Menu
> Matkapäiväkirja

Lada Niva sen olla pitää!

Viime syksynä kiersin haravoimassa sankarihautausmaita kuljettajan kanssa ja samoin nyt keväällä ensimmäiset kerrat. Työtäni määrittävät aikataulut, sillä tiettyjen asioiden on tapahduttava minuutilleen ja siksi vapaa ajalla toivon, että asiat voisivat mennä fiilispohjalta eikä aikataulun mukaan. Kuljettajan kanssa kulkeminen kuitenkin tarkoitti jatkuvasti aikataulujen sopimista ja etenemistä suunnitelman mukaan, jotta illalla pystyttiin lopettamaan suunniteltuna kellonaikana sovitussa paikassa. Talven ajan leikittelin ajatuksella, että ostaisin kesäautoksi Lada Nivan.

Apua autokaupoille

Keväällä luin ahkerasti myynti ilmoituksia netistä ja päätin hankkia Lada Nivan. En halunnut kuitenkaan lähteä auto kaupoille yksin ja siksi pyysin apuun entistä työkaveriani, joka oli vuosikymmenien ajan toiminut kuljettajana ja ymmärtää autoista huomattavasti enemmän kuin minä. Jura puhuu sekä venäjää, että suomea täydellisesti ja myös siitä syystä hän oli oiva kaveri auto kaupoilla.

Vaikka ilmoituksia oli paljon, oli vain vähän sellaisia, joista olin kiinnostunut, sillä halusin mahdollisimman vähän ajetun järkevään hintaan. Lopulta löytyi aika hyvän oloinen 10 vuotta vanha Lada Niva, jolla oli ollut vain yksi omistaja ja mittarissa reilut 60 000 kilometriä. Puhelinsoiton jälkeen lähdimme katsomaan ja koeajamaan.

Nivan sarjanumero löytyi peräkontista

Viininpunainen Lada oli hyvännäköinen myös ulkoa päin eli pelit eivät olleet pahasti ruosteessa kuin monissa tuon ikäisissä Ladoissa on. Se taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä. Jura katseli autoa tarkalla silmällä, niin alustasta kuin konepellin altakin. Hän muisti testata valot, sähköikkunat ja monta muuta asiaa ja minä seurasin vieressä. Kävin koeajamassa Juran istuessa pelkääjän paikalla ja myyjä mies istui takapenkillä. Niva tuntui hyvälle. Se käynnistyi helposti ja ajaessa ei kuulunut mitään ylimääräisiä ääniä ja jarrut toimivat moitteettomasti.

Vähän sain hinnasta tingittyä ja pian istuimme kerrostalo asunnon keittiössä juomassa kahvia ja valmistautumassa kauppakirjojen kirjoittamiseen.

Jura kirjoittaa kauppakirjojen tietoja

Minä olin tulostanut kauppakirja pohjia mukaan ja Jura toimi kirjurina täyttäen kolme kappaletta tarvittavilla tiedoilla, joten minun ja myyjän ei tarvinnut kuin allekirjoittaa paperit.

Myyjä allekirjoittamassa

Näyttämään Nivaa poliisille

Seuraavaksi Niva piti käydä näyttämässä poliisille, jotta sen sai rekisteröityä minulle. Jura kehoitti poistamaan lisävalot keulalta, sekä vetokoukun, sillä ne oli itse asennettuja. Myös konsulaatin nykyinen kuljettaja kehoitti samaa, sillä vasta yksi kollega oli joutunut poistamaan autostaan vetokoukun ennen kuin auto saatiin rekisteröityä. Päätin etten poista mitään ennen kuin poliisi määrää.

Olenhan minä auto juttuja hoitanut aiemminkin esimerkiksi Israelissa ja tiedän miten pitää toimia. Aamulla kampasin hiukset auki ja pienten korvisten tilalle vaihdoin isot renkaat ja jokapäiväisen sinisen takin vaihdoin Skopjesta ostettuun kirkkaanpunaiseen takkiin, punaa huuliin ja olin valmis näyttämään Nivaa poliisille.

Poliisit ja minun uusi upea Lada Niva

Perillä toivotin hymyillen hyvää huomenta poliiseille, jotka tarkastusta suorittivat ja kerroin puhuvani venäjää huonosti ja pyysin heitä puhumaan hitaasti, jolloin uniformuun pukeutunut sanoi ylpeästi hymyillen: ”I speak English!” No, tuo oli kaikki mitä koko aikana puhuttiin englanniksi mutta se ei haitannut, sillä vajaa kymmenen minuuttia myöhemmin minulle annettiin paperit ja sanottiin, että nyt voin hoitaa uudet kilvet. Kysyin vielä, että eikö autolle tarvitse tehdä mitään ja minulle kerrottiin, että Nivassani on kaikki kunnossa eli mitään ei tarvitse tehdä.

Kuultuaan tämän konsulaatin kuski sanoi, että olisi pitänyt viedä kaikki autot tuona päivänä näytille, sillä paikalla oli järkevä poliisi. No, minun oli pakko kommentoida, että voihan se myös riippua siitä kuka niitä autoja siellä käyttää!

Punaiset kilvet

Olisin halunnut valkoiset kilvet, jotta syrjäkylillä en herättäisi huomiota mutta eihän Venäjällä tällaisista asioista neuvotella – siis punaiset kilvet. Perjantaina iltapäivällä sain kilvet ja kävin ne töiden lomassa ruuvaamassa paikoilleen, jotta työpäivän päätyttyä olin heti valmis lähtemään kohti Karjalaa.

Lada Niva, minä ja punaiset kilvet

Kun työpäivä päättyi ajoin kotiin mutta missään lähistöllä ei ollut vapaata paikkaa, joten otin apuun sanonnan: ”Maassa maan tavalla tai maasta pois”. Ajoin Nivani kotitalon ulko-oven eteen parkkeeratun auton rinnalle, laitoin puhelinnumeroni ikkunaan ja menin hakemaan kotoa viikonlopun varustuksen, jonka olin edellisenä iltana pakannut valmiiksi. Pari reissua kävin kotona hakemassa tavaraa eikä tuona aikana ketään häirinnyt, että Niva oli ajokaistalla parkissa, kun toinen kaista kuitenkin oli vapaa.

7 Kommenttia

  • Paavo Valonen
    23.7.2021 klo 22:27

    Mielenkiintoisia, hienoja juttuja kirjoitat! Näitä on todella mukava lukea!

    Vastaa
    • Marja
      24.7.2021 klo 11:27

      Paavo, kiitos sinulle palautteesta! Näin blogin alku metreillä kaikki palaute on tervetullutta. Toivon, että jatkossakin luet ja tietoa blogistani myös jaat.

      Vastaa
  • Pirjo Nyppynen
    6.8.2021 klo 12:51

    Marja, teet valtavan hienoa työtä ja blogisi on todella mielenkiintoinen. Enkeleitä Lada Nivan ympärille!

    Vastaa
    • Marja
      6.8.2021 klo 17:06

      Kiitos Pirjo! Tähän asti liikenteessä ei ole ollut mitään ongelmia mutta viime yönä Nivalle oli tehty pientä ilkivaltaa, joka ei onneksi vaikuta ajamiseen.
      Nyt on pakko ottaa aikaa ja viedä pajalle, jotta pari viikkoa sitten hajonnut varashälytin saadaan kuntoon.
      Olen iloinen, että luet blogiani!
      Marja

      Vastaa
  • Heikki
    21.9.2021 klo 00:00

    Mitkä nuo punaiset rekisterikilvet ovat? En muista että olisin koskaan tuon värisiä Venäjällä nähnyt.

    Vastaa
    • Marja
      24.9.2021 klo 11:32

      Punaisia kilpiä näkee eniten Moskovassa ja Pietarissa, sillä ne ovat yleensä diplomaattikilpiä mutta minun kilvissä käy ilmi, etten ole diplomaatti vaan virkapassin haltia – rekisterikilven T-kirjain on virkapassillisilla, D-kirjain diplomaateilla. Olisin halunnut tavalliset valkoiset venäläiset kilvet, jotta en olisi herättänyt huomiota mutta Venäjällä ei tällaisista asioista neuvotella.

      Vastaa
      • Heikki
        28.9.2021 klo 17:51

        Kiitos tiedosta. Kun nyt mainitsit asiasta niin muisteleisin hämärästi nähneeni punaisia kilpiä juurikin Moskovassa tai Pietarissa.
        Kovin harvalla naisella on Lada Nivaa ja raivaussahaa saati intoa sankarihautojen kunnossapitoon. Arvostan 🙂

        Vastaa

Jätä kommentti