|

Sakkola

Sakkolaan on haudattu 20 vapaussodan ja noin 120 viime sotien sankarivainajaa.

Vapaussodan sankaripatsas

Sakkolan kirkonkylän nuorisoseura alkoi sisällissodan päätyttyä syksyllä 1918 puuhaamaan muistomerkkiä sankarihaudalle. Muistomerkin valmisti Kiviveistämö Oy Granit yrityksen taiteilijan Ilmari Wirkkalan suunnitelman mukaan.

Wirkkala, Ilmari, kuvan kohteen tekijä 1930–1939
Karjalan Liiton kokoelma
Wirkkala, Ilmari, kuvan kohteen tekijä 1930–1939
Karjalan Liiton kokoelma

Kolminkertaisen kivijalustan päälle veistettiin kaksi leijonaa, jotka vartioivat kruunattua Karjalan vaakunaa. Lisäksi muistomerkkiin oli kaiverrettu reliefi ja kaatuneiden sankarien nimet. Patsaan hinta oli 30 000 markkaa, josta kunta maksoi 25 000 markkaa ja loput saatiin lahjoituksina. Sakkolan sankaripatsas paljastettiin 5.6.1921 juhlallisin menoin.

Jatkosodan alussa, kun suomalaiset palasivat alueelle, he löysivät sankaripatsaan kaadettuna, mutta se kasattiin uudelleen alkuperäiselle paikalle.

Ryssät ovat kaataneet vapaudenpatsaan.
Sakkola 1941.08.01

Talvi- ja jatkosodan sankarivainajat

Kirkon ympärillä olevalle vanhalle hautausmaalle haudattiin vuoden 1918 sisällissodan sankarivainajien lisäksi, sekä talvi- ja jatkosodan sankarivainajat. Tiedot kaatuneista ja etenkin sankarihautaan haudatuista sakkolalaisista vaihtelevat, sillä eri asiakirjojen tiedot eivät ole yhteneviä.

Sakkola 1942.09.05
Majuri Andersson laskee JR I seppeleen sankarihaudalle.
Sakkola 1942.09.05
Sakkola 1942.09.05
Sakkola 1942.09.05
Majuri Andersson selittää Sakkolan valloitusta
Sakkola 1942.09.05

Kauniilla sankarihaudalla, oli puiset ristit jokaisella haudalla, kun alue jouduttiin pakkoluovuttamaan.

Nykyaika

Sakkolan kirkonkylässä ei ole enää kirkkoa. Se tuhoutui jatkosodassa, kun venäläiset polttivat kirkon perääntyessään suomalaisjoukkojen edessä. Jäljellä on vain kirkon rappuset.

Neuvostoaikana sankaripatsas katosi mutta 1990- luvulla leijonat löydettiin yli kymmenen kilometrin päästä alkuperäiseltä paikaltaan losevolaisen eli kiviniemeläisen hotellin portaan pielestä. Suvanto-seura teetti muistomerkkiin Antrean Kiviveistämöllä puuttuvat osat Karjalan graniitista ja yhdessä alkuperäisten leijonien kanssa muistomerkki kasattiin alkuperäiselle paikalleen. Uusittu muistomerkki vihittiin 22.8.1998 ja nyt se toimii kaikkien alueelle haudattujen vuosien 1918 ja 1939-1944 sankarivainajien muistomerkkinä.
Etuosassa oleva runo oli myös alkuperäisessä sankaripatsaassa ja se on sakkolaisen Santeri Kuparisen alias Aleksanteri Aavan käsialaa.

”Täss on meillä miehiämme, uinumassa urhojamme,
jotka antoivat elämän, hengen urhot uhrasivat,
puolesta ihanan Suomen, eestä kontujen kotoisten”.
Muistomerkin sivussa on teksti: ” Tälle kirkkomaalle on haudattu sotien 1918, 1941-1944
sakkolalaiset sankarivainajat.

Kunnostetun muistomerkin paljastustilaisuus saatiin pidettyä kauniissa säässä. Tilaisuus aloitettiin virrellä, jonka jälkeen Suvanto-Säätiön perustajajäsen Yrjö Raaska toivotti yleisön tervetulleeksi. ”Sankarivainajat olivat kaikki nuoria ihmisiä, jolla koko elämä oli edessään. Kukaan heistä ei halunnut sotaa mutta kukaan heistä ei myöskään tinkinyt velvollisuudesta, kun sotaan jouduttiin. He suorittivat raskaan tehtävänsä viimeiseen hengenvetoon ja siksi kiitollisuutemme heidän uhriaan kohtaan on rajaton” Yrjö Raaski sanoi.

Paljastuspuheen ja siunauksen suoritti pastori Leena Repo. Hän pohti mitä muistomerkissäkin oleva sana urho tarkoittaa. ”Tiedämme kuinka vaikeissa olosuhteissa aikaisemmin elettiin. Sotien aikana, minkälaisia urhoja olivat ne, jotka taistelivat tai ne naiset ja lapset, jotka joutuivat lähtemään evakkomatkalle vähäisten tavaroiden kanssa. Urheutta osoitti myös se, että joku käveli Karjalasta Keski-Suomeen karjan kanssa. Urheutta on ollut paljon. Menneisyydessä on elänyt ihmisiä, urhoja, joiden muistoa haluamme kunnioittaa. Heidän perintönsä on siirtynyt meidän käsiimme.”

Kaatuneiden omaisten puheenvuoron käytti Uuno Kuparinen. ”Muistan vielä hyvin ne sankari hautajaiset tällä samalla kirkkomaalla kesällä 1943. Silloin minunkin kaksi veljeäni haudattiin monien muiden sodassa kaatuneiden aseveljen mukana kotipitäjän sankarihautaan. Se oli kaatuneiden omaisille raskasta ja surullista aikaa. Surun tunne ja murhemieli on kuitenkin menneiden vuosikymmenien aikana muuttunut kiitollisuuden ja kunnioituksen tunteeksi. Onhan isänmaamme Suomi itsenäinen ja vapaa.”

Venäläiset viranomaiset myös kunnioittivat patsasjuhlaa läsnäolollaan. Gromovon kunnanjohtaja Anastasia Bakatsh totesi, että historian kulkua emme voi muuttaa mutta hän iloitsi osaltaan nykypäivän hyvistä suhteista. Sankaripatsaan juurelle laskettiin lukuisia kukkatervehdyksiä. Tilaisuutta seurasi myös joukko paikallisia asukkaita, joista muutamat kävivät tuomassa omat kukkansa patsaan juurelle.

Tiedot

Paikkakunnan nimi venäjäksi:

Гро́мово – Gromovo

Sankarihautausmaan koordinaatit:

60.696117, 30.213733

Matkapäiväkirja Sakkola

Lisää artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *