Menu
> Matkapäiväkirja / Sortavala

Kivet kertovat historiaa

Matka Kollaanjoelta jatkui kohti Salmia mutta olen ongelmissa kuvien siirron kanssa ja siitä syystä en viikkoon ole saanut juttua postattua ja nyt tähän väliin tulee juttu Sortavalan siviili hautausmaalta. Toivon, että saan ongelmat korjattua ja matkamme pääsee jatkumaan.

Sortavalan vanha hautausmaa, joka perustettiin 1700-luvun lopussa on luovutetun alueen parhaiten säilynyt hautausmaa.

Hautausmaan vanhat kivet kertovat Sortavalan historiaa, sillä jokaisen muistomerkin takana on ihmisen tai suvun tarina.

Eteläiseltä pikku portista tultaessa vähän matkan päässä vasemmalle on Genetzien sukuhauta. Luonnontieteiden lehtori Arvid Genetz (1852-1932) omisti elämänsä maanviljelyksen kehittämiseen. 

Hänen Sortavalan lyseota käy­neet poikansa seurasivat isänsä jälkiä hoitaen menestyksellisesti Uukuniemen Latvasyrjässä ollutta Vieremän tilaa. Nuorin pojista Juho Jou­ko kaatui Äyräpään taistelujen viimeisenä päivänä vuonna 1944. 

Edempänä, polun oikealla puolella kukkulan päällä on sukuhauta Alopaeus.  Suku­nimi oli alun perin Kettunen, joka myöhemmin sai latinalaisen  muo­don (alepoú = kettu). Tässä suvussa oli pappeja ja piispoja ja jotkut suvun jäsenet jättivät jäljen Sortavalan kouluelämään, kuten rehtori Carl Wilhelm Alopaeus ja hänen tyttärensä Toini, joka toimi tyttökoulun rehtorina.

Hautausmaan keskellä on Wege­liusten suuri sukuhauta, johon ehdittiin haudata 12 perheen jäsentä ennen kaupungin pakkoluovutusta. Pankinjohtaja Väinö Wegelius (1877-1942) haudattiin jatkosodan aikana Sortavalaan.

Hänen rakennuttamansa, arkkitehti Kaarlo Borgin suunnittelema talo valmistui vuonna 1926. Rakennuksen toisessa kerroksessa oli Sortavalan ensimmäinen ja ainoa kerrostalon sauna. Talon osoite on Oikokatu 4 ja nykyisin kadun nimi on Ulitsa Suvorova. Vuosiluku 1926 on edelleen nähtävissä talon seinässä.

Wegeliusten haudan vieressä on Relanderien sukuhauta. Sortavalan seminaarin ensimmäinen johtaja Karl Adolf Oskar Relander, tunnettiin venäläistämisen vastustajana ja tästä syystä hänet karkoitettiin Siperiaan joksikin aikaa.

Relanderien haudan yläpuolella polun takana on Sortavalassa paljon  vaikuttaneen kunnanlääkäri Herman Adolf Hällströmin ja hänen puolisonsa hautakivi. 

Seminaari näkyi kaupungin jokapäiväisessä elämässä ja se näkyy myös hautausmaalla. Bruno Boxtröm tuli seminaariin kasvatusopin ja historian lehtoriksi vuonna 1882.

Nils Kiljander toimi seminaarin musiikin lehtorina seminaarin perustamisesta 1880 lähtien kuolemaansa saakka eli vuoteen 1898.

Hän vaikutti laulunopetuk­sen kautta koko Suomessa, sillä Sortavalan kuoro- ja muu musiikkitoiminta oli vilkasta ja monipuolista, oratorioita, jopa oopperoita esitettiin ja pidettiin koko maan käsittäviä laulujuhlia.

Jenny Ivalo toimi opettajana seminaarissa, mutta hänen varsinainen elämäntehtävänsä oli Sortavalan Diakonissalaitoksen perustaminen. Sen johtajana hän toimi 27 vuotta.

Laatokasta puhutaan merenä ja meren rannalla asui ja työskenteli myös merellisiä ammattimiehiä.
Rautatie tuli Sortavalaan vuonna 1893, joten myös rautatieläsiä oli paljon.

Monet eri ammattikunnat ovat edustettuina hautausmaalla. Osa kivistä herättää mielenkiinnon kauniilla koristelullaan.

Sortavalan vanhalla hautausmaalla sijaitsee myös Vapaussodan muistomerkki.

Sortavalan vapaussodan muistomerkki hanke laitettiin alulle heti sodan päätyttyä. Sankarihauta-alueesta tuli suuri, sillä sinne haudattiin 67 sankarivainajaa.

Muistomerkin alle tuli 75 senttiä harmaata graniittia ja sen ympärille tuli yhtä korkea graniittinen muuri. Muurien sisällä ollut alue oli nurmikkoa. 

Kivenveistäjä Alfred Tuominen valmisti muistomerkinkin ja siihen kaiverrettiin runoilija Eero Eerolan runo:

Ei pelkuruutta petturuutta povi tuntenut sen joukon joka kummun yöhön taas on astunut ja vapauttas isänmaa jos konsa uhataan me nousemme ja kanssamme taas nousee Suomenmaa!

1918

Toiselle puolelle muistomerkkiä on listattu taistelupaikat.

Keskimmäiseen kolmesta jaluskivestä on hakattu kaikkien sankarivainajien nimet. Nimiä riittää muistomerkin jokaiselle sivulle.

Muistomerkki valmistui alkukesästä 1921 ja patsastoimikunta olisi halunnut paljastaa muistomerkin jo juhannuksena 1921. Paikallinen Suojeluskunta oli kuitenkin päättänyt, että muistomerkki paljastetaan heidän kaksipäiväisillä syysjuhlillaan, joten patsaan paljastaminen tapahtui 18.9.1921.

Ei kommentteja

    Jätä kommentti