|

Uusikirkko

Uudenkirkon sankarihautausmaahan on haudattu 205 sankarivainajaa, joista talvisodan kaatuneita
on 52 ja jatkosodan 153.

Viime sotien sankarivainajat

Ensimmäisiä sankarihautajaisia vietettiin Uudenkirkon sankarihautausmaalla pian Uudenkirkon takaisinvaltauksen jälkeen syksyllä 1941. Ensimmäinen haudattu sankarivainaja oli Tauno Johannes Anttalainen, joka haudattiin 26.10.1941 ja viimeinen hautaus suoritettiin 11.6.1944.

Sankarihautausmaan koko oli noin 60 metriä x 35 metriä. Sankarihautausmaan iso muistoristi pystytettiin vuoden 1941 syksyllä. Alkuun se oli tervattu risti, joka myöhemmin maalattiin valkoiseksi. Ristiin oli maalattu teksti: ”Nämä kuolivat, että me saisimme elää”. Syksyllä 1942 tilattiin sankarihautausmaan puutarhasuunnitelma, jonka toteutti Helsingin Puutarhatoimisto Oy. Suunnitelma valmistui 9.2.1943.

Neuvostoaika

Neuvostoaikana sankarihautausmaan alueesta tehtiin pallokenttä ja osasta aluetta tuli parkkipaikka. Näiden lisäksi osa sankarihautausmaasta otettiin hautausmaa käyttöön ja sankarivainajien päälle haudattiin venäläisiä siviilejä.

Nykyaika

Kun suomalaiset pääsivät taas alueelle 90-luvun alussa, aloitti pitäjäseura neuvottelut, jotta alue saataisiin kunnostettua. Lopulta sovhoosin omistuksessa ollut maa-alue, pallokenttä ja autojen parkkipaikka saatiin palautettua entiseen arvoonsa. Alkuperäisestä sankarihautausmaa-alueesta isoin osa on jäänyt venäläishautojen alle mutta säilyneelle alueelle, joka on noin 25% sankarihautausmaasta, toteutettiin venäläisten kanssa yhteistyössä vuonna 1991 valmistunut Rauhanviita-puisto.

Heinäkuussa 1991 Rauhan Viitaan paljastettiin sankarivainajien muistomerkki, joka sijoitettiin hautausmaan keskelle aiemmin pystytetyn ristin eteen. Vihkiäistilaisuutta vietettiin 13.7.1991 ja paikalla oli suuri joukko uusikirkkosia, sekä Poljanyn nykyisiä asukkaita.

Muistomerkissä lukee:
Tällä alueella sijaitsi Uudenkirkon seurakunnan hautausmaa, johon on haudattu myös 205 sankarivainajaa vuosina 1941–1944. Viimeisin kirkko, joka sijaitsi tästä noin 150 m luoteeseen valmistui v. 1800 ja paloi v. 1939. Kotiseudun mullassa lepäävien vainajien muistoa kunnioittaen Uusikirkko Säätiö ja ent. uusikirkkolaiset. Ja sama venäjäksi.

Muistomerkkialueen risti on uusittu vuonna 1996. Viimeisimmän ristin on valmistanut Erkki Määttänen. Vuonna 1999 Uusikirkko-seuran toimesta alue aidattiin 200mm uittokettingillä ja alkuperäisiin hautausmaan portinpieliin asennettiin rautaportit, jotka noudattavat alkuperäisen portin muotoa. Vuonna 2015 alueelle on pystytetty opastetaulu Pääkaupunkiseudun uusikirkkosten, Turun Uusikirkko-kerhon, Uusikirkko-seuran ja Uusikirkko-Säätiön toimesta.

Nykyisin sankarihautausmaan alue on todella kaunis, sillä alueella kasvaa luonnonnurmea ja 90- luvulla suoriin riveihin istutetut lehtipuut ovat kasvaneet korkeiksi. Mustat portit, ketjuaita ja alkuperäiset kiviset portinpylväät luovat arvokkaan vaikutelman.
On uskomatonta, että aikoinaan Uudenkirkon hautausmaa oli Suomen suurimpia, reilut kahdeksan hehtaaria ja Neuvostoajan jälkeen jäljellä oli vain yksi suomalaisten hautakivi ja myöhemmin on löydetty kaksi pientä metallilaattaa, jotka ovat olleet kiinnitettynä risteihin.

Hautausmaalla, venäläisten hautojen keskellä on jäänteet kellotapulista, se on kaikki mitä on jäljellä suomalaisten kirkosta, jonka suomalaiset perääntyessään räjäyttivät. Kivinen kellotapuli valmistui vuonna 1857. Tapulin alaosa oli rakennettu kivestä ja huippu puusta. Tapulin alinta kerrosta käytettiin aikoinaan paarihuoneena eli ruumishuoneena ja hautausmaan työvälinevarastona.

Tiedot

Paikkakunnan nimi venäjäksi:

Поляны – Polyany

Sankarihautausmaan koordinaatit:

60.315077, 29.26446

Matkapäiväkirja Uusikirkko

Lisää artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *