä rakennettiin yhtä aikaa Käkisalmen linnan kanssa. Vakiintunutta asutusta paikalla oli viimeistään ristiretkiajalla, jolta ajalta on alueella tehty hopea-aarrelöytö. Nykyisin alueella on vain linnoituksen jäänteet ja kauniit maisemat.

Joenpuoli

Seuraavaksi ajelimme Vuoksen toiselle puolelle ja siellä pientä huonokuntoista hiekkatietä eteenpäin. Olin lukenut yhdestä blogista, että sieltä joen varrelta löytyy Suomen aikaisia rakennusten jäänteitä. Olin katsonut Räisälän pitäjäseuran sivuilta alueen vanhaa karttaa ja kyseessä oli Joenpuoli niminen paikka, jossa aikoinaan sijaitsi Tiurin mylly.

Tiurin mylly

Tiurin mylly oli Tiurinkosken kyläläisten yhteinen yhtiömylly, joka Vuoksen laskun jälkeen menetti käyttövoimansa. Laskuyhtiö olisi korvannut myllyn, mutta isännät eivät siihen suostuneet, vaan halusivat, että mylly siirrettiin Konnitsankoskeen laskuyhtiön toimesta.

Vuoden 1920 aikoihin mylly-yhtiö purettiin ja perustettiin uusi osakeyhtiö, joka vuonna 1926 muutettiin osuuskunnaksi, jonka nimeksi tuli Tiurin mylly- ja sahaosuuskunta.

Vuoden 1930-luvulla myllyn laitteisto uusittiin ja hankittiin ajanmukaiset vehnänjauhatuslaitteet. Tiurin mylly tunnettiinkin yhtenä Viipurin läänin parhaista vehnämyllyistä.

Myllyllä oli myös jo 20-luvulla hankitut sirkkelisaha ja pärehöylä, joiden ansiosta tehtiin myös sahaustöitä. Mylly- ja sahalaitokseen tultiin kauempaakin Vuokselasta, Vuoksenrannasta, Pyhäjärvestä ja Kaukolastakin asti. 

Tiurin mylly oli Joenpuolen asukkaille myös kohtaamispaikka, josta noudettiin posti ja monen perheen postiosoite oli Tiurin mylly.

Myllytupa paloi tammikuussa 1937 ja uusi valmistui vuonna 1939. Mylly selvisi talvisodasta ja oli taas toiminnassa jatkosodan aikana vuosina l94l-1944. Nykyisin Tiurin myllystä on jäljellä vain perustukset ja joitakin rakennelmia joessa.

Olen aiemmin kirjoittanut Räisälästä ja Räisälän lähiseuduista matkapäiväkirjassa Paikka jolla seisot on pyhä.