Menu
> Luovutetun Karjalan sankari­hautausmaat / Kivennapa

Kivennapa

Kuva: Karjalan Liiton kokoelma

Kivennavan sankarihautausmaalle on haudattu 150-155 viime sotien sankarivainajaa, kaksi lottaa, sekä vapaussodan sankarivainajat. Tarkkaa lukua ei ole, sillä hautasijaluettelossa on paljon kysymysmerkillä merkittyjä ruutuja.

Vapaussodan sankarivainajat haudattiin aikoinaan kirkkotarhaan, heille pystytetyn sankaripatsaan kohtalosta ei ole tietoa. Vuonna 1941 perustettu sankarihautausmaa, joka oli kooltaan 20 metriä x 40 metriä, sijoittui eri kohtaan ja on jäänyt kultuuritalolle johtavan tien ja parkkipaikan alle. Sankarihautausmaan alue on merkitty nurkka- ja reunakivin. Ne on jouduttu upottamaan maan pinnan tasoon, sillä lähitalojen asukkaat olivat valittaneet kunnanjohtajalle, että he ”eivät halua asua hautausmaalla”. Kivissä on pienet merkit näyttämässä, miten ne sijoittuvat sankarihautaan nähden.

Kivennavan kirkonmäelle, pystytettiin muistomerkki vuonna 1993. Ikuisuuden portti – muistomerkin on suunnitellut Kivennapaseuran kunniapuheenjohtaja Kauko Ilonen ja toteutuksesta vastasi taiteilija Valentin Zasorin.


Muistomerkki paljastettiin 31.7.1993 heinäkuussa Kivennavalla järjestetyssä juhlassa, johon osallistui noin 1500 vierasta. Tilaisuuden alkuun soivat Kivennavan kirkon kello ääninauhalta, jonka jälkeen veisattiin Suvivirsi. Muistomerkin suunnitellut Ikonen sanoi puheessaan: ”Tänään me teemme kunniaa menneille sukupolville ja heidän työlleen seisoessamme juuri paikalla, jossa jalkojemme alla lepää monta sukupolvea, meille läheisiä vainajia”.

Tilaisuudessa puhui kirkkoherra Pentti Hytönen ja paikkakuntalaisten puolesta patsaan vastaanottopuheen piti pormestari Nikolai Matvejev.

Ikuisuuden portti muistomerkin aihe on otettu kirkkomaan entisestä portista. Muistomerkin takana kohoava kahdeksan metriä korkea puinen risti on paikalla, jossa sankaripatsas aikoinaan sijaitsi. Ikuisuuden portti muistomerkin etupuolella on teksti: ”Tällä kirkkomäellä on sijainnut Kivennavan kuudes kirkko, vanha hautausmaa ja sankarivainajien leposija. Menneitä sukupolvia ja synnyinseutuja muistaen” ja sama venäjäksi.

Leikkini, lempeni lehto,
työni ja taistoni tanner,
kaiken alku ja kehto,
ain’ olet kallehin mulle – 
juuret kuuluvat sulle.

Ei kommentteja

    Jätä kommentti