Käkisalmen markkinoilla

”Kun Käkisalmen markkinoilta ennen sotia väärän vitosen isä toi kotia. Sanoi, että raha meille onnen suo, rikkautta, rakkautta pirttiin tuo…” lauloi Veikko Lavi itse kirjoittamassaan Väärä vitonen laulussa. Suomen aikaan Käkisalmen markkinat olivat käsite ja kuuluisa tapahtuma Kannaksella, jonne saavuttiin pitkistäkin matkoista, koko perheen voimin. Markkinat tarjosivat maaseudun väestölle tilaisuuden myydä tuotteitaan kaupunkilaisille ja vastaavasti hankkia itselleen tavaroita, joita kotona ei pystytty valmistamaan.

Markkinoilla oli tarjolla kotiteollisuustuotteita kuten puuastioita, suksia, kärryjä, veneitä ja valjaita, sekä maataloustuotteita juureksista viljaan ja säilykkeistä leivonnaisiin. Tarjolla oli myös villoja, kankaita ja vaatteita eikä pidä myöskään unohtaa eläinkauppaa, josta tärkeintä Käkisalmen markkinoilla oli hevoskauppa. 

Markkinoiden aikaan järjestettiin myös monenlaisia huveja, esimerkiksi tansseja ja markkinoiden yhteydessä oli tivoli onnenpyörineen ja muine ihmeineen, sekä karuselli. Joskus markkinavieraat yltyivät hillittömään elämään ja aiheuttivat järjestyshäiriöitä ja siksi markkinapoliisi oli välttämätön.

Käkisalmen Sanomat kirjoittivat 10.2.1938 –Tiistaina ja eilen Käkisalmessa pidetyistä markkinoista muodostuivat, kuten jo maanantain aatto-tohinasta päättelimme, vilkkaammat kuin ehkä vuosikymmeneen. Markkinain aattopäivinä kaupunkiin saapuneen runsaan väen lisäksi ensimmäisenä markkinapäivänä, tiistaina, saapui markkinoille väkeä hevosilla, junilla ja autoilla kaikista lähipitäjistä, sekä hevosmiehiä ja kauppiaita kauempaakin. Käkisalmen tori kuhisi koko tiistaipäivän aivan tulvillaan kansaa ja kauppaa tehtiin kovasti. Kotiteollisuustuotteiden, rihkamatavaroiden, ruoka- ja vaatetustavaroiden kauppiaat kertoivat markkinain jälkeen tehneensä kauppaa enemmän kuin moniin vuosiin Käkisalmen markkinoilla.

Myöskin kaikenlaiset helppoheikit y.m. löivät helposti rahaa kokoon. Markkinayleisöllä tuntui olleenkin rahaa runsaasti. Hevoskaupat tehtiin nyt, kuten tavallisesti, jo markkina-aattona. Hevosia olikin markkinoilla runsaasti, sillä alamme jo vähitellen päästä viimevuotisista hevospulasta. Hinnat olivat kyllä vieläkin korkealla. Hevoskaupat sujuivat yleensä hyvin, poliisin selviteltavänä on vain yksi hevoskaupassa tehty petos. Hevosvarkauksia ilmoitettiin viranomaisille pari kolme, mutta ne selvisivät myöhemmin vain epäselvyyksiksi. Markkinat olivat yleensäkin poliisin kannalta harvinaisen rauhalliset. Pienintäkään pahoinpitelyä ei viranomaisille ilmoitettu. Humalaisia oli poliisin suojissa markkina-aikana yhteensä 32, heistä lähes puolet aattona. Myöskään useasti markkinoilla tapahtuvia näpistyksiä ja varkauksia ei Käkisalmenalmen markkinoilla tapahtunut, ainakaan poliisille ei tällaisia ilmoituksia tehty.

Käkisalmen vanha hautausmaa

Vuoden 1921 juhannuksena järjestettyjen Suojeluskunnan kesäjuhlien yhteydessä paljastettiin Käkisalmen hautausmaalla Ilmari Wirkkalan suunnittelema sankaripatsas, vapaussodan sankarivainajan muistoksi. Talvisodan sankarivainajat haudattiin samalle sankarihautausmaalle vapaussodan sankarivainajien kanssa. Talvisodan sankarivainajille ei keretty pystyttämään omaa muistomerkkiä, vaan jokaisella haudalla oli valkoinen risti.

Neuvostoliiton hajottua, kun suomalaiset taas pääsivät Käkisalmeen he löysivät sankaripatsaan kaadettuna paikaltaan ja patsaan pään kadonneen. Suomalaiset nostivat patsaan pystyyn ja oikeaan reunaan lisättiin vuonna 1998 Kauko Kokon suunnittelema laatta samalle hauta-alueelle haudatun viiden talvisodan sankarivainajan muistolle.

Sankaripatsas sai uuden pään kesällä 2018 ja siitä voit lukea tekstistä: Käkisalmen vanha hautausmaa.

Sankarihautausmaalla

Edellisenä iltana olin mennyt ajoissa nukkumaan, kun Kurkijoelta saavuttuani, olin vain käynyt suihkussa ja syömässä, niin aamulla heräsin jo ennen kukon laulua. Olin ennenkin yöpynyt Korela hotellissa ja tiesin etten menetä mitään, vaikka jätän aamiaisen väliin eli en jäänyt odottelemaan, kun aamiaisaikaan oli vielä kaksi tuntia. Muutamassa minuutissa olin pessyt hampaat, pakannut tavarat laukkuun ja suuntasin kohti Nivaan. Olin päättänyt, että käyn Käkisalmen vanhalla hautausmaalla reilun kolmen viikon reissuni päätteeksi ja sen jälkeen ajan kotiin Pietariin.

Sankaripatsas on huomattavasti kookkaampi kuin hautausmaan hautakivet, joten se näkyi parkkipaikalle, kun otin tavaroita Nivan kontista.

Sankaripatsaan ympärille joka puolelle on haudattu, joten siivottava alue ei ole iso. Lakaisin patsaan eteen tehdyn laatoituksen, sekä haravoin lähistön kapeita kujia. Joistain kohti maan alta pilkottaa vanhoja sankaripatsaan ympäristön koristekiviä, joiden ympäriltä haravoin, niin että sain hiekkaa liikkumaan ja kiviä paremmin näkyville. Osa noista kivistä on kaivettu ylös ja ne ovat kasassa siinä sankaripatsaan lähellä.

Taas kerran katselin sankaripatsaan takana olevan haudan metalliaitaa, jonka yksi osa on sankaripatsaan jalustan päällä ja on syövyttänyt siihen jo pienen uran. Aita on ruosteessa, joten se on ollut siinä jo kauan, niin ihmettelin miksi sille ei ole tehty mitään. Miksi sen poistoon ei pyydetty lupaa vuonna 2017 samaan aikaan, kun pyydettiin lupa sankaripatsaan kunnostamiseen. En voinut asialle tehdä mitään, niin huokaisten ja päätä puistellen jatkoin vaan hommia.

Kun kaikki tuli kuntoon laitoin muistomerkin eteen kimpun kukkia, joka näytti naurettavan pienelle korkean sankaripatsaan edessä mutta isompia kukkia minulla ei ollut, joten pieniin oli tyytyminen. Pidettyäni hiljaisen hetken seisoin vielä hetken siinä paikoillani ja katsoin sankaripatsasta oudon mielihyvän vallassa. Tunsin iloa, että sankaripatsas oli pystyssä vielä yli 100 vuotta pystyttämisen jälkeen ja vaikka pää katosi on tilalle tehty uusi.

Hetken seisottuani havahduin ja suuntasin Nivalle. Otin suunnaksi Pietarin ja matkalla pysähdyin Käkisalmen laidalla huoltoasemalle ostamaan aamiaisleivän ja mukillisen kahvia mukaan moottorimarssille. Laitoin musiikin soimaan ja hyvällä mielin kaasuttelin kohti Pietaria. Viimeiset kolme viikkoa reissussa olivat menneet nopeasti mutta kaipasin jo ihmisten ilmoille. Päätin, että kotona pesen pyykit kuivumaan ja seuraavana aamuna aikaiseen lähden ajamaan rajalle ja vanhempieni luokse Keski-Suomeen.

Karjalan raideliikenne

Luovutetussa Karjalassa vain harva asia muistuttaa enää suomalaisista. Junien aikataulut tuntuvat kuitenkin olevan lähes samanlaiset kuin ennen sotia – puhumattakaan paikallisjunien nopeuksista, jotka ovat lähempänä Suomi-filmin kulta-aikoja kuin pendolinoja. Vanhoista kartoista löytää luovutetun Karjalan rautatieasemia: Elisenvaara, Jänisjärvi, Hiitola… samat asemat löytyvät edelleen. Käkisalmi on vaihtunut Priozerskiksi, mutta suurin osa nimistä on suomalaisia mutta nyt ne vain kirjoitetaan kyrillisillä aakkosilla.

Entäs sitten aikataulut? Nekin voisivat olla suoraan 1930-luvulta. Paikallisjuna Sortavalasta Kuznetsnojeen eli Kaarlahteen lähtee aamulla 5.17, pysähtyy matkalla mm. Jaakkimassa 6.19 ja on perillä Kaarlahdessa 7.58. Nopealla laskutoimituksella keskinopeus on noin kuusikymmentä kilometriä tunnissa. Päivässä kulkee kaksi junaa suuntaansa eli Jaakkimassa pysähtyy neljä junaa päivässä. Voi hyvin olla, että tahti on sama kuin ennen sotia. Se on toki muuttunut, että rata Kaarlahdesta eteenpäin on sähköistetty ja junalla pääsee nykyisin Pietariin saakka toisin kuin ennen talvisotaa mutta ei juna näillä sähköistetyillä osuuksilla liiku yhtään sen lujempaa.

Käkisalmen keskustasta onneksi löytyy lisäksi vielä muutamia  suomalaisten rakentamia rakennuksia, joista yksi, on Käkisalmen asema.

Modernia Käkisalmea

Laatokan rantaan Vuoksen suulle noin viiden kilometrin päähän Käkisalmen keskustasta rakennettu Tochka na Karte hotelli ja ennen kaikkea Laatokan rantaa rakennettu viinibaari ovat uusia moderneja rakennuksia, jollaisia viime vuosina on rakennettu eri puolille luovutettua Karjalaa.