Uusi tuttavuus

En muista kuulleeni Hiitola nimistä paikkakuntaa ennen kuin asuessani Pietarissa aloin etsiä tietoa luovutetussa Karjalassa sijaitsevista sankarihautausmaista. Siltä varalta, että jollain toisella on sama tilanne, niin kirjoitan tähän pienen tietoiskun Hiitolasta.

Hiitola on Laatokan länsirannikon keskiosassa sijaitseva Laatokan rantapitäjä. Hiitolan läpi virtaa Hiitolanjoki, joka laskee Laatokkaan. Suomen aikaan Hiitola oli tyypillinen karjalainen maanviljelyspitäjä, jossa asukkaita ennen sotia oli noin 8500. Hiitolassa oli 40 kylää ja 15 kansakoulua. Maanviljelyn lisäksi Hiitolassa oli sahateollisuutta, voimalaitoksia ja tiilitehtaita. Hiitola oli rautateiden risteysasema ja aseman lähellä on Linnavuori, josta oli hyvät näköalat.

Kirjailija Eeva Kilpi syntyi Hiitolassa Raivattalan kylässä. Hänen isänsä toimi puutavarakauppiaana ja mummi piti asemaravintolaa. Kilven tuotanto käsittää yli 30 teosta, joista osa runoutta ja osa proosaa. Teoksia on käännetty 20 kielelle.
Martti Talvela oli yksi kansainvälisesti menestyneimmistä suomalaisista oopperalaulajista ja myös hän oli syntyisin Hiitolasta. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Toivo Johannes Talvela ja emäntä Nelly Ester Pennanen.

Sataa, sataa, ropisee

Aamulla söin aamiaista kaikessa rauhassa Vuoksen rannalla sijaitsevan mökkikylän ravintolassa, sillä ulkona satoi vettä. Aamiaista syödessä katsoin säätutkasta, että päivän aikana olisi muutama pouta jakso sateiden välissä, joten päätin suunnata Hiitolan sankarihautausmaalle. 

Majapaikkani sijaitsi Suotniemessä, sillä olin kuvitellut, että olisin saanut Hiitolan sankarihautausmaan kuntoon jo edellisenä päivänä mutta sateesta johtuen, olin ajanut vain hautausmaan ohi. Suotniemeltä Hiitolaan on matkaa reilut 50 kilometriä mikä ei ole pitkä matka Suomessa mutta kun ensimmäiset 20 kilometriä oli kivikkoa jossa oli melkein mahdoton ajaa, kun sai pelätä renkaiden särkyvän ja seuraavat 10 kilometriä oli muuten vain todella surkeaa hiekkatietä, niin matkaan kului tunti ja vartti vaikka viimeiset kaksikymmentä kilometriä ajoin normaalisti. Mitä se normaalisti ajaminen Venäjällä tarkoittaa? Sanonta sanoo: Maassa maan tavalla tai maasta pois ja venäläiset opettivat minulle, kun olin vasta ostanut Nivan, että kun navigaattori ilmoittaa kamerasta, hiljennetään ja ajetaan rajoituksen mukaan mutta muulloin ajetaan just niin lujaa kuin huvittaa ja tätä ohjetta noudatin uskollisesti.

Sankarihautausmalla

Kun saavuin Hiitolan hautausmaalle sateli vähän vettä mutta päätin aloittaa työt heti, sillä tiedossa oli sadetta melkein koko päiväksi. Käynnistin raivaussahan ja aloin leikata heinää. Työskenneltyäni vajaan tunnin, sade yltyi, joten päätin pitää taukoa. Avasin Nivan takaluukun ja laitoin Nivan katolle kaksi isoa jätesäkkiä katon ja takaluukun väliin jäävään rakoon, jotta vesi ei päässyt siitä sisään, vaan valui Nivan reunoja pitkin. Minä sitten istuskelin siinä takakontissa ja kirjottelin aamun muistiinpanot ja seuraavaa blogitekstiä.

Noin puolen tunnin päästä sateli enää hiljakseen ja aloin haravoida aluetta, josta olin heinän leikannut. Myöhemmin leikkasin lisää heinää, haravoin, kitkin heinää hiekkaiselta kulkuväylältä, samoin kuin muistomerkin pohjalla olevan kiveyksen väleistä ja muutaman kerran siinä välissä istuin kovimman sateen aikana sateensuojassa. Kaikki oli melkein kunnossa mutta siinä vaiheessa vettä tuli kaatamalla ja sadetutka näytti, että sadetta jatkuisi useamman tunnin ajan, niin päätin luovuttaa ja palata seuraavana päivänä.

Yöksi Käkisalmeen

Ajelin Käkisalmeen josta olin varannut majapaikan muutamaksi seuraavaksi yöksi. Käkisalmi on paikka jota Viipurin ohella rakastan! Jo ennen kuin minulla oli Nivaa menin toisinaan Käkisalmeen viikonlopuksi, sinne kun on helppo mennä Pietarista junalla. Laatokan rannalla oleva korkeatasoinen mökkikylä Tochka na karte on paikka, jossa tykkään yöpyä ja sinne suunnistin tälläkin kertaa. Parkkipaikalla hymyilytti, kun laitoin kattoon asti kuraisen Nivan parkkiin Hummerin ja Mersu citymaasturin väliin. Kävin syömässä perunamuussia ja stroganoffia paikan ravintolassa, jossa vaihdoin myös kuulumisia parin tutun tarjoilijan kanssa. Loppuilta meni rattoisasti sohvalla villasukat jalassa kirjaa lukien ja päivällä kastuneita vaatteita kuivatellessa.

Yöllä oli satanut reippaasti ja aamulla taivas oli pilvessä mutta oli poutaa, niin suuntasin heti aamiaisen jälkeen takaisin Hiitolaan. Hiitolassakin vettä oli tullut kunnolla, sillä monin paikoin oli isoja lätäköitä.

Sankarihautausmaalla katsoin, että kaikki oli edellisenä päivänä tullut kuntoon, laitoin muistomerkille keräämäni luonnonkukat ja pidin hiljaisen hetken.

Sankarihautausmaaalta kävelin sankaripatsaalle ja leikkasin heinän sankaripatsaan ympäriltä, joka ei vienyt montaa minuuttia, sillä venäläishaudat ovat joka puolelta piirittäneet sankaripatsaan.

Lopuksi kiersin vielä hautausmaalla katsomassa löytyykö sieltä vielä suomalaisia hautakiviä ja tuntui pahalle, kun huomasin, että roskakasassa näkyi ainakin kaksi suomalaista hautakiveä. Kävelin myös tietä pitkin, joka ilmeisesti Suomen aikaan oli kirkkotie. Tässä vaiheessa aurinko alkoi paistaa ja myös ilma alkoi lämmetä.

Hautausmaalta lähdettyäni pysähdyin katsomaan vanhoja puusta rakennettuja rivitaloja. Vanha maatuska, joka käveli kauppakassin kanssa taloille päin pysähtyi juttelemaan kanssani. Hän kertoi, että talot oli rakennettu 50-luvulla väliaikaisasunnoiksi paikkakunnan uusille asukkaille mutta nuo väliaikaiset talot ovat edelleen pystyssä ja niissä asutaan. Kysyin maatuskalta, onko talot rakennettu suomalaisten vanhoista taloista, sillä talojen ikkunat olivat erilaisia. Siihen maatuska ei osannut vastata ja olisikin kiva tietää, onko nuo talot rakennettu puretuista suomalaistaloista.