Menu
> Matkapäiväkirja / Muolaa

Kunnioitusta herättävä sankaripatsas

Saavuin Muolaaseen iltamassa. Lämmintä oli vielä noin 25 astetta, heinä pitkää ja koko sankarihaudan alue tosi kosteaa, sillä toukokuussa satoi enemmän kuin kertaakaan viimeisten 40 vuoden aikana. Sankarihautausmaa on viettävässä maastossa ja se on tehty ”laineille” ja nämä laineiden pohjat olivat ihan märät, vaikka hellettä oli jo jatkunut jonkun aikaa.

Jääkärikomppanian verran hyttysiä

Otin raivaussahan esiin ja aloitin työt. Hetkessä kimpussani oli jääkärikomppanian verran hyttysiä, joten kävin vaihtamassa hihattoman paidan pitkähihaiseen ja jatkoin heinän leikkausta.  Jonkun ajan päästä katsoin jalkoja ja ne olivat veressä ja hyttysen radoissa. Kävin vaihtamassa housut ja samalla kaivoin laukusta t-paidan jonka sidoin päähän ja laitoin hanskat käteen. Jatkoin heinän leikkuuta mutta hyttyset söivät vaatteiden läpi.

Sain puolet alueesta leikattua, kun päätin lähteä yöpuulle ja palata seuraavana päivänä eli sunnuntaina lopettamaan. Illalla laskin, että molemmissa jaloissa oli yli 100 paukamaa hyttysten jäljiltä ja käsivarret ja nilkat olivat turvoksissa, kun pistoksia oli aivan vieri vieressä.

Aamulla olo oli kuumeinen mutta palasin Muolaaseen. Sankarihaudalla haravoin leikkaamani heinän ja vedin sen kevytpeitteellä metsään. Mutta raivaussahaa en enää sankarihautausmaalla käyttänyt, vaan päätin jättää alaosasta heinän leikkaamatta. Lopuksi hain muistomerkille sireenin oksia maljakkoon ja pidin hiljaisen hetken.

Sankarihautausmaan alaosasta jätin heinän leikkaamatta

Läheisellä haudalla oli kaksi miestä töissä ja he olivat helteestä huolimatta varustautuneet kunnolla eli heillä ei näkyvissä ollut yhtään paljasta ihoa. Miehet kertoivat etteivät muista, että heidän elinaikanaan olisi koskaan ollut niin paljon hyttysiä kuin tänä vuonna.

Osumaa ottanut sankaripatsas

Sankarihautausmaalta siirryin kirkonmäelle, jossa seisoo sodat läpi käynyt sankaripatsas. Vieressä seissyt kirkko tuhoutui täysin mutta sankaripatsas pysyi ehjänä, vaikka siinä onkin ammusten jälkiä. Talvisodan rintamalinja kulki kirkonmäen kautta ja kirkon alueella ja hautausmaalla käytiin kiivaita taisteluja. Alueella on edelleen nähtävissä sodan aikaan kaivettuja juoksuhautoja.

Kun jatkosodan alussa Muolaan alue vallattiin takaisin sankaripatsas seisoi paikallaan raunioituneen kirkon vieressä. Samalla paikalla sankaripatsas sai olla vuoteen 1980 asti, jolloin se löytyi kaadettuna paikaltaan. Tämän jälkeen se salaperäisesti katosi, vaikka 3,5 tonninen kivi ei katoa itsestään.

2000-luvun alussa Muolaassa järjestetyssä Kotiseutujuhlassa pietarilainen Rudolf Varlamov kertoi pelastaneensa muistomerkin yhdessä Anatoli Basiljukin kanssa Terijoen Jalkalaan, jossa he säilyttivät sitä 20 vuoden ajan ettei sitä tuhottu.

Sankaripatsas myöhemmin kuljetettiin takaisin alkuperäiselle paikalleen, jossa se nykyisin on.

Sankaripatsas tekee vaikutuksen, kun on nähnyt kuvat sen vihkimisestä ja miten se seisoo paikoillaan raunioituneen kirkon vieressä ja nyt 100 vuotta pystyttämisen jälkeen luodin reikineen ja sirpaleiden iskemineen.

Käynnistin raivaussahan ja siistin sankaripatsaan ympäristön, sillä ylhäällä kirkonmäellä oli kuivaa eikä hyttysiä juuri lainkaan. Lopuksi hain sankaripatsaalle juhannusruusuja.

Kirkonmäellä olevan ison pöydän viereen oli kokoontunut paikallisia, sekä heille Pietarista saapuneita vieraitaan. He pyysivät minua syömään mutta istuin vain hetkeksi heidän seuraansa, jonka jälkeen kävin kirkkorannassa uimassa.

Kirkkorannassa on panssariestekivien rivistöjä muistona sodasta ja ensimmäisen kerran elämässäni käytin panssariestekiveä pyyhetelineenä.

Rannasta johtavat edelleen vanhat portaat ylös kirkonmäelle, joita pitkin veneellä kirkkoon saapuneet nousivat mäkeä ylös kirkkoon.

Talvisodan taisteluja hautausmaalla

Muolaan sankarihautausmaan ja sankaripatsaan viereisessä metsässä on jäljellä suomalaisten vanhoja hautakiviä, mikä on ihme, sillä hautausmaalla  taisteltiin talvisodassa ja neuvostoaikana melkein kaikkialta hävitettiin suomalaisten hautakivet.

Vanhoja hautakiviä on siirrety myös tuhoutuneen kirkon alueelle nähtäväksi.

Myös kirkon peruskivi jossa on vuosiluku 1849 on ehjä, tallella ja nähtävillä. Asiakirjat kertovat, että yhteen kirkon nurkkaan muurattiin vuosiluvulla 1849 varustettu kivi. Kyseinen kivi löytyi kun suomalaiset raivasivat kirkonmäkeä.

Muolaan kirkonmäen alueella on vielä nähtävillä yllättävän paljon historiaa.

4 Kommenttia

  • Kaisa Kautto
    24.7.2021 klo 14:14

    Onpa kiinnostava blogi. Teet hienoa työtä luovutetuilla hautausmailla!

    Vastaa
    • Marja
      25.7.2021 klo 10:39

      Kiitos Kaisa palautteesta koskien blogiani! En ollut ollenkaan varma, herättääkö blogi kiinnostusta ja siksi olen erittäin kiitollinen palautteesta!

      Vastaa
  • Kari Salo
    9.8.2021 klo 21:14

    Hei Marja,

    Sain vasta nyt Karjala lehden välityksellä tietää sinun hienosta työstä ja ennen kaikkea uskalluksestasi toimia yksin ”sillä kaukana”.
    Minä ainakin peukutan sinua suuremmoisen uhrautuvaisuuden vuoksi. Jospa tässä itsekkin pääsisi samoillemaan taas Karjalaan.

    Tsemppiä jatkoon toivotaapi Kari Muhokselta, joka kuuluu Suistamon aluetta kartoittaneeseen GPS ryhmään.

    Vastaa
    • Marja
      10.8.2021 klo 07:58

      Kiitos kannustavista sanoista!
      Minä olen niin tottunut liikkumaan ja tekemään asioita yksin eri puolilla maailmaa, että se on minulle helppoa. Tietysti, kun täällä lähtee pitkille siirtymille missä puhelin ei toimi, on etukäteen pakko vähän miettiä mitä tekee jos tulee ongelmia, jos vaikka Niva hajoaa mutta onneksi mitään ongelmia ei ole ollut.
      Iloista loppukesää!
      Marja

      Vastaa

Jätä kommentti