Menu
> Matkapäiväkirja / Tuulos

Vihollisen maihinnousu

Kesäloma alkoi joten oli mahdollista lähteä kauemmaksi. Pakkasin Nivan sillä ajatuksella, että parin viikon päästä palaisin kotiin pesemään pyykkiä. Säätiedotus lupasi aurinkoa ja hellelukemia seuraaviksi kahdeksi viikoksi, joten kaikki oli aivan täydellistä!

Lähdin Pietarista koilliseen, kohti Lotinapeltoa, josta matka jatkui Aunukseen. Olen aiemmin vain ajanut Aunuksessa mutta nyt päätin jäädä muutamaksi yöksi, sillä paikka on todella kaunista maaseutua, jonka läpi kiemurtelee joki ja joen yli on puisia siltoja. Alueella on paljon vanhoja puutaloja, joiden ikkunanpielet on koristeltu kauniilla puuleikkauksilla. Asutus on etupäässä joen rannoilla ja joen rannalta minäkin olin majoituksen varannut.

Neuvostojoukkojen maihinnousu Tuulokseen

Keväällä 1944 oli päädytty arvioon, että vihollinen suorittaisi maihinnousun RTR 13:n lohkolle, Viteleen ja Tuulosjoen väliselle rannikolle. Arvio muuttui todeksi 23. kesäkuuta, kun neuvostoliittolainen 70. merijalkaväenprikaati nousi maihin Laatokalta kolme kilometriä Tuulosjoen suusta lounaaseen. 

Prikaatin komentajalle, everstiluutnantti Aleksandr Blakille oli annettu käsky: ”Nouskaa maihin Tuulosjoen alueella, katkaiskaa rannikon suunnassa kulkevat rauta- ja maantiet, estäkää vihollisen vetäytyminen Aunuksesta ja sen reservien siirto Viteleen suunnasta sekä pitäkää valtaamanne sillanpää lujasti, kunnes 7. armeijan päävoimat saapuvat.”

Päämaja oli suhtautunut maihinnousu-uhkaan vähätellen mutta 23. kesäkuuta neuvostoilmavoimat hiljensivät ensin Hatsin patterin ja sen jälkeen merijalkaväki nousi maihin vaivatta, sillä ranta oli vain tähystäjien miehittämä. Puoleenpäivään mennessä sillanpää oli laajentunut kilometrin syväksi ja neljä kilometriä leveäksi. Suomalaisten huoltotiet PSS-aseman puolustajille olivat katkenneet. Toinnuttuaan ensijärkytyksestä suomalaiset aloittivat vastatoimet. Vastahyökkäykset olivat kuitenkin ponnettomia ja johtivat raskaisiin tappioihin.

Näkymä Tuulosjoelta Laatokan suuntaan
Tuuloksen kenttähautausmaa

Tuuloksen kenttähautausmaahan haudattiin kesäkuussa 1944 pikaisesti 50 tunnistettua ja seitsemän tunnistamatonta kaatunutta. Kenttähautaukseen pakotti neuvostojoukkojen rintaman taakse suorittama maihinnousu, joka katkaisi tieyhteyden ja esti myös kaatuneiden evakuoinnit.

Tuuloksen kenttähautausmaalla, kuten kaikilla kenttähautausmailla on Suomen valtion pystyttämä muistomerkki. Lokakuussa en juuri uskaltanut Tuuloksessa kirvestä heiluttaa, vaikka muistomerkki oli pahasti pajukon keskellä. Nyt olin lukenut läksyt ja katsellut vanhoja valokuvia kenttähautausmaasta, jonka seurauksena pajukkoa kaatui mutta olisi saanut kaatua vieläkin enemmän.

Sinivalkoisen tolpan erottaa, kun tietää katsoa.

Tuuloksen kenttähautausmaalla raivasin pajukkoa muistomerkin ympäriltä, sekä tieltä johtavan rampin vierestä. Leikkasin heinän, haravoin, sekä muistomerkin edestä, että tien varresta ja laitoin varoitukseksi kepin pystyyn siltarummun isoimpaan reikään, joka paljastui, kun leikkasin heinän. Lisäksi poistin muistomerkkiä vastapäätä olevasta kuusesta muutamat oksat, jotka olivat maassa.

Lopuksi laitoin muistomerkille kukat ja pidin hiljaisen hetken.

Hautausmaalta ajoin lähikauppaan hakemaan kylmää juotavaa ja kymmenen minuuttia myöhemmin, kun ajoin kenttähautausmaan ohi kohti majapaikkaani, oli muistomerkin luona kahden lähitalon miehet tarkistamassa työni jälkeä. Olin nähnyt molemmat miehet aiemmin päivällä ja kaukaa vain huikannut heille tervehdykset, kun eivät pihoiltaan ottaneet askeltakaan lähemmäksi, että olisi voitu useampi sana vaihtaa. No, luulen miesten todenneen, että siistiä jälkeä se nainen sai aikaan.

Kuvat Tuuloksen kenttähautausmaalta, ylempi otettu saapuessa, alempi pois lähtiessä.
Heinäsen pariskunta 

Lokakuussa käydessäni Tuuloksessa olin ilman autoa ja kävelin reppu selässä ja harava kädessä majapaikastani kohti kenttähautausmaata. Ohitseni ajoi auto, joka hetken päästä hiljensi, teki u-käännöksen, ajoi minua vastaan ja vähän matkan päässä teki taas u-käännöksen ja ajoi nyt rinnalleni ja avoimesta ikkunasta kysyttiin: ”Oletko suomalainen? Tarvitsetko kyydin?”

Vastasin molempiin kysymyksiin myöntävästi, sillä kenttähautausmaalle oli matkaa kuusi kilometriä, niin kyyti kelpasi. Matkalla kuitenkin suunta muuttui, sillä tämä Heinäsen pariskunta päätti, että ensin mennään heille ja juodaan teetä. No, teellehän sitä mentiin! Pariskunnan uusi hirsistä rakennettu koti on Tuulosjoen varrella ja tuvan isoista ikkunoista on näkymä Tuulosjoelle ja takan aukeavalle Laatokalle. 

Nyt, kun tiesin reitin ajelin tapaamaan Heinäsen pariskuntaa viemisinä suomalaista juustoa. Ihmisiin tutustuminen ja heidän kotiensa ja datsojensa näkeminen on ihan parasta tässä hommassa! Kun kuljen yksin ihmiset ottavat helposti kontaktia ja tulevat tarjoamaan apua ja toisinaan minua viedään teelle tai syömään, muutaman kerran olen päässyt kylpemään banjaan. Viimeksi viikko sitten minua pyydettiin nauttimaan grilliherkuista kahden perheen kanssa. Olin iloinen, kun minun reissuni oli vasta aluillaan, niin kylmälaukustani löytyi kaksi arvaamatonta  pakettia lenkkimakkaraa ja aitoa fetaa, niin minulla oli myös jotain lisättävää tarjoiluihin.

Laatokan parhaat hiekkarannat 

Tuulosjoelta pohjoiseen Laatokan rannat ovat hiekkarantaa silmän kantamattomiin, ne jatkuvat kymmeniä kilometrejä. 

Venäjällä rantaa ei voi omistaa ja siksi rannalla ei ole rakennuksia, vaan rannalla voi kulkea vapaasti, niin pitkästi kuin jaksaa.

Veden vieressä, laineiden kovettamalla alustalla on hyvä kävellä tai ajella maastopyörällä ja hiekkarannalla voi pelata ja leikkiä tai tehdä nuotion ja keittää kahvit tai grillaa makkaraa. Tai tehdä kuten venäläiset ja pystyttää teltan mieleiseen kohtaan ja viettää siellä koko kesäloma.

Laatokan länsirannat ovat kansoitettuja, sillä länsipuolella on paljon asutusta ja lyhyt matka Pietarista houkuttelee paikallisia turisteja, varsinkin nyt kun rajat ovat suljettu. Itärannalle on pidempi matka mutta se on sen arvoista. Itärannan teitä on kunnostettu ja ensi kevääseen mennessä tietyön pitäisi valmistua jonka jälkeen hyvää, kunnostettua tietä pääsee ajamaan koko matkan etelän Aunuksesta (Олонец) pohjoiseen Pitkärantaan (Питкяранта) saakka. Tietyö on edistynyt hyvin viime lokakuun jälkeen, joten uskon sen valmistuvan aikataulussa.

Piste kartalla

Viime syksynä Tuuloksen kupeeseen Viteleeseen avattiin uusi Tochka Na Karte hotelli, jonka nimi suomennettuna on Piste Kartalla. Syksyllä avaamisen jälkeen olin hotellin ensimmäisiä asiakkaita ja nyt majoituin siellä uudelleen, sillä ihastuin paikkaan ja voin suositella Vitelen Tochka Na Karte hotellia.

6 Kommenttia

  • Tuomo Savolainen
    21.8.2021 klo 08:44

    Kiitos jälleen!
    Sain hyvän lauantain aamunavauksen.

    tommi savolainen

    Vastaa
    • Marja
      21.8.2021 klo 10:57

      Kiitos palautteesta! Olen iloinen, että joku lukee, kun minä valokuvaan ja kirjoitan.
      Iloista lauantai päivää sinulle!

      Vastaa
  • Pete
    26.8.2021 klo 19:09

    Odotan aina innolla seuraavaa postaustasi, mahtavaa, että jaksat kiertää Karjalaa ja taltioida sen kauneutta!

    Vastaa
    • Marja
      30.8.2021 klo 10:52

      Kiitos palautteesta! Koronan myötä kiinnostuin luovutetusta Karjalasta, joka on merkittävä osa meidän historiaamme. Luovutetuilla alueilla sijaitsevat sankarihautausmaat ja niihin haudatut sotilaat eivät saa unohtua ja toivon, että blogini lisää tietoa ja samalla mielenkiintoa niitä kohtaan.

      Vastaa
  • Harri
    4.9.2021 klo 19:19

    Kiitos työstäsi ja postauksistasi. Luin jostain, että Tuuloksen kenttähautausmaa, siis ne sotilashaudat, eivät olisi sen muistomerkin kohdalla, vaan jossain siinä lähistöllä.

    Vastaa
    • Marja
      6.9.2021 klo 22:46

      Kiitos palautteesta! Kyllä, olet oikeassa, että Tuuloksen kenttähautausmaan muistomerkki ei sijaitse hauta-alueella, vaan sen läheisyydessä. Virallinen hauta-alue otettiin viljelyskäyttöön neuvostoaikana.Tiedot kenttähautausmaan sijainnista perustuvat vuonna 1944 hautaukseen osallistuneen veteraanin lausuntoon, paikallisten asukkaiden yhdenmukaisiin kertomuksiin, sekä sotapäiväkirjojen tietoihin. Kenttähautausmaan paikka selvitettiin vuonna 1994. Koska virallinen hautausmaan alue on jatkuvassa viljelykäytössä hautapaikan tarkkaa sijaintia ei varmennettu koekaivauksin ja muistomerkki sijoitettiin pellon vieressä sijaitsevan aukion laitaan.

      Vastaa

Jätä kommentti