|

Impilahti 

Impilahden sankarihautausmaalle on haudattu 207 viime talvi- ja jatkosodan sankarivainajaa, joista kaksi on lottia.

Talvi- ja jatkosodan sankarivainajat

Impilahden sankarihautausmaa perustettiin vuonna 1939 Impilahden kirkon läheisyyteen. Ensimmäiset sankarihautajaiset järjestettiin 20.12.1939. Sankarihautausmaalle pystytettiin iso, valkoinen puuristi ensimmäisen sankarihautauksen yhteydessä. Ristin valmisti pastori Yrjö Kohonen.

Sankarihautausmaalle pystytettiin muistokivi, jossa oli teksti: “Kaatuivat uskonsa, kotinsa ja isänmaansa puolesta 1939-1940” ja rukoilevan sotilaan kuva. Sankarihautausmaan ympärille istutettiin puita ja sen edessä oli aukio, jossa oli tilaa suurelle määrälle ihmisiä.

Jatkosodan aikana lisää sankarivainajia haudattiin myös Impilahden sankarihautausmaahan, jolloin sankarihautausmaan suunnitelma uusittiin vuonna 1943 Simo Härkösen toimesta. Uuden suunnitelman mukaan sankarihautausmaa olisi jaettu neljään osaan, joiden keskellä kulkevat käytävät olisivat muodostaneet ristin. Käytävät oli tarkoitus tehdä valkoisesta hiekasta.

Klo 11.30. Joukot marssivat Impilahden kirkonkylän halki ja sivuutetaan kirkko sankarihautoineen.
Impilahti 1944.09.18
JR 44:n ja JR 2:n joukkojen marssi Moskovan rauhan rajoja kohti. Viimeisten suomalaisten joukkojen sivuuttaessa Impilahden kirkon ja sankarihaudan valkoristirivit jää kaunis karjalaiskylä riutuvan syyspäivän surumieliseen alakuloisuuteen.
Impilahti 1944.09.18

Neuvostoaikana sankarihautausmaan kaikki merkit poistettiin ja sankarihautausmaan aluetta käytettiin kesäisin karjan laidunalueena. Lopulta kukaan ohikulkija ei enää tiennyt, että paikka on suomalaisten sankarihautausmaa.

Nykyaika

Hautausmaalle paljastettiin vuonna 1993 impilahtelaissukuisen arkkitehti Olli-Paavo Koposen suunnittelema, punaisesta ja mustasta Impilahden Mursulasta louhitusta graniitista valmistettu maassa makaava sankariristi. Muistomerkin valmisti Pitkärannan Kiviveistämö Petkar. Muistomerkki on kaatunut sankariristi, joka on painettu maahan mutta risti edelleen kurottaa kohti taivasta ja vapautta. Ristin musta poikkikivi on maassa ja sen päälle vinoon on asetettu punagraniittinen kivi, jossa on teksti. Yhdessä nämä kaksi kiveä muodostavat ristin. Vielä, kun punagraniittikiven toinen pää on maan sisässä, näyttää todella siltä, kuin risti olisi kaadettu. Tämä on mitä kaunein muistomerkki ja symboli sankarihautausmaalle, sillä täällä kunnioitetaan kaatuneiden muistoa.

Muistomerkissä on teksti:” Impilahden sankarivainajien muistolle / 1939 – 1944” ja sama venäjäksi. Lisäksi muistomerkin alareunassa on teksti: ”Impilahtelaisten seurat 1993”. 

Muistomerkin paljastuspuheen piti ekonomi Paavo Koponen, joka sanoi: ”Muistomerkin kivi kuvaa taistelijoidemme osoittamaa lujuutta, yläkiven punainen väri sankareittemme vuodattamaa verta ja karjalaisten elämänhalua, alakiven musta väri kotiseudun multaa ja heimomme surun päivää. Muistomerkki on kuin runneltu sankariristi. Se kallistuu länttä, vapautensa säilyttänyttä Suomea kohden, ikään kuin se suojelisi kotimaatamme kaatuneenakin.

Tämän nurmen alla lepää erilaisista kodeista lähteneitä ja eri kirkkokuntiin kuuluneita sankarivainajia. He tekivät rinnakkain elämäntyönsä ja rinnakkain taisteltuaan uhrasivat henkensä yhteiseksi tuntemalleen kotimaalle. Siksi muistomerkin pintaan on hakattu sekä luterilainen että ortodoksinen risti.”

Paljastetun muistomerin äärellä toimitti rovasti Teppo Siili ortodoksisen muistolitanian ja pastori Jorma Kuikka luterilaisen hartaushetken. Impilahtelaisten Seuran puheenjohtaja Unto Siili luovutti muistomerkin Impilahden kyläneuvostolle. Venäläiset vastaanottajat lupasivat, että sankarihaudoista muistomerkkeineen huolehditaan kunnioituksella. 

Paikallisia viranomaisia ihmetyttivät muistomerkin vuosiluvut 1939-1944, sillä heidän mielestään oikeat vuosiluvut olisivat olleet 1941-1945, tämä on valitettavaa historian tuntemusta mutta onneksi nykyisin historiasta kerrotaan muitakin totuuksia kuin vain neuvosta-totuus. Myös muistomerkin ”sankarivainajat” sanaa ei alkuun haluttu hyväksyä mutta onneksi se lopulta saatiin kaivertaa muistomerkkiin. 

Sankarihautausmaalle on kylvetty nurmikko ja sinne on istutettu kymmeniä ruusun taimia. Myöhemmin sankarihautausmaa on aidattu. Hauta-alueen ympärillä on 12 betonipylvästä, joiden väleissä on paksu metalliketju.

Impilahden sankaripatsas

Impilahdella syntyi kiista vapaussodan sankarivainajien haudan paikasta. Lopulta Julia Raitanen, jonka maat sijaitsivat noin kahden kilometrin päässä kirkosta, lahjoitti omista maistaan 0,04 hehtaarin kokoisen alueen vain päivää ennen ensimmäisiä sankarihautajaisia. Sankarihautausmaahan haudattiin yhteensä 13 sankarivainajaa, joista 1 on tuntematon. Sankaripatsas paljastettiin 14.10.1919 sotilaallisin juhlallisuuksin. 

Välirauhan aikana venäläiset olivat hakanneet sankaripatsasta kiertäneen vaalean kiven pois ja olisivat hakanneet myös tekstit pois, mutta eivät kerinneet, kun suomalaiset saivat alueen haltuunsa.

Kun suomalaiset palasivat seuraavan kerran 1990-luvun alussa, löytyi sankaripatsas tierummusta, josta suomalaiset siirsivät sen takaisin alkuperäiselle paikalle. Venäläiset kaatoivat sen vielä kerran, mutta sen jälkeen se on saanut olla paikoillaan.

Kesällä 2021 Impilahden viime sotien sankarihautausmaa kasvoi puoli metristä heinää mutta joku paikallinen huolehti vuoden 1918 Sankaripatsaan ympäristöstä, sillä siellä heinä oli lyhyttä molemmilla kerroilla, kun siellä kävin.

Impilahden vuoden 1918 sodan sankaripatsas – Finnish Heritage Agency, Finland – CC BY.
Sankarihaudan patsas. Huom: Ryssät ovat sen irrottaneet. Nimien pois hakkaus on jo alkanut, jotta kiveä voitaisiin käyttää heidän omiin hautoihinsa.
Impilahti 1941.07.23

Tiedot

Paikkakunnan nimi venäjäksi:

Импилахти – Impilahti

Sankarihautausmaan koordinaatit:

61.671174, 31.156563

Impilahden vuoden 1918 sankarihautausmaa sijaitsee parin kilometrin päässä viime sotien sankarihautausmaalta.

Sankaripatsaan koordinaatit:

Matkapäiväkirja Impilahti

Similar Posts

  • |

    Säkkijärvi

    Kirkkotarha, jossa Säkkijärven sankarihautausmaa sijaitsi, oli neuvostoaikana tuhottu kokonaan ja jätetty oman onnensa nojaan. 1990 -luvun alkupuolella Säkkijärvi-säätiö raivasi kirkon vieressä olleen sankarihauta-alueen ja pystytti sinne Lauri Nikusen suunnitteleman muistomerkin. Juhlallinen muistomerkin vihkiäistilaisuus oli 11.7.1993, jonka jälkeen on Säkkijärvellä järjestetty muistohetki aina heinäkuun toisena sunnuntaina.

  • |

    Evakkohelvetti 

    Kurkijoelle ajelin illalla ja ihmettelin miten kesällä voi olla niin pimeää mutta koko taivas oli tummissa pilvissä. Tie oli huonossa kunnossa ja kaiken muun lisäksi vielä ajoin vahingossa väärälle tielle. Tien laidassa oli aina välillä kylttejä, joissa kerrottiin tien olevan ajokiellossa ja, että jokainen ajaa siellä omalla vastuullaan tien huonosta kunnosta johtuen. Jos näin kerrotaan…

  • |

    Terijoki

    Rintamakirjeenvaihtaja Veikko Itkonen oli Terijoella, kun se saatiin vallattua takaisin jatkosodan alussa ja hän kirjoitti seuraavaa:
    ”Luterilaisen kirkon ympärillä oleva kaunis puisto on muutettu huvittelupaikaksi. Käytävien reunamille on istutettu kirkkaan punaisia kukkia ja niiden keskelle kannettu kirkuvan vihreitä penkkejä. Sankaripatsas on poistettu eikä siitä näy lähistöllä jälkeäkään.

    Itse kirkosta on purettu torni, joten rakennuksen ulkonäkö on huomattavasti muuttunut. Kirkon seinässä olevat venäläiset kirjaimet kertovat, millaisia tarkoitusperiä temppeli on Kuusisen hallituskaupungissa palvellut: Kino-Teatteri”

  • |

    Säkkijärven kenttähautausmaa

    Säkkijärven kenttähautausmaahan on haudattu 104 tunnistamatonta talvisodan sankarivainajaa. Säkkijärven kenttähautausmaan perustettiin kesällä 1941, kun suomalaiset joukot valtasivat alueen takaisin jatkosodan alkuvaiheessa. Alueen takaisinvallanneita sotilaita kohtasi kammottava näky, sillä venäläiset olivat haudanneet talvisodan loppuhetkien taisteluissa kaatuneet vainajat kuolinpaikoilleen niin huonosti, että osa vainajista oli edelleen osittain näkyvissä maan pinnalla. Suomalaiset tekivätkin ison työn, sillä he kaivoivat…

  • |

    Pihakaivot kunniaan

    Taas oli kaunis kuuma aurinkoinen päivä, kun ajelin Soanlahdelle. Tie oli hyväkuntoista hiekkatietä, joten matkanteko eteni vauhdikkaasti. Olin lukenut että, Suomen aikaan Soanlahti oli harvaan asuttu pitäjä. Suurin osa pitäjästä oli metsää ja joutomaata. En siksi edes isoa taajamaa etsinyt, kun nykyisin kaikki paikat ovat näivettyneet, myös ne jotka Suomen aikaan olivat vireitä ja elinvoimaisia.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *