Menu
> Luovutetun Karjalan sankari­hautausmaat / Terijoki

Terijoki

Kuva: Kuvaaja Porila Eevert, Karjalan Liiton kokoelma

Terijoen sankarihautausmaa perustettiin jatkosodan aikana, kun syksyllä 1941 Suomi sai valloitettua talvisodassa menettämänsä Terijoen takaisin. Tuolloin päätettiin siirtää väliaikaisiin hautoihin haudatut terijokelaiset tänne yhteiseen hautaan ja hautaamista jatkettiin koko jatkosodan ajan.

Tarkoitus oli järjestää hautapaikan juhlallinen vihkiminen heti, kun omaiset olisivat palanneet kotiseudulleen. Jatkosodan lähetessä loppuaan tuli selväksi, että päätös odottaa hautapaikan juhlallista vihkimistä, kun omaiset olisivat päässeet kotiseudulleen, oli väärä. Sodan tuulet alkoivat kääntyä ja niinpä piispa Ilmari Salomies antoi käskyn Terijoen kirkkoherra Väinö Mutrulle kiirehtiä hautapaikan vihkimistä. Se vihittiinkin käyttöön 24.5.1944.

Sodan jälkeen venäläiset hävittivät sankarihautojen puiset ristit ja rakensivat paikalle puiston. Kului vuosikymmeniä. Rajantakaista sankarihautausmaata ei kuitenkaan unohdettu.

Luterilaisesta kirkosta oli tehty elokuvateatteri ”Pobeda”, mikä tarkoittaa voittoa. Tietynlainen voitto saavutettiin myös, kun neuvotteluissa Zelenogorskin viranomaisten kanssa heltisi lupa muistomerkin pystyttämiseen.

Heinäkuun 24. päivänä 1993 paljastettiin kivistä tehty katkaistu pyramidi.
Muistomerkin olivat suunnitelleet Terijoki-Seuran puheenjohtaja Esko Toiviainen ja arkkitehti Sakari Nironen. Muistomerkin sijainti määritettiin hautarivien mukaan. Kiven sivuilla on vainajien nimet, syntymä- ja kuolinpäivämäärät. Kiven edessä olevassa metallilaatassa on teksti: ”Tälle paikalle on haudattu ja siunattu 75 sodissa 1939-1944 kaatunutta suomalaista, terijokelaista sotilasta.” Alla on sama venäjäksi.

Kuva: Valokuvaamo Priima, Karjalan Liiton kokoelma

Muistomerkin paljastusjuhlan avasi haminalainen trumpetisti Jari Riiheläinen rukousfanfaarilla.
Muistomerkin paljastuspuheessa Esko Toiviainen sanoi: ”Vuosikymmenien ajan tästä ohi kulkeneet tai puiston penkillä istahtaneet eivät ole tienneet mitä alla oleva maa sisäänsä kätkee. Lepohetken ottanut kulkija ei edes aavistanut, että hänen allaan lepää suomalainen sotilas, joka tuossa tien toisella puolella ennen uurasti pelloillaan. Ei tiennyt vieras, että niin monet rantahiekalla temmeltäneet pikkupojat nuorukaisiksi vartuttuaan ja leikkien muututtua tosi taisteluiksi, nukkuvat nyt tässä ikiuntaan.” Puheensa Toiviainen päätti sanoihin: ”Meidän, entisten Terijokelaisten pyrkimys on ollut vain kertoa, niin kuin miljoonien kaatuneiden omaisten ympäri maailmaa, yli rajojen, että teitä, tämän nurmen alla nukkuvia ei ole unhoitettu.”

Suomalaisten veteraanien kukat laski Jouko Ikonen ja venäläisten veteraanien tervehdyksen toi Zelenogorskin Veteraaniliiton puheenjohtaja Jurij I. Zkirija. Myös Zelenogorskin luterilainen seurakunta oli edustettuna. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Marina Saharnova muistutti puheessaan, että meidän on tunnustettava historialliset tosiasiat, mutta se on syytä tehdä ystävällisessä ja rakentavassa hengessä. Muistomerkin paljastustilaisuus kesti venäläiseen tyyliin tuntikausia.

Muistomerkin rakensivat Esko Toiviainen, Olli Torkkeli, Toivo Pulla ja Jouko Ikonen. Muistomerkin rahoitti Terijoki-Seura, opetusministeriö ja Teri-Säätiö. Zelenogorskin luterilaisen seurakunnan kanssa on sovittu hautamuistomerkin hoidosta ja kaupunki on hoitanut kukat muistomerkin ympärillä olevaan puistoon.

Muistomerkin vieressä sijaitseva vuonna 1908 valmistunut Terijoen kirkko, on nykyisin luterilaisen Inkerin kirkon käytössä.

Ei kommentteja

    Jätä kommentti