Menu
> Matkapäiväkirja / Sortavala

Rahalla saa ja hevosella pääsee

Minuun otti yhteyttä suomalainen nainen, joka kysyi, voisinko toimittaa kukkakimpun, jossa on yhdeksän valkoista ruusua ja hiukan jotain sinistä, Sortavalan sankarihautausmaan ristille, tiettynä päivänä. Tiesin, että kyseisenä päivänä olen kesälomalla, joten lupasin toimittaa ruusut.

Nainen laittoi tililleni rahat ruusuihin ja laittoi sen jälkeen vielä viestiä ja kysyi samaa mitä muutama muukin on minulta kysynyt: Kenelle teen töitä ja kuka maksaa tästä minulle palkkaa?

Vastasin naiselle, etten saa tästä sankarihautausmailla puuhastelusta palkkaa, enkä työskentele kenenkään toimeksiannosta. Pitää paikkansa, että olen kirjoittanut ja edelleen kirjoitan Sotavainajien muiston vaalimisyhdistykselle raportteja sankarihautausmailta ja laitan valokuvia ja he jakavat ne edelleen pitäjäseuroille mutta kukaan edellä mainittu ei maksa minulle tästä. 

Virallinen työnantajani, jolle työskentelen Pietarissa elokuun loppuun saakka ei ole millään tavalla mukana tässä sankarihautausmaa projektissa.

Minua on tukenut tavara lahjoituksin yksi Suomalainen firma, joka toimii Venäjällä. Parilta ihmiseltä olen saanut bensarahaa, joista olen todella kiitollinen, sillä joudun ajamaan huomattavasti enemmän kuin olin suunnitellut, samoin majoituskuluja tulee tuplasti enemmän, sillä monilla sankarihautausmailla ei ole tehty mitään koko kesänä, toisilla ei myöskään viime kesänä, joten monessa paikassa kuluu koko päivä, vaikka olin laskenut tekeväni keskimäärin kolme paikkaa päivässä. Nyt vain odotan kuka tai ketkä, jotka hommaa tukevat ovat ensimmäiset, jotka antavat luvan julkaista nimensä sivuillani.

Sortavalaan ruusuja tilannut nainen laittoi tililleni lisäksi bensarahaa, kun hänelle valkeni, että teen tätä omalla kustannuksella ja vapaa-ajallani. Viestissään hän kirjoitti toivovansa pian voivansa lukea blogistani juttua Sortavalasta. Vanha suomalainen sanonta sanoo: ”Rahalla saa ja hevosella pääsee, niin päätin, että seuraavaksi kirjoita Sortavalasta, jossa hotelli Seurahuoneen sängyllä näitä rivejä kirjoittelen. 

Sortavalan yksi tunnetuimmista rakennuksista on Seurahuone, joka sai nykyisen ulkoasunsa juuri ennen talvisotaa.
Pientä remonttia tehtiin Seurahuoneen sillan puoleisella seinustalla
Majoituin Seurahuoneen 3. kerroksessa, joka on käytössä vain kesäisin ja sieltä löytyy vielä jotain alkuperäistä.
Seurahuoneen konserttinsalin alkuperäisiä tuoleja on jätetty yksi rivi konserttisalin eteisaulaan
Onkohan tämä Seurahuoneen siivouskomeron tuoli alkuperäistä kalustoa?
Historiaa

Sortavala sai kaupunkioikeudet vuonna 1632, mutta se oli tärkeä kauppapaikka jo 1500-luvulla. Vuonna 1812 se liitettiin muun Vanhan Suomen mukana Venäjän keisarin alaiseen Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Sortavalasta ympäristöineen kehittyi merkittävä koulu- ja kulttuurikaupunki. Sinne perustettiin sekä mies- että naisopettajaseminaari 1880 ja pappisseminaari 1918.

Suurin osa ennen vuotta 1939 koulutetuista kansakoulunopettajista sai oppinsa Sortavalan opettajaseminaareissa.

Vuonna 1911 valmistunut Ahrenbergin suunnittelema Sortavalan tyttökoulu.
Tyttökoulun julkisivu on kunnossa, muista sivuista ei voi sanoa samaa.
Arkkitehti Johan Jacob Ahrenbergin suunnittelema Sortavalan lyseon kolmikerroksinen koulurakennus valmistui Kisamäelle vuonna 1901. 

Sahateollisuus seudulla alkoi 1870-luvulla, ja rautatie Viipurista valmistui kaupunkiin 1893. Sahojen, teollisuuslaitosten ja kuuluisan opettajaseminaarin perustaminen 1880 aiheutti pikkukaupunkiin muutoaallon, kun opiskelijoita, kauppiaita ja virkamiehiä alkoi muuttaa paikkakunnalle, samoin tehdastyöläisiä. Kaupunkialue laajeni esikaupunkeihin ja keskustaan rakennettiin ensimmäiset kivitalot.

Sortavalassa oli mm. huonekalu- ja suksitehdas, elintarviketeollisuutta, kutomo, sekä yksi Laatokan merkittävimmistä sisävesi satamista. Sortavalan maalaiskunta oli maanviljelys- ja karjanhoitoaluetta.

Siitoinin talon suunnitteli arkkitehti Paavo Uotila. Rakennus valmistui vuonna 1907.
Raatihuone on yksi Sortavalan arkkitehtuurin helmistä. Rakennuksen julkisivu on tällä hetkellä aidattu remontin vuoksi. Arkkitehti Frans Sjöströmin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1885.
Rakennus tarvitsisi enemmän kuin vain pienen pintaremontin.
Graniittinen Suomen Pankin talo on nykyisin Venäjän Pankin konttori.
Paloasemasta on tämän kesän aikana poistettu ulkomaali eli todennäköisesti rakennus saa piakkoin uuden maalin pintaan. Paloasema valmistui vuonna 1888.
Sankarihautausmaan puisto

Sortavalan maaseurakunnalla ja kaupunkiseurakunnalla oli yhteinen luterilainen kirkko Sortavalan kaupungissa. Se tuhoutui talvisodan pommituksissa 2. helmikuuta 1940. Myös ortodoksinen kirkko sijaitsi Sortavalassa.

Sortavalan Kisamäelle valmistui kirkko 1800-luvun alussa. Sortavalan kirkkokummun ja Evankelisen Seuran talon väliselle tasaiselle tontille kasvoi vuosikymmenien aikana rauhaisa kirkkopuisto, jossa kasvoi suuria kuusia, jotka tarjosivat kesällä viilentävän varjon. Puistossa oli kaivo ja penkkejä käytävien varsilla, joissa kauempaa hevosella tai soutamalla kirkkoon saapuneilla oli tapana levähtää ennen jumalanpalvelusta. Sodan sytyttyä kyseinen alue vihittiin sankarihautausmaaksi, talvisodan ensimmäisinä päivinä vuonna 1939. Ensimmäiset sankarivainajat haudattiin molemmin puolin puiston keskikäytävää ja puiston puusto ja käytävät säilytettiin melkein entisellään. Sortavalan kirkko tuhoutui pommituksessa helmikuun toisena päivänä 1940, jonka jälkeen väliaikaiseksi kirkoksi tuli Evankelisen Seuran sali, jossa myöhemmin suoritettiin myös sankarivainajien siunaamiset.

Sortavalan sankarihautausmaahan on haudattu 452 sankarivainajaa mutta uudemman tutkimuksen mukaan haudattuja on enemmän, sillä sankarivainajia siirrettiin myös väliaikaishaudoista kotiseudun sankarihautausmaahan. Luetteloa tarkennetaan, täydennetään ja korjataan edelleen tarpeen mukaan, kun tutkimuksissa saadaan uutta tietoa.

Sortavalan kaupunki hoitaa sankarihautausmaan aluetta ja tälläkin kertaa alue oli siisti ja nurmikko vasta leikattu. En tehnyt sankarihautausmaalla mitään muuta kuin laitoin ruusut ristin eteen ja vietin hiljaisen hetken.

Sortavalan sankarihaudan risti näkyy jo kauas, kun lähestyy pääkadulta. Ison nurmikkoalueen reunalla kasvaa muutamia puita muuten alue on tasaista nurmikkoa. Ristin takan kohoavalla mäellä sijaitsevan talon kohdalla, oli aikoinaan kirkko. Kirkon muistolaatta on kiinnitettynä kallioon sankariristin takana vasemmalla.

Tykkään Sortavalassa ja viivyin tällä kertaa kolme päivää. Kaupungissa on paljon suomen aikaisia rakennuksia ja tälläkin kertaa kiertelin kaupungilla katsellen rakennuksia. Koronasta huolimatta Sortavala oli täynnä turisteja, niin sitä vain jäin ihmettelemään, ettei kaupungista löydy kuin kaksi terassia. Lämpötilan ollessa 30 astetta olisi ollut paljon mukavampaa istua ulkona syömässä kuin ilmastoimattomassa tunkkaisessa ravintolassa mutta ehkä jonain päivänä…

Ei kommentteja

    Jätä kommentti