Menu
> Matkapäiväkirja / Johannes

Sodan uhrien muistolle

Arkkitehti G Wileniuksen suunnittelema punatiilikirkko valmistui Johannekseen vuonna 1888 mutta kirkko tuhoutui talvisodassa, vain perustukset jäivät. Noille kirkon perustuksille rakennetaan tällä hetkellä uutta kirkkoa, jota katselin tieltä mutta sunnuntaina aidatun rakennustyömaan portit olivat lukossa.

Tien toisella puolella sijaitsee entinen hautausmaa, johon on haudattu 227 Johanneksen jatkosodan sankarivainajaa. Heidän muistoksi vuonna 1992 pystytettiin alueelle luonnonkivien muistomerkki.

Syksyllä kävin täällä edellisen kerran ja silloin keräsin vain roskat, sytytin kynttilän ja itkin, sillä alue oli kaikkea muuta kuin mitä toivoisi meidän vapautemme edestä taistelleiden viimeisen leposijan oleva, sillä alue oli hoitamaton ja täynnä roskaa, jopa kokonaisia roskakasseja. 

Nyt näki, että tämän kesän aikana heinää oli leikattu, sillä se oli lyhenpää muistomerkin läheltä kuin muualta ja roskaa, oluttölkkejä ja muuta oli vähemmän kuin syksyllä.

Muistomerkin näkee juuri ja juuri

Keräsin ensin kaikki maatumattomat roskat säkkiin pois vietäväksi ja risukasan, joka oli jostain tuotu heinikon laitaan muistomerkkiä vastapäätä kannoin vähän matkan päässä olevaan metsikköön. Näiden jälkeen käynnistin raivaussahan ja leikkasin heinää isommalta alueelta kuin aiemmin oli leikattu. Lopuksi haravoin leikkaamani heinät pois ja vedin ne kevytpeitteellä metsään.

Ei pelkkää köyhyyttä

Monet kuvittelevat, että luovutettu Karjala oli pelkkää puskaa ja peltoa, kun se jouduttiin jättämään. Tosi asiassa Kannaksella ilmasto oli suotuisampi kuin muualla Suomessa ja maaperä viljavaa. Siellä kasvoi jopa 400 000 hedelmäpuuta. Viidesosa Suomen bruttokansantuotteesta tuli luovutetusta Karjalasta. Siellä oli paljon teollisuutta.

Johannes oli ennen pakkoluovutusta yksi Suomen vauraimmista kunnista. Viipurin läheisyys loi kysyntää kalalle ja maanviljelijöiden tuotteille, Hackmanin sellutehdas toi töitä ja hyviä veronmaksajia. Puutavaran vientisatama Uuras oli tuohon aikaan maailman suurin toimija alallaan.

Uskomatonta tietämättömyyttä

Olin pakannut kaikki työvälineet jo autoon ja olin laittamassa kukkia muistomerkille, kun 60-70 vuotias nainen tuli anteeksi pyydellen kysymään voisiko hän häiritä minua hetken. Sanoin ettei hän häiritse lainkaan, niin hän kertoi, että häntä on jo vuosia vaivannut mikä paikka tämä on, kun on tuo muistomerkki. Kun kerroin, että kyseessä on yli 200 suomalaisen sotilaan hautausmaa. Täti päivitteli ettei sitä ole tiennyt ja kysyi miksi sitä ei kerrota? Miksi muistomerkissä ei ole tekstiä venäjäksi tai kylttiä lähistöllä kertomassa mikä paikka on kyseessä? Vastasin, etten tiedä mikä on tilanne täällä mutta monilla paikkakunnilla päättäjät sanelevat mitä muistomerkissä saa lukea ja mitä ei. 

Jäin miettimään, olisiko aika eri paikkakunnilla tiedustella, joka sodasta on kulunut tarpeeksi kauan, jotta päättäjät antaisivat luvan ilmaista myös venäjän kielellä mikä paikka on kyseessä, sillä vain muutamalla paikkakunnalla näin on. Vaikka ihmiset ymmärtävät vuosiluvuista, että muistomerkki liittyy sotaan he eivät tiedä, että kyseessä on hautausmaa ei vain muistomerkki, vaan maan povessa heidän jalkojensa alla on sankarivainajiemme viimeinen leposija.

2 Kommenttia

  • Juha
    23.7.2021 klo 11:40

    Tosi hienoa lukea. Kerrot historiaa samalla. Olet vuodattanut verta kunnostettaessasi luovutetun alueen suomalaisille tärkeitä hautausmaa-alueita. ( hyttyset) Upeaa kuten kuvasikin. Kiitos.

    Vastaa
  • Marja
    24.7.2021 klo 11:21

    Kiitos rohkaisevasta palautteesta Juha! Tykkään valokuvata ja laitan juttujen yhteyteen paljon kuvia, sillä ne kertovat enemmän ja paremmin kuin vain sanat.

    Vastaa

Jätä kommentti