|

Harlu

Harlun sankarihautausmaahan on haudattu 102 talvi- ja jatkosodan harlulaista sankarivainajaa, joista yksi on lotta Anna Ahonen, joka kuoli 15.3.1940 Harlun suojeluskuntatalon tulipalossa. 143 kaatunutta harlulaista on haudattu Suomen puolella oleviin sankarihautoihin.

Vapaussodan sankarivainajia Harluun ei ole haudattu, sillä vapaussodan aikana Harlun kuntaa ei ollut vielä olemassa, vaan se aloitti toimintansa vasta 1.8.1922.

Talvi- ja jatkosodan sankarivainajat

Harlussa sankarivainajat haudattiin kirkon läheisyyteen perustettuun sankarihautausmaahan. Kun alueet jouduttiin luovuttamaan, oli jokaisella sankarihaudalla valkoinen risti. Neuvostoaikana sankarihautausmaa tuhottiin ja päälle haudattiin venäläisiä vainajia mistä johtuen sankarihautausmaan tarkkaa paikkaa ei pysty enää määrittämään.

Nykypäivä

Alkuperäinen sankarihautausmaa on jäänyt melkein kokonaan venäläisten hautojen alle.

Harlun sankarivainajien muistomerkki vihittiin 8.6.1996. Mustasta Pitkärannan marmorista veistetty noin kaksi metriä korkea muistomerkki muistuttaa karjalaisten soitosta ja laulusta, kantelemaisella muodollaan. Muistomerkin suunnitteli Harlun pitäjäseura yhteistyössä Pitkärannan kiviveistämön kanssa, joka myös valmisti muistomerkin. Muistomerkissä on teksti: ”Harlun sankarivainajien muistolle” ja sama venäjäksi, jonka alla on vuosiluvut 1939-1944.

Muistomerkin vihkimistilaisuus alkoi Suomen ja Harlun lippujen saapumisella kansallispukuisten airuiden saattelemana. Virren ”Siunaa ja varjele meitä” jälkeen rovasti Eino Vauramo puhui ja vihki muistomerkin. Puheessaan Vauramo muistutti mieliin Suomen ihmeen eli selviytymisen ylivoimaista vihollista vastaan, sekä jälkipolvien kiitollisuuden vapaana säilyneestä maasta. Harlun pitäjäseuran puheenjohtaja Martti Kervinen puhui velvollisuudestamme sankarivainajia ja heidän muistonsa vaalimista kohtaan. Tilaisuuden lopuksi muistomerkille laskettiin kukkatervehdyksiä ja seppeleitä.

Tiedot


Paikkakunnan nimi venäjäksi:

Харлу – Harlu

Sankarihautausmaan koordinaatit:

61.800142, 30.959735

Matkapäiväkirja Harlu

Similar Posts

  • |

    Nimessä jotain tuttua

    Matka jatkui ja seuraavana listallani oli paikkakunnan nimi, joka oli jotenkin tuttu mutta toisaalta vieras – Enso. Ennen kuin luin paikkakunnasta mitään tieto, mietin liittyyköhän se jotenkin samannimiseen yhtiöön, joka on edelleen toiminnassa ja mielenkiinnolla paneuduin materiaaliin mitä Ensosta löysin. Aiemminkin olen kirjoittanut ettei luovutettu Karjala ollut köyhyyttä ja kurjuutta, niin kuin jotkut edelleen tuntuvat…

  • |

    Viimeinkin Vuokselaan

    Olin etukäteen jo päättänyt, että en lähde Nivalla ajamaan Vuokselaan, vaan haluan venekyydin Vuoksen yli, sillä se olisi nopein tapa. Katsoin kartasta Vuoksen rannalla olevan paikan, joka tarjosi veneretkiä ja ajoin kyseisen paikan pihaan. Paikalla oli kaksi nuorta miestä, jotka kertoivat, että omistaja ei ole paikalla, sillä veneretkiä ei kyseiselle päivälle ollut varattu. Hetken siinä…

  • |

    Antrea

    Antrean vanhalla hautausmaalla, joka sijaitsi noin puolen kilometrin päässä vuonna 1894 rakennetusta, arkkitehti F. Mieritzin suunnittelemasta luterilaiselta kirkolta Viipuriin päin, olivat aikoinaan vapaussodan, sekä talvi- ja jatkosodan sankarihautausmaat.

  • |

    Syksyn muistoja

    Hymy huulilla kaasuttelin Jaakkimasta kohti Lumivaaraa muistellen kuinka loppusyksystä taitoin tätä samaa matkaa myös Ladalla ja miten hauska reissu Lumivaaran syksyn haravointireissu oli! Syksyllä sain järjestettyä Lahdenpohjasta kuskiksi ihastuttavan reilun kuuskymppisen venäläismiehen Ladallaan. Mies otti Ladastaan kaiken irti hiekkatiellä ja pari kertaa olimme auton kanssa ilmassa ja mahasta otti useammankin kerran. Kuski kysyi jossain vaiheessa,…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *