Menu
> Matkapäiväkirja / Valkjärvi

Kirkossa seinät leveällä ja katto korkealla

Kun Kivennavalla tuli sankarihautausmaa kuntoon, pakkasin raivaussahan Nivaan ja huristelin Valkjärvelle, jonne matkaa on reilut 40 kilometriä. En laittanut edes navigaattoria päälle, sillä olen käynyt Valkjärvellä ennenkin ja kyseessä ei ole iso paikka, niin eksymisen mahdollisuutta ei ollut.

Karjakko katseita

Olin saanut koko päivän kulutettua jossakin, niin Valkjärvellä olin vasta illalla enkä enää ruennut töihin sankarihautausmaalla, vaan katsoin paikat ja suuntasin mökille, jonka olin vuokrannut. En sytyttänyt mökkini edessä olevaan grilliin tulta makkaroitani varten, vaan menin kysymään kahdelta venäläiseltä perheeltä, voinko grillata makkari heidän valmiissa hiilloksessaan. Lupa heltisi ja lopulta kannoin kaikki syömiseni heidän pöytäänsä ja vietimme iltaa yhdessä.

Kysyin mikä on Karjalan alueen teillä yleisrajoitus jos nopeutta ei ole ilmoitettu. Muistatko TV:ssä esitetyn Iltalypsyn, jossa oli se karjakko, joka loi ”katseita” kun joku sanoi tai teki jotain outoa? Kaikki venäläiset loivat minuun juuri tuollaisen karjakko katseen, kun esitin kysymyksen. 

Minulle kerrottiin, että jos navigaattori ilmoittaa kamerasta, silloin katsotaan navigaattorista nopeus, jota pitää ajaa ja muulloin ajetaan sitä nopeutta mitä halutaan. Päätin noudattaa neuvoa, sillä mielestäni maassa pitää toimia maan tavalla.

Seuraavana aamuna en jäänyt venyttelemään, sillä edellisenä päivänä sain vain yhden hautausmaan kuntoon, niin kiskoin Valkjärven sankarihautausmaalla raivaussahaa käyntii jo kahdeksalta aamulla. 

Poltetun maan taktiikkaa

Talvisodassa Kannaksen suojajoukkojen vahvuus oli noin 21 600 miestä ja he saivat vastaansa ensimmäisessä hyökkäysportaassa 8 – 10 divisioonaa ja 6 panssariprikaatia eli noin 100 000 – 140 000 puna-armeijan sotilasta ja noin 800 – 1000 panssarivaunua. 

Suojajoukot vetäytyivät viivyttäen ja poltetun maan taktiikkaa käyttäen viivytyssuunnitelman mukaisesti, mutta ylipäällikön käskystä huolimatta hieman liian nopeasti. Mutta kun historiaa nyt luemme ja katsomme voimasuhteita on ihme mihin suojajoukot pystyivät melkein paljain käsin! Suojajoukkojen itäisin toiminta-alue kuului Lipolan Ryhmälle, jonka vastuualue ulottui Kivennavan ja Valkjärven pitäjien alueille. Ryhmän viivytysalueen takarajalla sijaitsivat Vuoksi, jonka toisella rannalla kulkenut pääpuolustuslinja oli ryhmän joukkojen vetäytymisen tavoitelinja pohjoisessa.

Eräs siviili kirjoitti päiväkirjaansa pakomatkasta kohti Valkjärveä 30.11.1939; ”Matka jatkui Valkjärven kirkolle. Takanamme roihusivat Kauksamon talot. Sivuutimme monia pakolaiskuormia. Sijoituimme majuri Järvisen taloon. Siellä pari lottaa tarjoili meille kahvia. Tykkien ammunta kuului Lipolan ja Kauksamon suunnasta. Taivas punoitti tulipalojen loimusta.

Valkjärven alueen hävitystoiminta kiihtyi 3.12., jolloin hävitettiin ainakin Suontaka, Jauhola, sekä itse Valkjärven kirkonkylä. Tulipalot Valkjärveltä johtavan tien varrella olivat valtavia, kun useat suuret kylät paloivat samanaikaisesti. Erityisesti kirkonkylän tulipalo valaisi pimeää talviyötä. Kylässä sijainneet armeijan kasarmit ja voimalaitos olivat tärkeitä hävityskohteita. Valkjärven suojeluskunnan sotapäiväkirjan mukaan kirkonkylän tulipalon lämpö tuntui vielä usean kilometrin päässä sijainneessa Nousealassa ja se valaisi tienoon niin, että samalla alueella pystyi kertomusten mukaan lukemaan yön pimeydessä sanomalehteä ilman erillistä valaistusta. Vetäytyviä suomalaisia seuraavien neuvostojoukkojen liikkuminen estyi tai ainakin vaikeutui hetkellisesti valtavien tulipalojen roihutessa useassa kohdassa tien Valkjärven kirkonkylä–Pasuri varrella.

Valkjärven kirkonkylä joutui puna-armeijan haltuun 4. joulukuuta 1939.

153 sankarivainajan leposija

Valkjärven sankarihautausmaalla, joka on 153 viime sotien sankarivainajan viimeinen leposija, heinä kaatui helposti, jonka jälkeen haravoin ja pakkasin heinän jätesäkkeihin. Leikkasin muistomerkin vieressä olevasta vaahterasta muutaman oksan pois, sillä ne peittivät muistomerkkiä ja sen ristiä.

Sain myös tuhoa aikaan eli leikatessani heinää yksi aidan osa putosi toisesta päästä maahan. Sen näkee kuvista, kun katsoo oikeanpuoleisia aitoja ennen ja jälkeen kuvissa, niin oikealla taaempi rikkoutunut aidan osa on minun rikkomani.

Kun sain sankarihautausmaan kuntoon kävin hakemassa maljakkoon muutaman sireenin oksan, pidin hiljaisen hetken ja siirryin entisen kirkon perustuksille.

Sankarihaudan muistomerkin on suunnitellut ja tehnyt mitsurinskojelainen Viktor Degtrajev
Valkjärven kirkko

Valkjärven viides kirkko valmistui 1922. Sen oli suunnitellut arkkitehti Ilmari Launis. Kirkko säilyi sodan taisteluista, pommituksista ja tulipaloista, mutta se poltettiin kuitenkin 60-luvun alkuvuosina. Kirkon pienempi kello löytyi ja kulkeutui Hotelli Radugan pihalle ja vuonna 1994 rakennettiin ja vihittiin kirkonmäelle suomalaisten toimesta hirsistä koottu kellotapuli, jossa kello on siitä lähtien saanut olla. Palaneen kirkon perustukset ja portaat ovat paikoillaan.

Kirkonkelloa soitetaan hautauksien yhteydessä mutta minä päätin soittaa kirkonkelloa ihan vaan kokeillakseni kuinka se soi ja sehän soi kauniisti!

Laitoin sireenit myös kirkon muistomerkille, kävin katsomassa hautausmaan portinpylväät ja kävelin hautausmaan läpi järven rantaan ihailemaan maisemaa ennen kuin nousin Ladaan ja ajoin pienen lenkin Valkjärvellä, jonka jälkeen suuntasin kohti uusia maisemia.

Ei kommentteja

    Jätä kommentti