Menu
> Matkapäiväkirja / Kaukola

Piispaa pappilassa

Arkkitehti Lasse Björkin suunnittelema, vuonna 1933 vihitty Kaukolan luterilainen kirkko, seisoo edelleen paikoillaan.

Kaukolan kirkko selvisi talvisodasta ilman vaurioita ja kirkon kellot ja irtaimisto saatiin sodan jälkeen evakuoitua. Välirauhan aikana venäläiset purkivat kirkosta alttarin, penkit ja jopa lattian. Jatkosodan takaisinvaltauksen yhteydessä vuonna 1941 suomalaiset tuhosivat suorasuuntaustykillä kirkon tornissa olleen venäjän tykistön tulenjohtoaseman tuhoten samalla kellotornin yläosan. Jatkosodan aikana kirkossa tehtiin korjaustöitä ja kellotornin jäänteet purettiin pois. Pian kirkko siirtyi taas Neuvostoliitolle tällä kertaa keskeneräisenä.

Neuvostoaika

Neuvostoaikana kirkko toimi karjasuojana ja varastona. Tapojen mukaan mitään ei korjattu ja kunnostettu, niin 1980-luvulle tultaessa oli kirkon vesikatto osittain romahtanut ja puurakenteet lahonneet. Kirkon katto ja ikkunat uusittiin vuonna 1988, kun kirkosta alettiin kunnostamaan nuorisotilaa. 

90-luvulla kirkko kärsi ilkivallasta, ikkunoita rikottiin ja ovet varastettiin.

Huhtikuussa 2018 kirkko siirtyi Inkerin kirkon omistukseen. Kirkkoa on kunnostettu mutta vielä on paljon tekemistä jos kirkko halutaan alkuperäiseen kuntoon.

Piispaa pappilassa

Lähdin vuokraamaltani mökiltä Laatokan rannalta ajelemaan kohti Räisälää ja hämmästyin, kun näkyviin tuli Kaukolan kirkko! En ollut katsonut karttaa, että Kaukola oli saman tien varressa. Ei muuta kuin Niva kirkon viereen parkkiin ja sisälle katsomaan paikat ja tutustumaan ”Kadonneet kirkot-näyttelyyn”, joka esittelee Karjalassa olleita suomalaisten kirkkoja, näyttelyyn olin saanut kutsun pari viikkoa aiemmin.

Kuva: Viktor Ruzhinskiy

Kiersin kirkkosaliin rakennetun näyttelyn ja katsoin myös kirkon kaikki tilat. Kun kysyin saako kellotorniin kiivetä valokuvaamaan selvisi, että olen suomalainen ja sen punakilpisen Nivan omistaja ja sen jälkeen minua pidettiin kuin piispaa pappilassa!

Sankaripatsas kuvan keskellä, ensimmäisten puiden edessä. Maassa olevat nimilaatat näkyvät myös hyvin.

Kun olin käynyt kellotornissa valokuvaamassa minut vietiin teelle kirkon puutarhaan. Kirkkoherra Viktor Ruzhinskiy yhdessä vaimonsa kanssa olivat erittäin vieraanvaraisia ja meillä oli mukava juttuhetki. Paikalla oli myös Käkisalmessa taidekoulun johtajana työskentelevä Tatyana Melnikova, joka työskentelee vapaa ajallaan Kaukolan kirkolla vapaaehtoisena.

Kuva: Viktor Ruzhinskiy
Hautausmaa

Teehetken jälkeen siirryin tien toiselle puolelle, jossa sijaitsee hautausmaa. Heti tien ylitettyäni näkyi Ilmari Wirkkalan suunnittelema vuoden 1918 sankaripatsas, joka paljastettiin elokuussa 1921 eli 100 vuotta sitten.

Patsaan nainen on polvillaan korkean jalustan päällä ja hänellä on käsissään seppele. Patsas on muuten edelleen hyvässä kunnossa mutta myöhemmin uusittu pää on osittain murentunut ja on jälkeen uusinnan tarpeessa. Patsaan molemmilla puolilla maassa on 19 nimilaattaa, joihin on kirjattu sisällissodassa menehtyneiden kaukolalaisten valkoisten nimet. 

90-luvulla patsaan jalustaan kiinnitettiin laatta, johon oli kaiverrettu kaikkien talvi- ja jatkosodan kaukolalaisten sankarivainajien nimet mutta laattaa ei siinä enää ole.

Patsaan ympäristö oli siisti ja nurmikko vasta leikattu.

Vähän kauempana hautausmaalla on risti, joka on pystytetty sankarihautausmaan muistoksi. Sankarihautausmaa on otettu uusiokäyttöön ja alue on täynnä venäläisten hautoja, vain pieni aidattu läntti sankarihautausmaasta oli vapaana ja siihen pystytettiin risti. Ristiin kiinnitettiin laatta vuonna 1995.

En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, sillä en tehnyt mitään sankarihautausmaan ristillä, laitoin vain kukat sankaripatsaalle. Mietin, että aidattu alue pitäisi siistiä mutta teellä minulle oli kerrottu, että he huolehtivat haudoista ja siksi päätin olla tekemättä mitään. Ajattelin, että on epäkohteliasta nousta teepöydästä ja käynnistää raivaussaha, kun toiset sanoivat hoitavansa. Mutta ristin ympärys on vaivannut minua ja haluaisinkin tietää mikä on pitäjäseuran mielipide. Halutaanko, että pensas peittää ristin ympäryksen vai, että seuraavan kerran kun olen Käkisalmessa ajelen Kaukolaan ja käyn laittamassa ristin ympäryksen kuntoon?

Kaukolasta matka jatkui hiekkatietä pitkin kohti Räisälää. Matkalla pysähdyin valokuvaamaan suomalaisten rakentaman kivisillan, joka ei ole enää käytössä. Siltaa lukuun ottamatta ei matkalla juuri näkynyt muuta kuin metsää ja kuoppainen tie.

Ei kommentteja

    Jätä kommentti