Menu
> Matkapäiväkirja / Koivisto

Kauniit kesäyöt

Yövyin kivassa melko uudessa hotellissa Suomenlahden rannalla, jonkun matkan päässä Koivistosta. Illalla nautiskelin hyvästä ruoasta ja otin myös lasillisen kuohuvaa ja katselin, kun aurinko laskiessaan värjäsi taivaan oranssin sävyihin. Kesäyöt ovat kauniita, joten en pitänyt kiirettä mutta puolilta öin suuntasin nukkumaan.

Aamulla maisema näytti eriltä mutta taas niin kauniilta!

Kunnostettu kaunis sankarihautausmaa

Koiviston sankarihautausmaa saatiin kunnostettua neuvostoajan jäljiltä vasta pari vuotta sitten. Sankarihautausmaa, muistomerkki ja nimikivet, joihin on kaiverrettu kaikkien Talvi- ja Jatkosodassa kaatuneiden Koivistolaisten sankarivainajien eli 100 sotilaan ja kahden lotan nimet, ovat kauniit ja nykyaikaiset. Vihkijäisiä ei ole päästy järjestämään, sillä korona ja rajojen sulkeminen sotkivat suunnitelmat.

Koivistossa katsoin ettei siellä ollut tehty mitään koko keväänä, sillä nimikivien taakse istutettujen pensaiden välissä, sekä takana olevalla nurmikkoalueella heinä oli pahimmillaan metristä. Pyysin kirkossa toimivasta museosta wc:n avainta, jotta sain käytyä vaihtamassa työvaatteet päälle ja aloin kitkeä pensasistutusten edestä. Etenin tieltä merelle päin. Kitkin, sillä raivaussahalla olisin katkonut pensaiden oksia ja kitkemällä saa heinät, horsmat ja ohdakkeet juurineen, niin ehkä jatkossa niitä kasvaa vähemmän. 

Vähän ajan päästä museon johtaja tuli tervehtimään ja kertoi, että firma, jolle suomalaiset maksavat ei ole tehnyt mitään, vaikka hän on heille soitellut.

Viisi miestä ja hirveä kiire

Vajaa puoli tuntia myöhemmin saapui viisi miestä raivaussahojen kanssa, sillä museon johtaja oli soittanut ja kertonut, että täällä on suomalainen tekemässä teidän töitä. Miehet alkoivat leikata heinää pensaiden väleistä pituusuunnassa, sekä istutusten takana. Jonkun aikaa portin lähellä seisoskeli katsomassa mies kauluspaidassa ja museon naiset kertoivat myöhemmin, että hän on henkilö, jonka kanssa suomalaisilla on sopimus. Viisi miestä raivaussahoineen heilui alueella vajaan puoli tuntia katkoen heinää ja pensaita siinä samalla ja noin puolen tunnin päästä lähtivät yhtä nopeasti kuin tulivatkin, jättäen jälkeensä kamalan sotkun ja huonosti tehdyn työn. 

Minua ärsytti, sillä Koiviston sankarihautausmaa on vasta saatu kunnostettua, niin toivoisi, että hauta-alue pidettäisiin kunnossa.

Päätin kuitenkin etten siivoa miesten sotkuja. Pensaiden väleistä miehet leikkasivat heinän tieltä merelle päin mutta toisen suuntaiset välit olisi pakko kitkeä, jotta ei tuhoa kaikkia pensaita, sillä pensaat on istutettu lähekkäin, niin noille väleille he eivät tehneet mitään, vaan jättivät heinät kasvamaan ja monin paikoin tuo heinä on pensaita korkeampaa. He eivät myöskään haravoineet leikkaamaansa heinää.

Pakkasin jätesäkkeihin kaiken heinän, jonka olin kitkenyt mutta sain kitkettyä vain vähän, sillä kitkemisen teki mahdottomaksi se, että miehet katkoivat heinät raivaussahalla. Haravoin hiekkakentän portilta merelle asti, myös kaiken heinän mitä miehet siihen raivaussahoineen lennättivät. Lakaisin kiveykset nimikivien ja muistomerkin ympäriltä. Haravoin pensasaidan etupuolen eli sen mikä on siinä nimikivien takana. Sain siitä suurimman osan kitkettyä ja sieltä paljastuivat viime syksyn lehdet, niin haravoin ne pois, jotta portilta ja kirkolta katsottuna muistomerkkialue näyttää hyvälle. Lisäksi pesin vedellä kaikki nimikivet, sekä muistomerkin.

Koivisto ennen sotia 

Kansakoulu perustettiin Koiviston kirkonkylään vuonna 1870 ja virallinen koulutalo valmistui parikymmentä vuotta myöhemmin.

Erinomaisella paikalla, Suomenlahden rannalla sijaitsevaan Koivistoon rakennettiin vientisatama vuonna 1924. Saaristo suojasi satamaa ja merivirrat pitivät sen sulana muita Itä-Suomen satamia pitempään, niin Koiviston satamasta kasvoi muutamassa vuodessa Suomen suurin pyöreän puutavaran vientisatama.

Koiviston maalaiskunnan ja kauppalan yhteenlaskettu asukasmäärä vuonna 1939 oli 11 155 henkeä. Tuohon aikaan Koivistossa oli toiminnassa kolmisenkymmentä erilaista kauppaliikettä ja toimistoa. 

Nykyään Lahdessa kotipaikkaansa pitävä Koiviston Auto Oy perustettiin vuonna 1928 Koivistossa. Yhtiö aloitti linjaliikenteen Koiviston ja Viipuri välillä elokuun alussa 1928

Tärkeä maanpuolustuksessa

Maanpuolustuksen kannalta Koivisto oli tärkeä. Koiviston rannikkotykistön päälinnake oli Koivistonsaaressa Saarenpäässä, muut linnakkeet sijaitsivat Humaljoella ja Tiurinsaaressa. Härkälän kylässä oli koulutuspatteri.

Talvisodan alkamispäivänä 30.11.1939 annettiin väestölle evakuoimismääräys ja koivistolaiset joutuivat jättämään kotinsa muutaman tunnin varoitusajalla. 85% Koiviston rakennuksista tuhoutui sodissa ja monet Koiviston entiset suomalaiskylät ovat hävinneet kokonaan.

Paluumuutto alkoi syksyllä 1941, kun Suomi sai alueet takaisin jatkosodassa mutta kesäkuussa 1944 Koivisto oli jälleen jätettävä.

Juhannusruusut Koiviston miehille

Hain jonkun matkan päässä tien varressa kasvavasta ruusupensaasta Koiviston sankarivainajille juhannusruusut ja pidin hiljaisen hetken.

Työn päätteeksi kävin uimassa ja kauas ei tarvinnut mennä, sillä Koiviston sankarihautausmaa sijaitsee Suomenlahden rannalla. 

Uinnin jälkeen, olisin mennyt käymään kirkossa toimivassa museossa, sillä olin ensimmäistä kertaa Koivistossa, kun museo oli avoinna mutta museossa bussilastillinen venäläisiä turisteja istui kuuntelemassa luentoa, joten museossa kiertäminen ei ollut mahdollista ja sulkemisaika oli jo käsillä.

Kiitin lipunmyyjää ja pyysin häntä välittämään terveiset myös museon johtajalle, joka puhui ryhmälle. 

Kun kävelin Nivaa kohti, mietin, että on varmasti parempi, että katselen tuota kaunista vuonna 1904 valmistunutta  punagraniittikirkkoa vain ulkoa enkä mene ovensuuta pidemmällä sisälle, sillä kirkon nykyinen alennustila kävisi vain tunteisiin. Pelkkä ajatuskin sai palan nousemaan kurkkuun ja sitä nieleskellen nousin Nivaan ja suuntasin Koiviston paikalliseen syömään svarmaa.

6 Kommenttia

  • Eija Tuominen
    23.7.2021 klo 11:13

    Hei, kiitän lämpimästi sinua Marja Koiviston sankarihaudalla tekemästäsi siivoustyöstä. Olen ollut huolissani haudan hoitotilanteesta ja yrittänyt monta kertaa tavoittaa henkilöä, joka alun alkaen on luvanut hoitaa hauta-aluetta, kastella jne. Tosiaan hauta-alueen kunnostustyön urakoitsija lupasi hoitaa hauta-aluetta ja vielä ilmaiseksi. Minullekin on tullut tietoa, että mitään ei ollut kuitenkaan alkukesästä tapahtunut. Olen saanut erään perheen yhteystiedot, joka on jo luvannut hoitaa hauta-aluetta. Nyt hoito-asia pitäisi olla kunnossa. Olen saanut usein kuvia hauta-alueelta, mutta näin pahaa tilannetta en ole aikaisemmin nähnytkään kuin sinun kuvissasi, vaikka minulla on useiden paikallisten henkilöiden kanssa jatkuvaa yhteydenpitoa. Suuri kiitos Sinulle arvokkaasta työstäsi Koiviston sankarihaudalla. Suomen Koivisto-Seura ry puheenjohtaja
    Eija Tuominen
    [email protected]

    Vastaa
    • Marja
      24.7.2021 klo 11:12

      Onpa hienoa, että vastasit kirjoitukseeni ja sen myötä en ainoastaan minä, vaan kaikki lukijat saavat tiedon, että Koiviston sankarihautausmaan hoito on saatu järjestettyä.
      Toivon, ettei kukaan pahoita mieltään teksteistäni, sillä se ei ole tarkoitus! Tiedän, että venäläisten on toisinaan vaikeaa sanoa totuus, jos paikat eivät ole kunnossa mutta minä suomalaisena uskallan sen tehdä. Haluan, että nyt kun raja on suljettu eivätkä pitäjäseuralaiset itse pääse paikan päälle katsomaan saavat he kuitenkin rehellisen tiedon tilanteesta.
      Tulin iloiseksi tiedosta että, Koiviston sankarihautausmaalle on löytynyt henkilöt, jotka ovat sitä valmiit hoitamaan! Kirkolla käy näin kesän aikaan joka päivä vierailijoita, jopa turistibussillisia, niin on hienoa, että venäläiset näkevät, että me arvostamme sankarivainajiamme ja huolehdimme heidän viimeisestä leposijastaan, joka on viimeinkin saatu kunnostaa kauniiksi.
      Nyt vain odottelen milloin Koiviston sankarihautausmaan vihkiäiset saadaan järjestettyä, sillä aion olla paikalla, vaikka pian muutankin takaisin Suomeen.

      Vastaa
  • Kirsi Häkkilä
    25.7.2021 klo 15:16

    Kertomuksesi ja toimintasi on kiitettävää ja kiinnostavaa. Kiitos.

    Vastaa
    • Marja
      25.7.2021 klo 21:06

      Kiitos rohkaisevasta palautteesta Kirsi!
      Iloista kesää sinulle!

      Vastaa
  • Juhani Pekkola
    11.9.2021 klo 12:41

    Kiitokset arvokkaasta työstäsi ml. sankarihautausmaiden nykytilan ja historian valottaminen. Sankarivainajien muiston kunnioittaminen on osaltaan ihmisyyden puolustamista. Työsi on korkea esimerkki velvollisuusetìikan noudattamisesta. Kaltaisesi ihmiset tekevät hyvän elämän sekä jatkuvuuden mahdolliseksi.

    Vastaa
    • Marja
      25.9.2021 klo 02:08

      Kiitos näistä sanoista!
      Kiitos!

      Vastaa

Jätä kommentti