|

Hetken mielijohteesta

Koko kesän jo varhaisesta keväästä alkaen, olin kaiken vapaa-aikani käyttänyt sankarihautausmaiden hoitoon ja nyt kun Suomeen paluu häämötti lähistöllä, päätin yhden viikonlopun viettää Pietarissa ja tavata ystäviä. Perjantaina töiden jälkeen vaihdoin vain vaatteet ja lähdin kaupungille, jossa tapasin pari ystävää, joiden kanssa suuntasimme Rubinstein kadulle syömään ja jazzia kuuntelemaan.

48 Chairs

Yksi suosikkipaikkani Pietarissa on 48 Chairs -jazzravintola. Ravintola on jaettu kahteen saliin, joista ensimmäisessä on pitkä baaritiski ja muutamia pöytiä ja toisessa salissa on 48 illallispaikkaa ja pieni lava, jolla esiintyy jazzmuusikoita viikon jokaisena päivänä.

Ravintolan sisustuksessa on käytetty tummaa puuta, lattiat ovat parkettia ja seiniä koristavat raidalliset tapetit, sekä kauniisti kehystetyt kuvat kaikkien aikojen kansainvälisistä jazztähdistä, joilla ravintolaan on saatu loistokas menneen ajan tunnelma.

48 Chairs- jazzravintolassa on eurooppalainen keittiö, joka kokeilee eri tekstuureja ja ei-tavallisia makuyhdistelmiä. Ravintola tarjoilee näyttäviä cocktaileja ja illallisesta nautitaan elävää jazzia kuunnellen.

Söimme, joimme ja nautimme illasta. Välillä pysähdyimme kuuntelemaan jazzia mutta vaihdoimme samalla myös kuulumisia. Ystäväni jäivät vielä ravintolaan, kun minä jo suuntasin Nevski prospektin varteen odottamaan taksia. Siinä taksia odottaessa huomasin vuorokauden vaihtuneen ja että oli veljeni syntymäpäivä ja siinä se idea sitten tuli! Päätin aamulla herättyäni ajaa Kotkaan viemään syntymäpäiväkukat veljelleni. Olin venäläisten ystävieni kanssa sopinut, että lauantaina iltana istumme iltaa heillä Viipurissa, niin Kotkan lenkki sopi suunnitelmiin hyvin.

Syntymäpäiväkukat

Aamulla ajelin Vaalimaan raja-asemalle ja siitä Kotkaan. No kuinka kävi? Veljen luona ei ollut ketään kotona, joten jätin kukat terassille, poikkesin Kotkan Prismaan ostamaan juustoja, lohta ja muita herkkuja tuliaisiksi Viipuriin, jonka jälkeen lähdin paluumatkalle.
Aamulla ajelin Vaalimaan raja-asemalle ja siitä Kotkaan. No kuinka kävi? Veljen luona ei ollut ketään kotona, joten jätin kukat terassille, poikkesin Kotkan Prismaan ostamaan juustoja, lohta ja muita herkkuja tuliaisiksi Viipuriin, jonka jälkeen lähdin paluumatkalle.

Uuraan saari

Koska Kotkan visiitti jäi lyhyeksi, päätin ajella Uuraan saarella, Monalassa sijaitsevalle sankarihautausmaalle. Monalan  hautausmaan alue on kangasmaastoa, jossa kasvaa mäntyjä. Kun ensimmäisen kerran kävin Monalassa, olin yllättynyt, että metsässä oli hautoja! Eri puolilla mäntyjen välissä oli vanhoja hautaristejä tai hautakiviä. Uskon, että Suomen aikaan hautausmaalla oli vain muutamat männyt ja hautausmaa metsittyi neuvostoaikana.

Sankarihautausmaan muistomerkki

Monalan sankarihautausmaan alue on täysin luonnon tilassa olevaa mäntykangasta, joten raivaussahalle, siellä ei ollut käyttöä. Keräilin risuja pois sankarihautausmaan muistomerkin ympäristöstä ja kannoin niitä tien lähellä olevaan roskasäiliöön. Tämän jälkeen otin haravan ja vain varovasti haravoin ja otin isoimmat roskat muistomerkin ympäriltä, sillä en halunnut tuhota kaunista sammalta, joka siinä kasvaa.

Tämän jälkeen kävelin venäläisten sotilaiden muistomerkin ohi etäämmälle, etsimään kanervia. Löysinkin hyvän paikan jossa kanervat kukkivat kauniisti. Keräsin kimpun kanervia, jonka asetin sankarihautausmaan muistomerkin edessä olevaan kiviseen maljaan ja pidin hiljaisen hetken.

Luin taas useampaan kertaan muistomerkkiin kaiverretun tekstin: 

“Miksi on näin – sit en ymmärrä lain. 

Miksi olimme kaikki – ohikulkijat vain”.

Nivalle kävellessä mietin muistomerkin sanoja ja sitä, että me tosiaan olemme täällä vain ohikulkumatkalla – emme ikuisesti. Meidän kotimme ja isänmaamme ei ole täällä, tämä ei ole meidän päämäärämme, vaan tämä on vain väliasema, jonka ohi kuljemme.

Vaikka elämä on toisinaan raskasta ja kivikkoista mutta, kun muistamme, että olemme täällä vain ohikulkumatkalla kohti parempaa, voimme elää elämää hyvillä mielin ja hymyillen. Tätä kaikkea miettiessä nousivat mieleeni laulun sanat:

”Täällä työni teen, itken ja nauran,

Raivaan peltoni, kynnän maan

Rauhan siemenen kylvän riitaan ja sotiin

Kerran paikalleen lasken auran,

Kerran viljani korjataan

Silloin tiedän sen; olen tullut viimeinkin kotiin

Jalat pidän mullassa maailman,

Katseellani taivasta tavoitan

Tiedän minne matkaani tehdä saan,

Olen kansalainen kahden maan”

Similar Posts

  • |

    Vahviala

    Vahvialan hautausmaa Rauhamaa perustettiin vuonna 1915. Kahden hehtaarin suuruiselle hautausmaalle on haudattu noin 800 seurakunnan jäsentä. Keskelle hautausmaa-aluetta perustettiin sankarihautausmaa vuonna 1940 ja sinne on haudattu vuosien 1939-1944 vahvialaiset sankarivainajat.

  • |

    Salmi

    Salmin sankarihautausmaalle haudattiin vapaussodan sankarivainajat vuonna 1918 ja myöhemmin heille pystytettiin, kivinen korkea muistomerkki, joka oli ympäröity ketjuilla. Muistomerkki katosi jatkosodan jälkeen, niin kuin Neuvostoliitossa oli tapana…
    Salmiin on haudattu lisäksi yli 400 viime sotien sankarivainajaa.

  • |

    Pälkjärvi 

    Kivenhakkaaja Kassisen valmistama Pälkjärven sankaripatsas paljastettiin vuoden 1922 helluntaina suurin juhlallisuuksin ja runsaan yleisöjoukon läsnäollessa viiden Pälkjärven sankarivainajan kunniaksi.
    Myös viime sotien sankarivainajat haudattiin samalle sankarihautausmaalle, joka oli perustettu Ferdinand Öhmanin suunnitteleman ja vuonna 1869 vihityn puukirkon  lähelle.

  • |

    Viimeinkin Vuokselaan

    Olin etukäteen jo päättänyt, että en lähde Nivalla ajamaan Vuokselaan, vaan haluan venekyydin Vuoksen yli, sillä se olisi nopein tapa. Katsoin kartasta Vuoksen rannalla olevan paikan, joka tarjosi veneretkiä ja ajoin kyseisen paikan pihaan. Paikalla oli kaksi nuorta miestä, jotka kertoivat, että omistaja ei ole paikalla, sillä veneretkiä ei kyseiselle päivälle ollut varattu. Hetken siinä…

  • |

    Pihakaivot kunniaan

    Taas oli kaunis kuuma aurinkoinen päivä, kun ajelin Soanlahdelle. Tie oli hyväkuntoista hiekkatietä, joten matkanteko eteni vauhdikkaasti. Olin lukenut että, Suomen aikaan Soanlahti oli harvaan asuttu pitäjä. Suurin osa pitäjästä oli metsää ja joutomaata. En siksi edes isoa taajamaa etsinyt, kun nykyisin kaikki paikat ovat näivettyneet, myös ne jotka Suomen aikaan olivat vireitä ja elinvoimaisia.

  • |

    Impilahti 

    Impilahden sankarihautausmaa perustettiin vuonna 1939 Impilahden kirkon läheisyyteen. Ensimmäiset sankarihautajaiset järjestettiin 20.12.1939. Sankarihautausmaalle pystytettiin iso, valkoinen puuristi ensimmäisen sankarihautauksen yhteydessä. Ristin valmisti pastori Yrjö Kohonen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *