Menu
> Matkapäiväkirja / Salmi

Siviilejä sotavangeiksi

Ajelin Kollaanjoelta Pitkärannan kautta kohti Uuksua, josta olin varannut majapaikan, sillä seuraavan päivänä oli tarkoitus suunnata Salmin sankarihautausmaalle. Ilta oli jo tullut ja matkalla soitin majapaikkaan ja kysyin ottavatko he minut vastaan, vaikka saavun vähän puolen yön jälkeen. Majapaikasta toivotettiin minut tervetulleeksi, joten hyvillä mielin ajelin eteenpäin ja matkalla pysähdyin vielä uimaan.

Uinnin jälkeen jarrunesteen valo välähteli mutta sammui sitten joksikin aikaa. Koitin jarruja ja mitään erikoista ei tuntunut, joten jatkoin ajamista reippaaseen tahtiin mutta vähitellen jarrunestevalo syttyi ja sammui koko ajan ja lopulta valo ei enää sammunut. Tuossa vaiheessa myös huomasin ettei jarrut toimineet kuten ennen. Loppumatkan ajelin vähän varovaisemmin mutta pääsin majapaikkaani ilman ongelmia.

Maisemia matkan varrelta, Laatokan rannalta

Yön nukuin uudehkon majapaikan isossa kauniissa huoneessa ja koko vierailun kruunasi aamiaisen jälkiruoaksi tarjolla ollut lakkapiirakka. Rakastan kaikkea makeaa ja päivä lähtee aina hyvin käyntiin, jos saan aamiaisella kahvin kanssa jotain makeaa. Lakkapiirakassa oli murotaikinan tyyppinen taikina, johon oli vaivattu sitkoa, jotta se pysyi kasassa ja siitä oli pystytty rypyttämällä valmistamaan karjalanpiirakan tyylinen lakkapiirakka. Piirakka oli herkullinen ja kaunis.

Pajalla

Aamiaisen jälkeen en suunnannut kohti Salmia kuten olin suunnitellut, vaan Pitkärantaan pajalle. Olin illalla tullessa nähnyt Pitkärannan Uuksun puoleisella laidalla autokorjaamon, joten suunnistin sinne. On hämmästyttävää miten 50-vuotias blondi ulkomaalainen nainen, joka ajaa Lada Nivalla, jossa on punaiset kilvet herättää, niin paljon kiinnostusta! Korjaamolla oli töissä kolme miestä ja kaksi miestä oli tuomassa tai hakemassa autojaan, niin sain heidän kaikkien täyden huomionsa. Kerroin ongelmasta yhdelle mekaanikoista, jonka jälkeen kaikki kolme miestä pudottivat työkalunsa ja lähtivät kanssani ulos katsomaan Nivaani ja myös kaksi muuta miestä tulivat ulos. Niva nostettiin ylös ja vika löytyi vasemmasta etujarrusta mutta tarvittavaa osaa ei korjaamolta löytynyt, mutta se käytiin hakemassa toisesta liikkeestä. Uusi osa paikalleen, jarrunesteen lisäys ja rengas paikalleen ja oli laskun aika. Koko lysti maksoi kuusi euroa! Suomessa ei mekaanikko katsoisi autoon päin kuudesta eurosta mutta Venäjällä hinnat ovat toista. Pienemmillä paikkakunnilla hinnat ovat vielä halvempia kuin isoilla paikkakunnilla.

Yli 400 sankarivainajaa

Pajalta käänsin Nivan nokan kohti Salmin sankarihautausmaata, jonne haudattiin jo vapaussodan sankarivainajat vuonna 1918 ja myöhemmin heille pystytettiin, kivinen korkea muistomerkki, joka oli ympäröity ketjuilla.

Viime sotien aikana Salmin sankarihautausmaalle haudattiin lisäksi yli neljäsataa sankarivainajaa, joiden haudoilla oli valkoiset ristit. Venäläiset hävittivät ristit, kun heistä tuli alueen isäntiä vuonna 1944 pakkoluovutuksen jälkeen ja myös sankaripatsas katosi jäljettömiin. Venäläiset hautasivat suomalaisten sankarivainajien päälle 800 omaa kaatunuttaan. Aivan kuin ei Karjalassa olisi korpea riittänyt uuden hauta-alueen perustamiselle! Itse henkilökohtaisesti näen kaksi syytä miksi venäläiset hautasivat omat sotilaansa suomalaisten sankarivainajien päälle: uskon, että venäläiset halusivat häpäistä suomalaisen sankarihautausmaan ja osoittaa, että alue oli nyt heidän ja näin myös hävittää tietoa alueen edellisistä ja oikeista omistajista. Toinen syy oli varmasti venäläisten laiskuus, sillä kerran kaivettua maata, oli helpompaa kaivaa, kuin uutta hauta-aluetta.

Onneksi vuonna 1992 alueelle saatiin pystyttää muistokivi meidän yli 400 sankarivainajan muistoksi. Alueen toisella reunalla on venäläisten muistomerkit, joita en koskaan ole läheltä käynyt katsomassa, sillä ne eivät minua isommin kiinnosta.

Sankarihautausmaalla heinä oli leikattu meidän muistomerkin ympäriltä mutta muistomerkin takana kasvoi pitkä ohut heinä ja arvelin, että se oli tarkoituksella haluttu jättää luonnon tilaan. Päätin, että muistomerkin tausta sai jäädä luonnon tilaan mutta käynnistin raivaussahan ja leikkasin heinän ketjuaidan molemmilta puolin, niin että aidan vierusta siistiytyi ja aita tuli hyvin näkyviin. Tien puolelta leikkasin heinän tiehen asti.

Ketjuaidan vierestä heinien seasta paljastui kaksi isoa puista naulakko. Joku oli päättänyt, että suomalaisten sankarihautausmaan ketjun vierus oli paras paikka roskiin joutaville naulakoille. Koska sankarihautausmaalla ei järjestetä tilaisuuksia, joissa palttoo riisuttaisiin, raahasin painavat naulakot tien viereen, hauta-alueen puoleen väliin, niin, että jokainen ohikulkija ne näkee, siinä toivossa, että ne viedään roskiin. Kun meidän puolikas sankarihautausmaasta oli kunnossa, laitoin muistomerkille kukat ja pidin hiljaisen hetken.

Pyhän Nikolauksen kirkko

Seuraavaksi suuntasin Salmin ortodoksikirkolle, Pyhän Nikolauksen kirkolle. 

Kolmen alttarin kivikirkko rakennettiin venäläisen kartanonomistaja ja hovineiti Anna Orlova-Tšesmenskajan kustannuksella, merivoimien Chesmen taistelun voiton kunniaksi ja ruhtinas Nikolai Dolgorukin muistoksi. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1817 rakennuttajien Pavel ja Ivan Gromovin toimesta. Valmistuessaan vuonna 1825 kirkko oli Laatokan Karjalan suurin kirkko ja ainoa kivirakennus. Kirkon suunnittelijaksi on arveltu kuuluisaa saksalaista arkkitehtia Carl Ludvig Engeliä, joka suunnitteli Helsingin julkiset rakennukset 1800-luvun alkupuoliskolla. Kirkossa suoritettiin mittava remontti vuonna 1932 arkkitehti J. Viisten johdolla, jolloin melkein koko sisustus uusittiin ja ikonostaasi uudistettiin värimaailmaltaan.

Kirkko vaurioitui talvi- ja jatkosodan aikana. Kellotapulissa olleista yhdestätoista kirkonkellosta ei yhtäkään onnistuttu pelastamaan, vaan ne kaikki jäivät paikoilleen, kun alueelta oli lähdettävä ja neuvostoaikana kellot hävisivät jäljettömiin.

Kirkon ikoneista muutama on säilynyt ja Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa Kuopiossa on esillä Salmin kirkon Apostolien ikoni, jota venäläiset käyttivät sodan aikana korsun ovena. Ikonissa on yhä nähtävissä luodinreikiä.

Salmin kirkkoa yritettiin korjata 1990-luvulla mutta rahat riittivät vain kirkon eteisen korjaamiseen. Vuonna 2017 perustettu venäläinen Pohjoisen henkisen polun hyväntekeväisyys säätiö ponnistelee pelastaakseen Karjalan tasavallan alueella sijaitsevia historiallisia rakennuksia ja kulttuuriperintö kohteita ja vuonna 2018 säätiö päätti jällenrakentaa Salmin ortodoksikirkon.

Säätiön asiantuntijat vierailivat vuonna 2019 Kuopion luonnontieteellisessä museossa, jossa on valokuvia Itä-Suomen rakennuksista ja myös muutamia sisäkuvia Salmin kirkosta. Kuvia käytettiin kirkon restauroinnin suunnittelussa, sillä tarkoitus on jälleenrakentaa kirkko vanhojen kuvien ja mittojen mukaan. Työt alkoivat vuonna 2019 kulttuuriperintökohteiden rakentamiseen, suunnitteluun ja korjaamiseen erikoistuneiden yritysten toimesta. Kaikki korjaustyöt tehdään Karjalan tasavallan kulttuuriperinnön neuvoston valvonnassa.

Kävin Salmin kirkossa edellisen kerran viime lokakuussa, jolloin vielä pääsin kirkon alueelle ja kirkkoon sisälle, sillä portin lukko oli jäänyt auki. Nyt lukko oli paikoillaan ja yli kaksi metriä korkea peltinen aita ja portti estivät alueelle pääsyn ja tyydyin vain ottamaan kuvan aidan yli. Toivon, että projekti edistyy ja näemme Salmin kirkon vielä jonain päivänä jälleenrakennettuna. Työtähän tosin riittää, sillä kirkosta on jo tuhoutunut yli 50%. 

Salmi oli rajaseutua, josta ei edes kaikkia asukkaita saatu ajoissa evakuoitua, vaan osa siviileistä jäi sotavangeiksi.

Luovutetussa Karjalassa tehtiin tänä kesänä päätös myös toisen suomalaisittain erittäin merkittävän kirkon jälleenrakentamisesta. Paljastan noin kahden viikon kuluttua julkaistavassa jutussa mikä kirkko on kyseessä, kun olen tarkemmin tutustunut asiakirjoihin, jotta osaan kertoa mitä Viipurissa on päätetty.

Ei kommentteja

    Jätä kommentti