Menu
> Matkapäiväkirja

Elämä selviytymiskamppailua

Onko sinulla ollut elämässä aikaa, jolloin olet pystynyt tekemään vain sen, mitä on ollut aivan pakko tehdä mutta muuhun voimat eivät ole riittäneet? Minun oli tuollainen jakso. Elämässä tapahtui liian paljon kaikkea samaan aikaan ja jokainen päivä reilun kuukauden ajan oli selviytymiskamppailua. Vuorokauden tunnit eivät tuntuneet riittävän ja voimat olivat lopussa jo paljon ennen kuin päivän haasteet oli hoidettu. Nyt onneksi tilanne alkaa tasaantumaan ja voin käyttää aikaa myös tälle sivustolle. Olen saanut todella paljon sähköposti viestejä ja alan myös niihin vastailla tauon jäljiltä. Olen pahoillani, että olet joutunut ihmettelemään minne Nainen, Lada ja raivaussaha ovat kadonneet!!!

Matka jatkuu Salmista Uuksuun

Uuksun kylä, entisessä Salmin pitäjässä, sijaitsee Uuksunjoen suulla Pitkäranta – Salmi -maantien varrella. Suomen aikana alueella oli kaksi kylää; Ylä-Uuksu, jossa asui reilut 400 asukasta ja Ala-Uuksu, jossa oli reilut 500 asukasta.

Maanviljelys oli alueen pääasiallinen elinkeino mutta alueella harjoitettiin myös karjataloutta, kalastusta, metsästystä ja myös teollisuutta löytyi. Uuksujoki toimi tukinuittoväylänä ja Uuksusta muodostuikin puuteollisuuden keskus. Uuksunpäässä sijaitsi valtio-omisteinen Kaidan saha, jonka lisäksi Uuksun merkittäviä työllistäjiä olivat kaksi suurta tehdasta, joissa valmistettiin ikkunoita, ovia ja huonekaluja. Ylä-Uuksussa sijaitsi Uuksun voimalaitos, joka oli rakennettu vuonna 1897. Kivenkulman ja Jukakosken voimalaitosten kanssa yhdessä ne tuottivat sähköä pääasiassa Pitkärannan tehtaille. Rautatie Pitkärannasta Uuksuun oli valmistunut vuonna 1933 ja sitä jatkettiin vielä 110 kilometriä eteenpäin Jatkosodan aikana.

Talvisodassa Uuksussa taisteltiin 5.-6.12.1939. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Jääkäripataljoona 3 mursi nopeasti vihollisen puolustuksen kylän kohdalla ja sai Uuksujoen ylittävän maantiesillan ehjänä haltuunsa 17.7.1941.  Jatkosodan lopulla vetäydyttäessä Uuksunjoki-linjalta irtauduttiin 9.7.1944.

Sotien aikana suomalaiset hautasivat Uuksun hautausmaalle 34 sankarivainajaa. Hautausmaalla sijaitsi myös vuoden 1918 Vapaussodan muistomerkki. Sotien jälkeen sankarihautausmaan ristit katosivat ja alueelle alettiin hautaamaan venäläisiä mutta onneksi vain sankarihautausmaan lähelle mutta ei sen päälle. 

Luonnonkivistä muurattu vuoden 1918 vapaudenpatsas.
Vapaudenpatsaan aidan jäänteitä
Iloisesti uutta tietä pitkin

Ajelin Salmista kohti Uuksua ja täytyy todeta, että oli ilo ajella, sillä tie oli oli vasta päällystetty. Olin edellisen kerran käynyt Uuksussa ja Salmissa syksyllä ja silloin vielä sai väistellä tien kuoppia ja matkan teko oli hidasta. Uuksujoen kohdilla ja siitä pohjoiseen tietyö oli vielä käynnissä mutta jo ensi kesänä pitäisi päästä ajelemaan koko matka Sortavalasta aina Tuulokseen asti viimeisten kolmen vuoden aikana uusittuna teitä pitkin.

Uuksun sankarihautausmaa löytyy helposti ilman navigaattoria, sillä juuri ennen Uuksujokea on tien oikealla puolella venäläinen korkea muistomerkki, joka kuvaa lentokoneen pystyynnostettua peräosaa ja ennen tuota muistomerkkiä kääntyy tie hautausmaalle, jonka takaosassa sankarihautausmaa sijaitsee.

Uuksun sankarihautausmaa. Kuva viime syksyltä.
Sankarihautausmaan merkitseminen

Vuonna 1998 Joel ja Juho Jestoi ja Vilho Jonninen rakensivat laatallisen ristin ja veivät sen Uuksun sankarihautausmaalle ja näin oli sankarihautausmaan alue oli taas merkitty. Tuolla pystytysreissulla he myös päättivät rakentaa aidan alueen ympärille ja hoitaa kaikki siihen tarvittavat luvat kuntoon. Niin he myös tekivät, vaikka urakka vaati paljon aikaa ja paperitöitä. Uuksun sankarihautausmaa on aidattu valkoisella puuaidalla ja aidatun alueen keskellä on puuristi. Ortodoksi tavan mukaan haudalla on myös muisteluun penkki ja pöytä.

Jestoin sukuseura hoiti alueen rekisteröinnin ja maksoi siitä koituneet kulut, jotta sankarihauta merkittiin Venäjän valtiollisen kiinteän omaisuuden rekisteriin. Jetsoin sukuseura myös vastaa hauta-alueen hoidosta. Sankarihautausmaata ympäröivään aitaan on kiinnitetty venäjänkielinen kyltti, jossa kerrotaan alueen olevan  Voijennyje Memorialy – yhdistyksen hoidossa.

Uuksun sankarihautausmaan ristin laatta
Sankarihautausmaan aidassa oleva kyltti

Syksyllä käydessäni harmittelin ettei minulla ollut mukanani akkuporakonetta, sillä aita oli portin vierestä pudonnut ja sen olisi saanut kuntoon muutamalla ruuvilla. Nyt minulla oli porakone ja ruuvit mukana mutta ilokseni totesin, että aita oli korjattu. Sankarihautausmaan aidattu alue oli siisti. Edellisen käyntini jälkeen sankarihauta-alueella sijainneista pöytäryhmistä toinen oli purettu pois, sillä se oli jo pahasti lahonnut mutta se, risut ja vanhat muovikukat oli kannettu vapaussodan muistomerkin viereen kasaksi. Koska sankarihautausmaa oli kunnossa eikä vaatinut työtä päätin siivota vapaussodan muistomerkin ympäryksen. Uuksun hautausmaalta löytyy roskalava niinpä  laitoin roskia kevytpeitteen päälle ja kiskoin roskikselle. Vaikka roskat eivät painaneet paljoa otti homma voimille, sillä koko alue on upottavaa pehmoisia hiekkaa, joten pelkkä kävely kävi työstä. Siinä tarpoessa ja hikeä pyyhkiessä tuli mieleeni telkkarissa näkemäni amerikkalainen laihdutusohjema, jossa ihmiset laitettiin juoksemaan samanlaisessa upottavassa hiekassa ja hetkeen ei homma edistynyt lainkaan, kun oli pysähdyttävä nauramaan omalle laihdutusohjelmalleni! Kun sain roskakasan vietyä pois, haravoin vielä Vapaussodan muistomerkin ympäryksen.

Lopuksi laitoin Uuksun sankarihautausmaan ristille kimpun vihreitä mustikanvarpuja, joissa oli myös muutama mustikan raakile. Sankarihautausmaa on hiekkakangasta, jossa kasvaa myös jäkälää, niin mustikanvarvut sopivat mielestäni parhaiten ristin juurelle. 

Pidin ristin luona hiljaisen hetken, jonka jälkeen kävelin metsän läpi Uuksujoen rantaan katsomaan maisemia. Vapaussodan muistomerkin takna katselin vanhoja hautaristien jäänteitä ja mietin, ovatkohan ne Suomen ajalta.

Matka jatkuu

Lähdin Uuksun sankarihautausmaalta kohti Pitkärantaa ja jouduin ensin kahdessa kohdassa seisomaan tietyön tähden, ensimmäisen kerran jo ennen kuin pääsin edes Uuksujoen yli. Kolmas pysähdys oli kaikkein pisin. Kuorma-auto oli ajanut liian lähellä tietyön tähden rakennetun hiekkaisen kiertotien reunaa, jolloin tien reuna oli sortunut ja kuorma-auto kaatunut kyljelleen. Siinä odotellessa, että kuorma-auto saatiin ylös, tuli mieleeni, että termarissa oli kahvit juomatta. Otin termarin ja keksit esiin ja katsoin kylmälaukun sisältöä ja kysyin takanani olleen auton pariskunnalta maistuisiko heille kahvi. Melkein neljäkymmentä minuuttia jouduimme odottamaan mutta aika meni nopeasti jutellessa ja kahvia juodessa.

Kun kuorma-auto viimein oli ylhäällä ja tie auki sain painaa kaasua, sillä oli varannut huoneen Laatokan rannalla sijaitsevasta pienestä hotellista, josta olin myös varannut saunavuoron. Saavuin hotellin vastaanottoon vajaa viisi minuuttia ennen saunavuoroni alkua ja vastaanoton naiset kertoivat miettineensä antaisivatko vuoroni pois, sillä vuorolle oli ollut kysyntää ja minä en ollut vielä edes kirjautunut hotelliin.

Tädit katsoivat hiukan ihmeissään, kun jätin kylmälaukun vastaanottoon, hilpaisin portaita ylös huoneeseeni viemään muut tavarat ja pari minuuttia myöhemmin porhalsin jo portaita alas saunakassin kanssa, nappasin kylmälaukun toiseen käteen ja suuntasin saunalle. Rakastan saunomista ja päivän hikoilujen jälkeen en halunnut menettää hetkeäkään sauna ajasta ja siksi pidin kiirettä.

Myöhemmin olo oli autuas, kun istuin kuistilla syömässä grillimakkaraa ja salaattia, katsellen Laatokalle illan hämärtyessä.

Ei kommentteja

    Jätä kommentti