Menu
> Matkapäiväkirja / Suojärvi

Neljäsataa ajohevosta

Matkalla Suojärvelle, näin kesän ensimmäisen liikenneonnettomuuden. Ajelin pitkällä suoralla Lotinapellosta Petroskoihin johtavalla tiellä alamäessä, kun näin edempänä jotain mustaa lentävän ilmassa volteilla vastaantulevien kaistalta, yli kaistan jota ajoin ja jatkavan matkaa tien reunan aukiolle. Hiljensin välittömästi, sillä mielestäni kyseessä oli auto. Kun saavuin paikalle, oli sinne pysähtynyt jo useampia autoja ja niistä muutama ihminen juoksi aukion reunassa olevaa rutistunutta mustaa autoa kohti. Yksi mies keräsi rojua pois tieltä. Näytti, että musta henkilöauto oli ohittaessaan ottanut osumaa rekan kanssa ja sen seurauksena lähtenyt ilmalentoon. Paikalla näytti olevan tarpeeksi väkeä, joten jatkoin matkaa pysähtymättä.

Ajelin eteenpäin ja jossain vaiheessa alkoi mieli tehdä jotain syötävää ja koska keli oli aurinkoisen kaunis, toivoin löytäväni kahvilan järven rannalta. Pysähdyin levikkeelle ja katsoin kartta sovelluksesta lähistön kahviloita. Parinkymmenen kilometrin päässä näkyi kahvila-ravintola, joka sijaitsi järven rannalla mutta viimeiset kymmenen kilometriä olivat todella pientä tietä. Päätin ajella katsomaan millainen kahvila sijaitsi niin syrjäisessä paikassa, sillä kesälomalla oli aikaa.

Karelia Village

Kahvila oli mökkikylän yhteydessä ja koko paikka oli todella positiivinen yllätys. Kahvila oli rakennettu kelosta ja järven puolella oli iso terassi. Kahvilassa oli monipuolinen maistuva karjalainen menu, palvelu oli nopeaa ja hyvää ja maisema henkeäsalpaavan kaunis. Kun olin syönyt ja juonut kaikessa rauhassa kysyin tarjoilijalta, onko heillä mökkiä vapaana. Hetken päästä sain vastauksen, että yksi vapaa mökki löytyy ja sehän riitti minulle. Maksoin mökin, varasin illaksi rantasaunan ja jatkoin auringonpaisteessa nautiskelua. Saunan kuistilta myöhemmin vielä ihailin järvimaisemaa.

Suojärven vaurauden aika

Suojärvi oli pinta-alaltaan luovutetun Karjalan suurin pitäjä. Asukkaita Suojärvellä oli vuonna 1939 15934 henkeä. Suojärvi oli Salmin ohella ainutlaatuinen pitäjä Suomessa, sillä 98 prosenttia suojärveläisistä oli karjalankielisiä ortodokseja

Suomen itsenäistymisen aikoihin Suojärvi oli vaatimaton maatalouspitäjä. Rautatien valmistuminen vuonna 1922 muutti kuitenkin tilanteen. Puu alkoi käydä kaupaksi ja sahoja perustettiin eri puolille pitäjää ja niiden houkuttelemina väestöä muutti alueelle eri puolilta Suomea. Vuonna 1939 teollisuustyöläisten osuus väestöstä oli peräti 47,3 %. Suurimmilla hakkuutyömailla oli ajohevosia neljäsataa ja metsätyömiehiä tuhansia. 

Suojärvi vaurastui nopeasti ja pitäjässä oli eniten rekisteröityjä autoja koko Viipurin läänissä ja Seurahuoneen viinanmyynti oli läänin ravintoloiden suurin. ´

Talvisodan syttyessä jäi Suojärven rajakylistä 1800 henkeä siviilisotavangeiksi, joista runsaat 800 henkeä oli Hyrsylän mutkan alueelta. Heidät palautettiin Suomeen toukokuun lopulla vuonna 1940. 

Suojärvelle

Suojärven sankarihautausmaalle ajelin pikkutietä, jota reunustivat venäläisten datsat. Sankarihautausmaa sijaitsee kauniilla paikalla niemessä, jossa vesi ympäröi sankarihautausmaan kolmea sivustaa. 

Sankarihautausmaa

Sankarihautausmaa pysäytti. Suojärven sankarihautausmaa on luovutetun alueen sankarihautausmaista toinen, joka on ennallistettu eli siellä on valkoiset puuristit jokaiselle sankarivainajalle, niin kuin vuonna 1944, kun alueet jouduttiin pakkoluovuttamaan. Suojärven sankarihautausmaalla on 273 valkoista ristiä, 273 sankarivainajaa. 

Kävelin ristirivistön edessä, luin nimiä ja syntymä- ja kuolinvuosia – nuoria miehiä, joiden elämä katkesi kesken.

Sankarihautausmaan heinä oli melko lyhyttä, joten ainoastaan haravoin muistomerkin ympäryksen ja keräsin puista tippuneet oksat koko sankarihautausmaan alueelta, jonka jälkeen laitoin kukat muistomerkille ja pidin hiljaisen hetken.

Suojärven vauraus katosi samalla, kun alueet pakkoluovutettiin ja isännät vaihtuivat. Olin suunnitellut jääväni yöksi Suojärvelle mutta muutin mieltäni majapaikan pihalla, sillä paikka ei houkutellut. Päätin jatkaa matkaa vielä samana päivänä Kollaan kenttähautausmaalle ja sieltä Pitkärantaan, vaikka tiesin, että menisi yöhön, sillä halusin majoittumaan Laatokan rannalle. Onnellista on, että kesäöinä on valoisaa ajella.

Ei kommentteja

    Jätä kommentti