|

Kaukola 

Kaukolaan on haudattu 19 vapaussodan ja 142 viime sotien sankarivainajaa. 

Vapaussodan sankaripatsas

Vapaussodan sankaripatsas paljastettiin Kaukolassa elokuussa 1921. Tilaisuuteen oli saapunut niin paljon väkeä, että jumalanpalveluksen ajaksi kaksi kolmasosaa ihmisistä joutui jäämään ulos, sillä he eivät mahtuneet sisälle kirkkoon. Jumalanpalveluksen jälkeen siirryttiin sankarihaudoille, jossa torvisoittokunnan säestyksellä laulettiin aluksi: Jumala ompi linnamme, jonka jälkeen ohjelmassa oli puheita ja kuorolaulua ja lopuksi laskettiin seppeleet.

Sankaripatsas oli Ilmari Wirkkalan suunnittelema ja sen valmisti Oy Granit. Patsaan hinta oli 35,000 tuon ajan markkaa. Patsas oli korkean jalustan päällä oleva rukoukseen polvistunut naishahmo, jolla on käsissään seppele. Patsaan korkeassa jalustassa oli ylhäällä vapaudenristi, jonka alapuolella oli teksti:

”Kiitollisuuden muistoksi isänmaan eestä henkensä uhranneille.” Muistomerkin molemmille puolille maahan oli lisäksi asetettu jokaiselle sankarivainajalle oma nimikivi.

Kaukolan sankaripatsas häväistynä. Veistos siirretty venäläisen haudalle.
Kaukola 1941.08.10

Talvi- ja jatkosodan sankarivainajat

Talvi- ja jatkosodan sankarivainajat haudattiin vapaussodan sankarivainajien kanssa samalle hautausmaalle, joka sijaitsi rakennusmestari Paavo Björkin suunnitteleman ja vuonna 1933 valmistuneen kirkon vieressä.

Kun alueet jouduttiin pakkoluovuttamaan Neuvostoliitolle, oli myös Kaukolan sankarihautausmaalla valkoiset ristit jokaisella sankarihaudalla. Neuvostoaikana sankarihautausmaa tuhottiin ja päälle haudattiin venäläisiä.

Nykypäivä

Kun suomalaiset pääsivät Kaukolaan 1990-luvun alussa, oli sankaripatsaan jalusta edelleen paikallan mutta sankaripatsaan tyttö löytyi päättömänä maahan haudattuna samoin kuin kiviset nimilaatat. 

Keuruulainen eläinlääkäri Vilho Sihvo piirsi patsaan päästä luonnoksen vanhojen valokuvien mallin mukaan ja uuden pään valoi Kaarlahdessa toimiva kiviveistämö. Kunnostettu patsas palautettiin paikalleen vuonna 1992 ja samalla nimikivet asetettiin takaisin maahan alkuperäisille paikoilleen. Samalla muistomerkin jalustaan kiinnitettiin pronssinen Pro Patria-laatta, johon oli kaiverrettu kaikkien sankarihautaan haudattujen nimet mutta laatta katosi 2000-luvun alussa eikä sitä uusittu.

Sankaripatsaan 90-luvulla uusittu pää ei ole kestänyt aikaa, vaan on murentunut auringon puolelta huonoon kuntoon ja pää on muutaman kerran myös irronnut. Suunnitelman mukaan patsas saa uuden pään heti, kun koronapandemia on ohi ja rajat taas aukeavat.

Viime sotien sankarien muistomerkiksi pystytettiin vuonna 1995 venäläisten hautojen keskelle puinen risti, joka on hiukan eri kohdassa kuin alkuperäinen sankarihautausmaan risti oli, sillä sankarihauta-alue on jäänyt venäläishautojen alle. Ristin etupuolella on metallilaatta, jossa on teksti: ”Tässä sijaitsee Kaukolan vuosien 1939-44 sankarihauta” . Ristin vihki Kelton seurakunnan kirkkoherra Aarre Kuukauppi. Ristin ympärille on rakennettu metalliaita.

Vuonna 1991 pystytettiin hautausmaalle muistomerkki Kaukolassa nykyisin asuvien venäläisten toimesta. Tämä muistomerkki sijaitsee sankarivainajien muistopatsaan edessä ja siinä on ensin teksti venäjäksi ja sen alla suomeksi: ”Yhdessä maassa rauhan löysimme”.

Kaukolan kirkko on nykyisin Inkerin kirkon hallinnassa.

Tiedot

Paikkakunnan nimi venäjäksi:

Севастьяново – Sevastjanovo

Sankarihautausmaan koordinaatit:

61.056177, 29.802495

Google maps street view

Street view näyttää hautausmaan, jossa sijaitsee sankaripatsas ja sankarihautausmaan risti, kuvattuina Kaukolan kirkon tornista.

Similar Posts

  • |

    En osaa pelätä

    Rautu sijaitsee vain pienen matkan päässä isosta tiestä, jota pitkin usein ajelin ja siksi usein myös poikkesin Raudun sankarihautausmaalle. Aikoinaan alue oli hautausmaa, jonka läheisyydessä oli kirkko. Neuvostotavan mukaan myös Raudun sankarihautausmaalta poistettiin muistomerkit ja vapaussodan sankarihautausmaan päälle rakennettiin taloja ja rakentamisen yhteydessä myös osa viime sotien sankarihautausmaasta tuhoutui. Vanhan hautausmaan alueelle neuvostoaikana myös haudattiin…

  • |

    Kaikki viihtyi Viipurissa

    Viipurin uusi tuomiokirkko rakennettiin vuosina 1889-1893 suunnittelukilpailun voittaneen viipurilaisen arkkitehti Eduard Dippelin suunnitelmien mukaan. Kirkko vihkiäisiä vietettiin 3. joulukuuta 1893. Tiilistä rakennettu uusgoottilaistyylinen kirkko oli poikkilaivainen pitkäkirkko, jossa oli istumapaikat 1800 sanankuulijalle. Kirkon länsipäässä kohosi korkea ja kapea kellotorni, jonka molemmin puolin oli lisäksi pienet kulmatornit. Kirkkosalin holveissa oli Lauri Välkkeen maalaukset ja alttaritaulun ”Kristuksen…

  • |

    Kesän viimeiset lämpimät

    Ajelin Jääskesestä Antrean kautta Vuoksenrantaan, joka Suomen aikaan oli kunta, joka sijaitsi Vuoksen rannalla Karjalankannaksella ja asukkaita siellä oli vuonna 1939, ennen talvisodan syttymistä 3 602. Ajellessa muistelin edellistä retkeäni Vuoksenrantaan. Kevättalvella, kun aurinko paistoi jo lämpimästi ja alkoi olla viimeiset hetket, että Vuoksen jäälle uskalsi mennä, lähdin ystäväni kanssa käymään Vuokselassa ja Vuoksenrannassa. Päätimme ajaa Vuokselasta Vuoksenrantaan…

  • |

    Nimessä jotain tuttua

    Matka jatkui ja seuraavana listallani oli paikkakunnan nimi, joka oli jotenkin tuttu mutta toisaalta vieras – Enso. Ennen kuin luin paikkakunnasta mitään tieto, mietin liittyyköhän se jotenkin samannimiseen yhtiöön, joka on edelleen toiminnassa ja mielenkiinnolla paneuduin materiaaliin mitä Ensosta löysin. Aiemminkin olen kirjoittanut ettei luovutettu Karjala ollut köyhyyttä ja kurjuutta, niin kuin jotkut edelleen tuntuvat…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *